Mutta missä viipyy loma?

Pikkuhiljaa tuntuu siltä, että pipo alkaa kiristämään eli loma tulisi todella tarpeeseen. Vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa puurtaa, niin sittenpä. Kävin muuten alkuviikosta työhaastattelussa nuorisotiedottajan paikkaan, mutta kaikeksi onneksi en tullut valituksi enkä joutunut ikävään valintatilanteeseen nykyisen työpaikan ja uuden välillä. Opin kuitenkin taas itse haastattelutilanteesta muun muassa sen, että kannattaa selvittää haettavan jobin työnkuva ennen haastatteluun menoa. Ja ehkä myös sen, että kannattaa miettiä edes sekunti ennen kuin möläyttää suustaan jotain ihan käsittämätöntä soopaa. Että jos sitten hetken tuumailun jälkeen tajuaisi olla ihan fiksu ihminen. Paitsi ehkä se on mun kohdalla mahdottomuus, vaikka miettisi kokonaisen viikon...

Paitsi loman tarve, myös parisuhteen hoidon tarve alkaa tulla ajankohtaiseksi ihan näinä päivinä. Basistin kanssa on tullut tyhmääkin tyhmempiä riitoja (tai siis minähän se meidän perheessä riitelen, ei Basisti) ja varmaan ihan siitä syystä, että me nähdään nykyään niin harvoin. Lupasin tänään maksaa taas puolet vuokrasta Basistin tilille, johon se tokaisi että mitäs jos jättäisit tämän kerran maksamatta kun ei sua täällä edes ole näkynyt.

Niinpä.

Tänään oli vapaapäivä ja tuumailin illansuussa että josko sitä ehtisi kesäteatterissa käymään, mutta Basisti ehdotti että lähdetään ennemmin katsomaan Sarakallion päältä näkymiä järvenselälle. Sinnepä siis, metsän keskelle samoilemaan. Upeat maisemat oli kyllä, mutta en uskaltanut lähteä laskeutumaan kallion syrjää että oltaisiin nähty kalliomaalauksia, joten tyydyttiin vaan ihastelemaan maisemia. Sitä paitsi ollaanhan me nähty maalaukset vedeltä päin. On se jotenkin hienoa, että osa kyseisistä maalauksista saattaa olla jo 4000 vuotta vanhoja!

Viikonloppuna on luvassa oleilua apinatarhassa eli mökille olisi suunnattava. Mukaan lähtee työmaa eli Vaahteramäen Eemeli, sekä Ryövärintytär ja Hirvi-Ö. Onneksi Muumimamma ja Veljeni Leijonamieli ovat jo valmiiksi mökillä, ettei ihan yksin tarvitse koko apinaorkesteria johtaa.

Näkeekö muuten kukaan muu tässä kuvassa naaman kuin minä ja Basisti?

Sleeping Sun

I wish for this night-time to last for a lifetime

The darkness around me - shores of a solar sea

Oh how I wish to go down with the sun

Sleeping weeping with you

Jännitystä elämään

Takana viikonloppu mökillä.

Saldo:



1 kpl ohiammuttuja kiväärinluoteja

1 kpl hysteerisiä naisihmisiä

1 kpl miss marpleja

1 kpl soittoja hätäkeskukseen

2 kpl soittoja poliisilta

2 kpl poliisin vierailuja mökillä

1 kpl ratkaistuja (lähestulkoon murha-)mysteerejä

1 relaksoiva päärynäsiideri



Eli normaali lauantai-ilta meidän kesäparatiisissa...

Mökkeilyä

Kun ei kerran ole omaa puutarhaa jota hoitaa, hoidetaan sitten puutarhaa mökillä.


Esittelen tässä samalla meidän perheen kesäpaikkaa, kun siellä tulee niin paljon oleskeltua. Talo on nimeltään Ritala ja se on Muumimamman synnyinkoti. Ja siis ihan kirjaimellisesti, sillä Muumimamma on syntynyt alakerran toisessa makuukammarissa.

Taloa on remontoitu vuosien varrella sieltä sun täältä, mutta paljon on paikkoja vielä rempallaan. Pari vuotta sitten uusittiin ulkolaudoitus, joka pitäisi vielä maalata kertaalleen punamultamaalilla. Kattoa on laitettu koko viime kesä ja vielä on pieni rykäys jäljellä. Kattomateriaalina toimii huopa, ja on kyllä hienon näköinen! Vielä kun ulko-oven saa kunnostettua ja ikkunanpuitteet raaputettua ja maalattua, niin johan kelpaa katsella mökkiä ulkoapäin.

Viime viikonloppuna perustin talon eteen uuden kukkapenkin, ja mustaamultaa meni kaiken kaikkiaan 14 x 45 litraa. Kaikki penkkiin istutetut taimet on saatu ystäviltä eli Marsulta, Pipalta ja Ykkösanopilta lukuunottamatta kahta kuunliljaa, jotka ostettiin äitienpäivän aikaan. Penkkiin taisi tulla noin viittätoista eri lajia kukkia.

Oli muuten ihan kiva urakka kaivaa lapiolla... Ihanaa kuitenkin, että selkä kesti yllättävän hyvin kaiken huhkimisen. Penkkiin tuli mm. ruskoliljaa, syysleimua, mehitähtiä, sammalleimua, iiristä ja kaikkea mahdollista muuta, joiden nimistä ollaan hieman epätietoisia...




Kukkalapio oli luonnollisestikin erittäin hyvä apuväline. Oikealla kuvassa "stonehenge", jonka kannatin Basistilla ja Veljeni Leijonamielellä keskelle multakasaa. Se on aiemmin ollut penkkinä nuotiopaikalla, mutta nyt se saa koristaa kukkapenkkiä.

Vanhat maitokärryt ovat ennenkin palvelleet kukkaistutuksen alla. Vanha perunalaatikko on myös hyvä kukkalaatikko ja kärryjen avulla kukkia voi siirtää helposti mihin tahansa kohtaa pihaa vaikka auringon perässä tai liialta paahteelta suojaan.

Vasemmalla äitienpäivänä vanhaan traktorinrenkaaseen istutetut syyshortensia, kuunliljoja ja syysleimuja. Oikealla eteisen ikkunasta näkyy vesikrassia, jota Muumimamma istutti amppeleihin oven viereen. Tikkaat ja tellingit on jo onneksi purettu pois.

Ykkösanopilta viime keväänä saatu vuohenjuuri on lähtenyt leviämään hyvin saunamökin edessä olevassa valeistutuspenkissä. En hennonut siirtää sitä vielä mihinkään, kun se kukki niin kauniisti.

Oikealla Muumimammalle äitienpäiväksi ostettu alppikärhö teki meille ensimmäisen kukkansa viime viikonloppuna!

Alhaalla kuvassa saunamökkimme, joka isä rakensi -80-luvun alkupuolella. Siinä on oikealla pieni pukuhuone sekä sauna, ja vasemmalla pieni "tupa", jossa mahtuu nukkumaan ja oleskelemaan. Sisällä on myös parvi, mutta siellä on melkein tuskallisen kuuma nukkua kesällä. Talvella minä tykkään pötkötellä siellä, pylly lämmintä muuria vasten :)

Vasemmalla niinikään äitienpäivälahjaksi ostettu lumipalloheisi tekee jo kukintojaan ja on kasvanut kuukaudessa reippaasti! Oikealla viime syksynä istutettuja helmililjoja, jotka ovat puutarhurin urani ensimmäiset mukulaistutukset. Vai sipuli-istutukset? No joka tapauksessa...



Myös luonnonkukat sulostuttavat kesäparatiisimme ympäristöä. Kuvassa poimulehti ja puna-ailakki.

Alla oleva kiviröykkiö on kaivettu ylös rantatöyräältä. Niitä voi sieltä nostella vaikkapa rajaamaan istutuksia.

Sen pituinen se. Tältä erää ainakin. Nyt vain odotellaan juhannusta ja JussiRockia - ja lämpimiä kelejä tietysti!

Talohaaveita osa 245

Kotona taas. Kämppä on aivan mullinmallin ja siivoukseen ei jaksa paneutua kun on vaan yksi vapaapäivä. Eikä muutenkaan. Takapihan terassin on vallannut naapurin epäilyttävästi lihova ja väsyneen oloinen narttu *ettei vaan olisi kissimirrillä poikaset tulossa...* ja siili rapistelee terassin alla. Onhan se onnea tämäkin.



Vitutus oli maksimaalinen kun lueksimme Talon kuntokartoitusta. Remontti olisi kasvanut liian suureksi suhteessa resursseihimme *niin rahallisiin kuin henkisiinkin* joten ei uskallettu ottaa riskiä vaan peräydyttiin kaupasta. Kun rakennustarkastaja edes tohtii pohtia sädesienen mahdollisuutta, niin ei ole paljon vaihtoehtoja. Joo, kyllähän siinä alahuuli tipahti, kun jo sielunsa silmillä näki itsensä asumassa sitä ihanaa vanhaa taloa...



Mutta ei auta kuin laittaa uutta matoa koukkuun. Basisti on jostain syystä hyvin aktiivinen tässä asiassa, vaikka itseä ei jaksaisi paljon kiinnostaa. Tänään ollaan joka tapauksessa menossa taas katsomaan yhtä potentiaalista talovanhusta, joka varmasti olisi "ihan kiva" mutta jonka hinta on kyllä aika suolainen. Tuumaillaan.



Viime kierron vauvahaaveet valuivat vuolaana virtana unholaan ja koska oltiin jo melkein remontoimassa uutta kotiamme *jota ei koskaan sitten saatukaan* päätettiin siirtää seuraavat Clomifen-kuurit suosiolla syksyyn. Turhaan, ainakin tällä hetkellä ajateltuna, mutta ehkä on nyt joka tapauksessa järkevämpää keskittyä yhteen projektiin kerrallaan?



Onneksi tuleva viikonloppu on kokonaan vapaa ja pääsen mökille työntämään sormet syvälle multaan. Hyvällä tuurilla saadaan Heltsu-kamukin mukaan ja se olisi kyllä jo varsin mukavaa!







Kuvassa Neiti Kesäheinä eli Ryövärintytär mökillä viime kesänä.

Maasta ne pienetkin ponnistaa

Viime viikonlopun vuorokauden mittainen pikaloma mökillä piristi kummasti tukkoista mieltä. Saunottiin, grillattiin ja kuunneltiin joutsenien ja kurkien elämöintiä joen suulla. Ja jännityksellä kurkittiin kukkapenkkiin, että joskohan sieltä jotakin nousisi...

Ja nouseehan sieltä!

Edessä on pari vapaapäivää ja mökille on jälleen suunnattava. Juhuu!

Aloitin muuten tänään Clomifen-kuurin, joten nyt odotellaan munasolu(je)n kypsymistä ja irtoamista. Hyvällä tuurilla tuloksena on tuplat tai triplat. Jospa se kevät tekisi ihmeitä ja Basistinkin siemenet lähtisivät itämään...

Höh

Miksei huominen jo tule???

Tahtoo mökille, tahtoo tahtoo tahtoo...

Jos joskus miettisi ensin (ja pysyisi päätöksissään)

Aiemmista tuumailuista huolimatta päädyin tänään kuoron hallitukseen sekä jatkamaan tiedottajan pestiä. Lisäksi sain vetovastuun levyproggiksen suhteen eli jippii, helevetisti hommia tiedossa. Ja kun yksi vapaaehtoisvoimin ylläpidetty kesäfestari saatiin hädintuskin kuopattua, yllätän (jälleen) itseni ja olen jo tunkemassa seuraavaan viritelmään mukaan. No, pysyypähän hiellä ja verellä hankittu "ammattitaito" hanskassa tällä tavoin. On se perkele hienoa olla kulttuurialan ammattilainen, kun saa vapaaehtoisena aina toteuttaa jos mitäkin spektaakkelia.

Onneksi sain pidettyä itseni aisoissa ja kieltäydyin puheenjohtajan tehtävistä. Huh. Meikäläisellä kun on monesti tapana innostua kaikesta "hauskasta" ja sitten yhtäkkiä siitä tuleekin maailman raskain taakka ja ahdistaa ja että pitikin taas lähteä mukaan ja voi helevetti sentään :)


Huusin eilen itselleni huuto.netistä vanhan, kivellisen hopeasormuksen. Nyt odottelen jännityksellä, minkälainen pääsiäismunan yllätys sieltä postissa saapuukaan odottavaan sormeen. Köyhdyin postikuluineen 18,10 euroa eli ei nyt ihan mene maailma sekaisin vaikka sormus mystisesti häviäisikin postissa. Niinkin voi ilmeisesti käydä. Tein tietenkin aloittelijoiden virheitä eli en kysynyt myyjältä mitään tarkempaa tietoa sormuksesta. Kuvasta ei oikein edes saanut selvää kiven väristä eikä postituskuluja ollut mainittu missään mutta minäpä rohkeana (=tyhmänä) tietenkin halusin sormuksen hinnalla millä hyvänsä. Onneksi myyjä piti postikulut euron pinnassa, joten siinä nyt ei ainakaan kusahtanut rahat hukkaan. Ja joo, olisin lopettanut joka tapauksessa huutamisen pariin kymppiin.

Odottavan aika on pitkä.

Sormusta odotellessa laitan tähän kuvan viime viikonlopun mökkireissulta. Hienot kelit oli, tosin tuuli oli sen verran navakkaa, että terassilla ei tarennut paljon patsastella saunan jälkeen. Ja vanha tuttu joutsenpariskuntakin saapui joen suulle. Tai mä siis oletan, että ne on ne aiempinakin kesinä vierailleet linnut. En tunnistanut naamasta.

Kaipuu mökille

Päivät kuluu hukkaan. Tai toivottavasti ei hukkaan, mutta kiivaasti ne vaan soljuu ohitse kuin kevätauringon sulattama puro. Töitä, töitä ja töitä. Mutta kivaa on, kun ei tarvitse istua kotosalla neljän seinän sisällä mitään tekemättä, näkemättä tai kokematta. Töissä voi nimittäin oppia jotain. Eilen opin, että vaippa kannattaa laittaa lapsen housuun oikein päin. Pomokin ihmetteli, että miten olen voinut saada teipit kiinni kun muovipuoli on ollut pojan pyllyä vasten, mutta ihan hyvin se minulta onnistui. Ja vaippa ei siis tietenkään imenyt itseensä yhtään mitään :)

Kovasti odottelen paitsi kevättä myös ensi viikonloppua, kun pääsen pitkästä aikaa meidän omille rantuuksille ja saunamökin lämpöön. Voin helposti kuvitella mielessäni, kuinka tulen saunan kosteanlämpimästä sylistä höyryävänä terassille katselemaan kaunista järvimaisemaa illan jo tummetessa ja kuulen joutsenen keväisen kutsuhuudon joen suulla. Rannan tuoksu tuo aavistuksen keväästä ja minä juovun kaikista näistä aistimuksista.

No joo. Todennäköisesti joku harakka korkeintaan raakkuu jossain pihakoivussa ja ehkäpä joku isäntä valmistelee jo kevätkylvöjään levittämällä sianpaskaa pelloilleen. Se niistä aistimuksista :)

Silti ihanaa lähteä mökille!

Poks!

Huomenaamulla yritetään herätä ajoissa, jotta päästään vielä valoisan aikaan lämmittämään mökkiä. Joululahjaksi saadut villasukat jalkaan, poskille punan nostattava lämmin rommikaakao käteen ja hyvä kirja toiseen. Takkatulta, hyvää seuraa, paljon ruokaa, muutamia poks poks-raketteja. Näillä eväillä luulisi Uuden Vuoden alkavan mainiolla tavalla.

Purppura toivottaa kaikille lukijoilleen mitä parhainta Uutta Vuotta!

Jouluna

Työpaikasta

No niin, täytyy nyt hieman valaista tätä mun tulevaa duunia. Eli minusta tulee hoitoapulainen. Pääsin palkkatuella töihin kehitysvammaisten lasten ja nuorten pienryhmäkotiin, ja aloitan työskentelyn siellä tammikuun alussa. Toimin ensisijaisesti 9-vuotiaan pojan vierihoitajana ts. vähän niin kuin henkilökohtaisena avustajana. Ei ihan vastaa mun kulttuurialan koulutusta, mutta liippaa kuitenkin tarpeeksi läheltä. Ohjaajanahan siinä tavallaan myöskin toimitaan, kun järjestetään kaikkea (kivaa) tekemistä lapsille.

Allekirjoitin työsopimuksen keskiviikko-iltana kuoroharjoituksissa. Työ on määräaikainen ja vuoden mittainen. Neljän kuukauden koeaika. Työyhteisössä on pääosin tuttuja ihmisiä, ja pomoina kaksi kuorokaveria. Työpaikka on kodinomainen, ja kaikki siivoukset ja ruoatkin tehdään itse. Ei siis mitään laitosmaista "liukuhihnatyötä". Työaika kouluvuoden aikana tulee olemaan enimmäkseen klo 12-20 ja joka kolmas viikonloppu on vapaa.

Jännittää jo tulevat haasteet. Työ on ihan erilaista, mitä olen aiemmin tehnyt. Kokemusta ei ole myöskään erityislapsista, joten työ tulee olemaan taatusti haastavaa. Yritän kuitenkin pitää yllä positiivista ajattelua, että kyllä minä pärjään! Ryövärintytär ( 7 v.) oli sanonut Muumimammalle, että kyllä se täti tulee pärjäämään siellä, kun se on niin kipakka. Ilmeisesti sillä oli mielessä kaikki mun komentelut... :D

Se siitä. Kiitos vielä kaikille peukuttamisesta ja onnitteluista. Nyt keskitytään nautiskelemaan vapaapäivistä, ja Joulun odotuksesta -ja yhdessäolosta Basistin kanssa. Todennäköisesti ei tulla näkemään päivittäin ensi vuoden aikana, sillä työpaikka on vanhassa kotikaupungissani ja aion asettua Muumimammalaan työviikkojen ajaksi. Vaikeuttaa muuten meidän vauvaprojektia, ja se on ainoa asia joka tällä hetkellä vähän harmittaa. Mutta jospa siinä käy niin kuin tuleva pomo kerran sanoi, että kun saa ajatukset pois koko asiasta niin sitten voikin yllättäen napsahtaa :)

Minä toivottelen kaikille oikein hyvää ja rauhaisaa viikonloppua. Me mennään Basistin kanssa Appiukon mökille takkatulen loimuun...

Kuppeja ja vielä vähän tukasta

Heh, näkisittepä miten entinen pörrötukka on kuin muisto vain (tai paha uni)... Uusi suoristusrauta täytti sille asetetut odotukset, ja nyt hiukset ovat suorat ja sileät. Mitä ne eivät ole olleet yli 30 vuoteen! Kummallista, mitä tuo nykytekniikka saakaan aikaan :) I love my SalonStraight Pro!!!


Ja sitten kuppiosioon. Reilu viikko sitten sain mökillä inspiraation lyödä muutamia keittiönkaapista löytyneitä kahvikuppeja näytille ja esiin. Eli laitoin Basistin poistamaan maustehyllyn oven, heitin maustepurkit kaappiin ja asettelin muutamia Arabian kuppeja näkysälle. Joissakin kupeissa ei ole leimaa, mutta Muumimamma ja Täti Monika kyllä vakuuttivat niidenkin olevan Arabiaa. Mummo (ja kourallinen muitakin sukulaisia) on ollut aikoinaan Arabian tehtaalla töissä, ja sieltä on kulkeutunut ilmeisesti myös kakkosluokan tavaraa kotiin, ja niissä ei välttämättä ole kuulemma leimoja. Eikä vissiin kaikissa ykköslaadun tuotteissakaan. En tiedä. Joka tapauksessa, ihan nättejä kuppeja löytyi, vai mitä sanotte?





Ylimmällä hyllyllä olevat kupit eivät muuten todellakaan ole Arabiaa, mutta ne vaan on jotenkin niin mummolamaiset ruusukuosissaan, että laitoin nekin esille. Ei ne kyllä yhtään sovi samaan seuraan noiden muiden kuppien kanssa, mutta jos satun kirppiksiltä löytämään lisää Arabian kuppeja, niin nakkaan nuo ruusukupit samantien johonkin toiseen nurkkaan.


Tämä pikkukuppi on leimallinen ja se on Arabiaa. Vähän on kärsineen näköinen, mutta ah, niin söpö! Satu Hannusta ja Kertusta on ilmiselvästi innoittanut kupin kuvittajaa...












No niin, nyt on kupit esitelty ja on aika tehdä muutama joulukortti. Vakaa aikomus saada ainakin 5 korttia valmiiksi asti!

Valoa pimeyden keskelle

Sain kuin sainkin eilen ostettua hiustensuoja-ainetta (Schwarzkopfin Osis Flatline Iron Serum) suoristamista varten, vaikka kaupunkiin pääseminen meinasikin vähän takkuilla. Odotin bussia 25 minuuttia, ja kun pääsin pysäkiltä takaisin kotiovelle, huristi bussi vihdoin ja viimein ohi. Vitutti. Odotin sitten vielä tunnin verran seuraavaa bussia (kotona, en pihalla) ja kaupoilla ehdinkin sitten olla kokonaisen tunnin ennen kuin bussi lähti takaisin päin. Maalla asumisen iloja. Henkilökohtaisesti en muuten tajua, miksi pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset ryntäilevät ja juoksentelevat busseihin/ratikkaan/metroon, kun seuraava kyyti on kuitenkin tulossa vartin sisään viimeistään... Joka tapauksessa tänään on siis tarkoitus pitää tukanpesupäivä, joten pääsen kokeilemaan uutta rautaani (Philips Salon Straight Pro) illemmalla. Jei!

Viikonlopusta sen verran, että mukavaa oli (vaikka kuukautisten alkaminen vähän masensikin). Saatiin Basistin kanssa yhteiseksi 64-vuotissyntymäpäivälahjaksi Bohnanza Ninnulta ja Juhalta, ja ehdittiin juuri ja juuri ottaa siitä pikaisesti tyypit. Ninnun kanssa matsattiin myös yksi Carcassonne. Muutoin aika meni seurustellessa, tupaa ja saunaa lämmittäessä, ulkotulia laitellessa ja tietenkin syödessä ja juodessa. Lauantaina kävimme päivällä Kaikkea on -liikkeessä (vanhalla tanssilavalla sijaitseva osto- ja myyntiliike, jossa on myynnissä kaikkea mahdollista uutta ja vanhaa tavaraa korvakoruista keinutuoleihin) tonttuilemassa, eli etsimme sopivat pikkujoululahjat toisillemme muutamalla eurolla. Olin pakotettu ostamaan myös seuraavan tuikkulampun keltaiseen kammariin...

Viikonlopun pikkujouluista vielä muutama tunnelmatuokio:

Valon lähteinä jätkänkynttilä, myrskylyhty, jäälyhty sekä lumilyhty. Kauniita!

Varsinkin tuo ylläoleva jäälyhty oli upea, niitä oli avannon ympärillä yhteensä kolme kappaletta. Pojat leikkasivat moottorisahalla jäästä neliöitä ja rakensivat niistä kuutiot. On ne näppäriä!

Jälkimakua mökkiviikonlopusta

Saunamökki iltavalaistuksen kera. Tunnelmallista oli. Jos joku muuta väittää, niin valehtelee.

Laitan lisää kuvia hieman myöhemmin, nyt on kiire bussille. Sain Basistilta synttärilahjaksi hiustensuoristajan, joten nyt täytyy lähteä ostamaan jonkunlaista hiustensuoja-ainetta että pääsen suoristamaan tätä pehkoa...

Pikkujoulutunnelmissa

Hitusen jouluisissa tunnelmissa tässä nyt tunnutaan puuhailevan. Laitoin aamulla kinkun uuniin, josta se alkaa jo pikkuhiljaa levittää suupielet kostuttavaa tuoksuaan asuntoon. Harjoittelin kuoron joulukonserttia varten muutamaa biisiä (eli katsoin nuotteja, joista en ymmärrä juuri mitään, ja lauloin alttostemmat lopulta kuitenkin väärin) ja lipesin lähes samantien kuuntelemaan joululauluja koneelta. Samalla ryhdyin työstämään Muumimammalle joululevyä, jonka taisin luvata sille jo viime vuonna *ups* (no, hiljaa hyvä tulee!). Pari joulukoristettakin piti kaivaa esiin ja laittaa vaniljantuoksuinen tuikkukynttilä palamaan...

Oikeasti pitäisi siivota ja vähän pakkailla viikonloppua varten. Basisti nakkaa mut tänään Muumimammalaan ja huomenaamulla starttaan Veljeni Leijonamielen kanssa bussilla kohti mökkiä tuvan lämmitykseen ja pikkujoulun viettoon (ja vähän mun syntymäpäivienkin... *vink vink, lauantaina saapi onnitella*). Basisti, Ninnu ja Juha saapuvat sitten myöhemmin perässä.

Ei kai tässä voi muuta kuin toivotella hyviä viikonloppuja kaikille, jotka sattuu tätä lukemaan. Minä lähden tästä nuuhkimaan tarkemmin tuota uunin sisältöä. Kunhan ei palaisi sieraimet... ja sormet!

Mökki ilman mukavuuksia

Nykyisin kaikissa lomaesitteissä on vuokrattavana mökkejä kaikilla mukavuuksilla. Mukavuuksiksi lasketaan muun muassa kaikki mahdollinen kodin elektroniikka. Ja lähtötilannehan on tietenkin se, että oletettavasti joka mökissä on sähköt ja juokseva (lämmin) vesi.



Meidän mökillä ei siis ilmeisesti ole mukavuuksia lainkaan. Ellei mukavuuksiksi lasketa esimerkiksi seuraavia:

• takkaan voi lyödä elävää tulta omasta metsästä hakatusta puusta. Sitä kun katselee, on lähes kuin olisi eläwissä kuwissa. Takkatuleen tuijottaminen päihittää helposti huonon (tai vähän paremmankin) elokuvan katsomisen.

• ulkohuussissa haju hälvenee nopeasti ilman erillistä tuuletusta ja siellä asioidessaan on mukava pitää vaikka ovi auki ja katsella edessä siintävää järvimaisemaa. Joka tällä hetkellä on kylläkin jäätynyt järvimaisema. Mutta silti. Kaunista.

• sähkövalon sijaan on mukavaa polttaa kymmeniä kynttilöitä, sillä kaikkihan sen tietävät, että nainen näyttää kauneimmalta juuri kynttilänvalossa! Tunnelmakin on tietysti ihan eri kuin hehkulampun alla.

• risusavottaa riittää ympäri vuoden, ja kokon voi halutessaan laittaa vaikka lähestulkoon keskelle pihaa. Jotain hyötyä on siis siitäkin, ettei tontti ole täynnä kukkaistutuksia tai laattapolkuja tai japanilaisia kivipuutarhoja ynnä muuta.

• järvivesi tekee hiukset pehmeämmiksi kuin vesijohtovesi. Hauiskin kasvaa, kun raahaa kymmenen ämpärillistä vettä rinnettä ylös saunaan (vaikka tästähän minä en tiedä enää juuri mitään, kun selkävaivan takia tulee nykyään harvoin kannettua itse vettä).

• pakkasöinä tähdet näkyvät kirkkaampina kuin sähkövaloilla valaistujen mukavuusmökkien pihoilla. Ja lukuisat ulkotulet eivät haittaa tähtien katselua. Mun mielestä.

Jep jep. Mä vaan niin tykkään olla meidän mukavuuksettomalla mökillä. Ehkä se on niin, että yksinkertaiselle ihmiselle riittää yksinkertaiset huvit?!?

Painelin tänään aamusta terveydenhoitajan vastaanotolle poistattamaan tikit käsivarresta, ja hyvin oli haava parantunut. Sain luvan läträtä järviveden kanssa viikonloppuna (mökillä saunassa, ei aikomustakaan mennä järveen!) mikä on erittäin hyvä juttu. Mökkireissu ilman saunaa on kuin... öö... kala ilman fillaria. Tai jotain.


Kävin vähän paukuttelemassa mattoa, jonka valmistumista saa näköjään odotella. Hirmuinen halu olisi jo aloittaa jotain muuta. Varaukset on pieneen "jouluryijyyn" sekä vhs-kasettinauhasta tehtävään laukkuun. No, nyt tulevana viikonloppuna pääsen valkkaamaan mökillä maton lopullisen sijoituspaikan ja mittaamaan, kuinka pitkä matosta pitäisi tulla. Tällä hetkellä olen kutonut sitä n. 1,75 m.


Sitten kävin päiväteellä Jarsun luona. Pitkästä aikaa.


Ja nyt odottelen saunan lämpeämistä ja kuuntelen mahani murinaa. Karmea nälkä.


Kuvassa eilisen kokkaukset eli täytettyjä paprikoita. Namia oli!