Aarteita

Jotenkin nyt nyppii koko elämä. On vaikeaa löytää mitään kirjoitettavaa tännekään, mutta esittelen nyt aikani (vapaapäiväni) kuluksi kesälomareissun löytöjä eli kirppisaarteita.



Jostain syystä tunnen syvää viehtymystä vanhoihin Kotiliesi -lehtiin ja nyt jouduin kyllä pulittamaan niistä aika paljon eli 4 euroa per lehti. Martta Wendelinin kansikuvitukset ovat vaan niin kauniita ja täynnä mennyttä, kansallisromanttista aikaa, joten täytyi taipua rahastukseen. Lehdet ovat vuosilta 1932 ja 1941.







Löysin myös pari "uutta perhelehteä", kuten niitä kannessa mainostetetaan eli Oma Koti -lehtiä vuodelta 1932. Niissä on Wendelinin kuvittamat kannet myös, eikä itse lehti eroa juuri millään tavoin Kotiliesistä.






Todelliset aarteet löytyivät sitten erään pienen kirppiksen kirjahyllystä, enkä ole ennen törmännyt vastaaviin. Tosin en ole kirjahyllyjä juuri tonkinutkaan aiemmin... Eli kyseessä ovat siis kirjat, joihin on koottu koko vuoden Kotiliesi-lehdet, vuosilta 1929 ja 1930. Kirjat ovat ihan täydelliset ja ei varmaankaan montaa kertaa luetut, niin siistissä kunnossa ne ovat. Ja maksoivat vain vitosen kappaleelta! Wendelinin kansikuvituksia löytyy kirjoista myös :)

Että tällaisia aarteita. Lehtiä on mukava lueskella mökillä sateen ropistessa kattoon. Ja tarkoituksena on joku kaunis päivä laittaa hienoimmat Wendelinin kuvitukset kehyksiin ja makuukammarin seinälle, joten käyttöä löytyy... Näin perustellaan siis täysin järjettömät kirpputori- ja muut ostokset. Mutta tunteiden ja intuition varassahan sitä juuri usein kauppoja tehdäänkin.

Kuulumisia muuten sen verran, että talon etsintä on edelleen käynnissä. Ja ikuinen vauvaprojekti. Tosin olen heittämässä kirvestä kaivoon molempien asioiden suhteen, joten katsotaan mihin suuntaan asiat etenee.

Talohaaveita osa 245

Kotona taas. Kämppä on aivan mullinmallin ja siivoukseen ei jaksa paneutua kun on vaan yksi vapaapäivä. Eikä muutenkaan. Takapihan terassin on vallannut naapurin epäilyttävästi lihova ja väsyneen oloinen narttu *ettei vaan olisi kissimirrillä poikaset tulossa...* ja siili rapistelee terassin alla. Onhan se onnea tämäkin.



Vitutus oli maksimaalinen kun lueksimme Talon kuntokartoitusta. Remontti olisi kasvanut liian suureksi suhteessa resursseihimme *niin rahallisiin kuin henkisiinkin* joten ei uskallettu ottaa riskiä vaan peräydyttiin kaupasta. Kun rakennustarkastaja edes tohtii pohtia sädesienen mahdollisuutta, niin ei ole paljon vaihtoehtoja. Joo, kyllähän siinä alahuuli tipahti, kun jo sielunsa silmillä näki itsensä asumassa sitä ihanaa vanhaa taloa...



Mutta ei auta kuin laittaa uutta matoa koukkuun. Basisti on jostain syystä hyvin aktiivinen tässä asiassa, vaikka itseä ei jaksaisi paljon kiinnostaa. Tänään ollaan joka tapauksessa menossa taas katsomaan yhtä potentiaalista talovanhusta, joka varmasti olisi "ihan kiva" mutta jonka hinta on kyllä aika suolainen. Tuumaillaan.



Viime kierron vauvahaaveet valuivat vuolaana virtana unholaan ja koska oltiin jo melkein remontoimassa uutta kotiamme *jota ei koskaan sitten saatukaan* päätettiin siirtää seuraavat Clomifen-kuurit suosiolla syksyyn. Turhaan, ainakin tällä hetkellä ajateltuna, mutta ehkä on nyt joka tapauksessa järkevämpää keskittyä yhteen projektiin kerrallaan?



Onneksi tuleva viikonloppu on kokonaan vapaa ja pääsen mökille työntämään sormet syvälle multaan. Hyvällä tuurilla saadaan Heltsu-kamukin mukaan ja se olisi kyllä jo varsin mukavaa!







Kuvassa Neiti Kesäheinä eli Ryövärintytär mökillä viime kesänä.

Kauniita kuvituksia

Viime viikonloppu hurahti mökillä, tosin työn merkeissä. Otettiin Vaahteramäen Eemeli eli meikäläisen työmaa mukaan maaseudun rauhaan. Ja melko rauhallista olikin. Tehtiin yhdessä puutarhahommia ja vähän puusavottaakin. Istutettiin äitienpäivän kunniaksi Muumimammalle hankitut syyshortensia, lumipalloheisi ja alppikärhö, ja vähän kuunliljoja ja syysleimuja. Melkein kuin olisi vapailla ollut!

Ja joo, ovulaatio osui tietenkin viikonloppuun. Mutta pitkästä aikaa sain tikun näyttämään plussaa eli jee, eihän sitä tiedä jos vaikka pulla(t) olisikin jo uunissa...

Leipomuksista tulikin mieleen, että kirppiksiltä on joskus tarttunut mukaan vanhoja Kotiliesiä, ja onpas kokoelmaa kartuttanut myös Täti Monika. 1930-1950 -lukujen lehdet on mun mielestä ihan helmiä: on kodinhoitoa, puutarhanhoitoa, ihonhoitoa ja ties mitä. Mainokset on ihan parhaita, samoin Isoäidin palsta, jossa lukijat kysyvät mm. ihmissuhdeongelmistaan ja Isoäiti neuvoo. Heh. Ja ehkä näin lama-aikana (yök, nyt minä sen perkeleen sitten suustani päästin, vaikka en halua edes ajatella koko asiaa) voisi ottaa lehdistä vinkkejä tiukkaan taloudenpitoon, sota-aikana kun se vasta pula on ollutkin. Joka tapauksessa, otin kuvan muutamasta lehden kannesta, jotka aion jossain vaiheessa laittaa kehyksiin. Martta Wendelinin kuvittamat kannet ovat todella kauniita ja sopivat väreiltään ja tunnelmaltaan erinomaisesti mökin keltaiseen kammariin...

Täytyy vaan jostain löytää sellaiset kehykset, joihin mahtuu koko lehti. En haluaisi rikkoa lehtiä leikkaamalla kannet irti.

Sormuksia, sormuksia ja ovulaation odottelua

Taisinpa tuossa eräänä päivänä luvata kuvan sormuksesta, jonka huusin Huuto.Netistä. Kuva seuraa tässä:




Sormuksen kivi on lähestulkoon musta ja raidat valkoiset. Kuvassa näkyvä ruskea sävy raidoissa ei juurikaan erotu paljaalla silmällä. Ihan kiva arkisormus minusta. Kivi on hitusen pienempi kuin aiemmin kirpputorilta löytämäni aarre, josta olen jo aiemmin laittanut kuvan, mutta laitan nyt uuden kun tuli parempi otos:

Tämä ruusukvartsisormus on ehdoton lemppari, se on melko suuri ja siten aika näyttävä.

Ensimmäinen Clomifen-kuuri on takana ja nyt odotellaan ovulaatiota. Kuurin kaksi ensimmäistä päivää kärsin vatsakrampeista ja muutamia päiviä myöhemmin tuli satunnaisia kuumia aaltoja (kiitos Sonjalle, että osasin varautua). Tänään pitäisi aloittaa ovulaation mittaaminen, mutta kun heräsin aamulla vatsakipuihin niin tuli mieleen, että onkohan mittaus jo myöhäistä. Hmm. Koitetaan nyt kumminkin...

Treffasin eilen Heltsua ja käytiin syömässä Sohwissa. Yllätin itseni ja otin hieman erilaisen annoksen kuin normaalisti ravintolassa (eli kanaa punaviini- tms. kastikkeessa ja kermaperunoita). ((Ja joo, tiedän että olen mielikuvitukseton.)) Joka tapauksessa, valitsin listalta Party-Party Chickin, jossa oli vuohenjuustolla gratinoitua broilerin fileetä, raikasta vadelmakastiketta, balsamicokasviksia ja pinaattiriisiä auringonkukansiemenien kera. Ja hyi yök. Vuohenjuusto maistui ihan märältä villasukalta! Onneksi Heltsu tarjosi kanaleipää ja tikkuperunoita omalta lautaseltaan, joten ei tarvinnut nälkäisenä poistua paikalta. Mutta siis joo, kyllä se tuttu ja turvallinen annos voittaa kaikenlaiset erikoisuudet.

Nimimerkillä Jatkossakin kaavoihinsa kangistunut, mutta tyytyväisen kylläinen Purppura

Maasta ne pienetkin ponnistaa

Viime viikonlopun vuorokauden mittainen pikaloma mökillä piristi kummasti tukkoista mieltä. Saunottiin, grillattiin ja kuunneltiin joutsenien ja kurkien elämöintiä joen suulla. Ja jännityksellä kurkittiin kukkapenkkiin, että joskohan sieltä jotakin nousisi...

Ja nouseehan sieltä!

Edessä on pari vapaapäivää ja mökille on jälleen suunnattava. Juhuu!

Aloitin muuten tänään Clomifen-kuurin, joten nyt odotellaan munasolu(je)n kypsymistä ja irtoamista. Hyvällä tuurilla tuloksena on tuplat tai triplat. Jospa se kevät tekisi ihmeitä ja Basistinkin siemenet lähtisivät itämään...

Työpaikasta

No niin, täytyy nyt hieman valaista tätä mun tulevaa duunia. Eli minusta tulee hoitoapulainen. Pääsin palkkatuella töihin kehitysvammaisten lasten ja nuorten pienryhmäkotiin, ja aloitan työskentelyn siellä tammikuun alussa. Toimin ensisijaisesti 9-vuotiaan pojan vierihoitajana ts. vähän niin kuin henkilökohtaisena avustajana. Ei ihan vastaa mun kulttuurialan koulutusta, mutta liippaa kuitenkin tarpeeksi läheltä. Ohjaajanahan siinä tavallaan myöskin toimitaan, kun järjestetään kaikkea (kivaa) tekemistä lapsille.

Allekirjoitin työsopimuksen keskiviikko-iltana kuoroharjoituksissa. Työ on määräaikainen ja vuoden mittainen. Neljän kuukauden koeaika. Työyhteisössä on pääosin tuttuja ihmisiä, ja pomoina kaksi kuorokaveria. Työpaikka on kodinomainen, ja kaikki siivoukset ja ruoatkin tehdään itse. Ei siis mitään laitosmaista "liukuhihnatyötä". Työaika kouluvuoden aikana tulee olemaan enimmäkseen klo 12-20 ja joka kolmas viikonloppu on vapaa.

Jännittää jo tulevat haasteet. Työ on ihan erilaista, mitä olen aiemmin tehnyt. Kokemusta ei ole myöskään erityislapsista, joten työ tulee olemaan taatusti haastavaa. Yritän kuitenkin pitää yllä positiivista ajattelua, että kyllä minä pärjään! Ryövärintytär ( 7 v.) oli sanonut Muumimammalle, että kyllä se täti tulee pärjäämään siellä, kun se on niin kipakka. Ilmeisesti sillä oli mielessä kaikki mun komentelut... :D

Se siitä. Kiitos vielä kaikille peukuttamisesta ja onnitteluista. Nyt keskitytään nautiskelemaan vapaapäivistä, ja Joulun odotuksesta -ja yhdessäolosta Basistin kanssa. Todennäköisesti ei tulla näkemään päivittäin ensi vuoden aikana, sillä työpaikka on vanhassa kotikaupungissani ja aion asettua Muumimammalaan työviikkojen ajaksi. Vaikeuttaa muuten meidän vauvaprojektia, ja se on ainoa asia joka tällä hetkellä vähän harmittaa. Mutta jospa siinä käy niin kuin tuleva pomo kerran sanoi, että kun saa ajatukset pois koko asiasta niin sitten voikin yllättäen napsahtaa :)

Minä toivottelen kaikille oikein hyvää ja rauhaisaa viikonloppua. Me mennään Basistin kanssa Appiukon mökille takkatulen loimuun...

Jotain tapahtuu

Vihdoinkin jotain tapahtuu:

• joulukorttitehdas pyörähti käyntiin ja tuloksena on jo 19 valmista korttia

• uusi Apteekin ovulaatiotesti näytti positiivista -kaksi kertaa, kun piti oikein varmistaa

• sain kutsun työhaastatteluun ensi viikolla, JEI!

Saakelin pissatikut

kuva osoitteesta http://www.mtv3.fi/helmi/arkisto.shtml/547992

Ai että mä kihisen kiukusta... Apteekin Ovulaatiotesti, jonka ostin viime kuussa on kyllä ihan humpuukia. Seitsemästä tikusta 4 tikkua meni hukkaan, kun ne eivät vaan suostuneet näyttämään minkäänlaista tulosta. Ja kyllä, kaiken olen tehnyt tismalleen ohjeen mukaan. Testasin tuossa äsken viimeiset kaksi tikkua, joista toiseen viivoja tuli vasta puolen tunnin päästä ja toiseen ei ole tullut vieläkään ja testauksesta on jo tunti aikaa. Tuloksen pitäisi oikeasti tulla muutamassa minuutissa, ja yli viiden minuutin jälkeen testitulosta ei voi enää edes pitää luotettavana. Voi jösses.



Soitin sitten apteekkiin, josta ostin tuotteen ja he kehoittivat soittamaan suoraan valmistajalle, eli Oriolaan. Sieltä pahoiteltiin kovasti, ja käskettiin hakemaan uusi paketti apteekista viallisen tuotteen tilalle. Onneksi on tänään kuoroharjoitukset, muuten olisi pitänyt ajaa yksien pissatikkujen takia melkein 30 kilometriä. Ostin paketin siis muualta kuin omasta kotiapteekista. Arghhhhh!



No, onneksi sentään tuote korvataan. Mutta menipä vähän usko noihin apteekin testeihin, kun eka paketti sattui olemaan tuollainen laatutuote. Ja kun testit on vielä markkinoiden kalliimmat, niin luulisi niiden sitten olevan myös laadultaan vähän parempia.



Että näin. Miten voi lisääntymisen yrittäminen olla näin vaikeaa?????????

Ei näy eikä kuulu

Ovulaatio antaa odottaa itseään, saa nähdä onko se tulossa ollenkaan. Eilen kävin kuorotreenien ruokatauolla hakemassa apteekista lisää tikkuja ja kyllä kirveli maksaa 35 euroa niistä. No, Basistin pussistahan se raha meni.

Joskus mun on vaikea hahmottaa sitä, että Basisti on paitsi fyysisesti, myös psyykkisesti mukana tässä vauvantekorumbassa. Se vaan on yleensä niin hiljaisena "taustalla", kun ei se ole kova puhumaan puhumaan tästä(kään) aiheesta, mutta välillä tuntuu että se kaipaa vauvaa syliin vähintään yhtä kipeästi kuin minä. Ellei enemmänkin. Nytkin se patisti mut apteekkiin tikkuostoksille, vaikka minä olin ihan valmis siirtämään testailuja seuraavaan kiertoon.

Suurta rakkautta arjen keskellä koin taas eilen illalla, kun Basisti tarjoutui lämmittämään kylmettyneitä jalkojani, kietoi huovan ympärilleni ja kuori vielä mandariininkin valmiiksi.

Kuvassa viime kesänä Taalintehtaan torikirppikseltä löytynyt parin euron söpö kaulakoru. Taalintehtaalla on kesälauantaisin aina toripäivä, ja siellä on myös muutamia kirppismyyjiä myymässä vanhaa tavaraa ja vähän uuttakin. Sieltä tarttuu usein jotain pientä matkaan.

Ensilumi satoi maahan toissa yönä, ja maa on vieläkin paikoitellen valkoinen. Ihanaa!

Firma nurin

Hieman noloa tunnustaa, mutta tuskin minusta koskaan yrittäjää tulee. Eilen perustettu joulukorttitehdas nimittäin kaatui ihan alkutekijöihinsä, kun aloin haahuilemaan jo jotain ihan muuta kuin alunperin piti. Parin tunnin "uurastuksen" saldona on yksi joulukortti, ja vähän puutteellinen sekin. Ei lainkaan täydellinen. Täytyy vissiin vielä hioa suunnitelmia.

En siis palkkaisi itseäni töihin, joten miksi kukaan muukaan niin tekisi? Viime viikkojen työnhaku on jäänyt kahteen haettuun paikkaan, joista toinen ei edes koskaan ollutkaan avoinna. Nyt kun olen oikeutettu korkeimpaan mahdolliseen palkkatukeen, luulin että saan puhtia hakea useita eri duuneja, mutta ei. Ei ei ei. Toinen haettu työpaikka olisi kyllä mieluinen, mutta epäilen työhön pääsyn kaatuvan viimeistään siihen, että kyseinen työnantaja tietää raskaushaaveistani. Jotka eivät nekään ikinä tunnu toteutuvan. Kaiken järjen mukaan seuraava ovulaatio osuu viikonlopulle, joka on kivasti täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Nähtäväksi jää, ehditäänkö Basistin kanssa keskittymään toisiimme missään vaiheessa. Ja kuinka kiinnostavaa se edes olisikaan, kun nyt vihdoin ja viimein ollaan jouduttu siihen tilanteeseen, jossa sopivaa hetkeä vahdataan ovulaatiotikkujen voimalla..?

Perin romanttista, sanon minä.

Tässä kuva eilisen haahuiluni seurauksena: löysin laatikosta jotkut ikivanhat, muistaakseni Ikeasta ostetut puukehykset, jotka olen maalannut jossain vaiheessa lilan sävyisiksi. Koska sopivia valokuvia ei koskaan ole tuntunut löytyvän kehyksiin, leikkelin niihin aikani kuluksi kouluaikoina marmoroimiani papereita. Perin tylsää ja mielikuvituksetonta, mutta kun jotakin piti tehdä. Ja ne joulukortit ei sitten loppujen lopuksi oikein kiinnostaneet. En tiedä mihin nämä pikkutaulut päätyvät, todennäköisesti mökin ulkohuussiin.