Poks!

Huomenaamulla yritetään herätä ajoissa, jotta päästään vielä valoisan aikaan lämmittämään mökkiä. Joululahjaksi saadut villasukat jalkaan, poskille punan nostattava lämmin rommikaakao käteen ja hyvä kirja toiseen. Takkatulta, hyvää seuraa, paljon ruokaa, muutamia poks poks-raketteja. Näillä eväillä luulisi Uuden Vuoden alkavan mainiolla tavalla.
Purppura toivottaa kaikille lukijoilleen mitä parhainta Uutta Vuotta!


Herätkää!

Mitä näette tässä kuvassa?


Joskus (onneksi kuitenkin äärimmäisen harvoin) katselen aikani kuluksi uskovaisten kanavaa, ihan vaan hauskuuttakseni itseäni. Tänä aamuna takerruin kuuntelemaan jotain naispuolista "evankelistaa", jolla oli melkoisen hauska tapa puhua ja ääntää sanoja. Ihan suomalainen se kuitenkin oli, ja keskimäärin joka viides paatoksella lausuttu sana oli herra, amen tai hallelujaa hurjasti nousevan intonaation saattelemana (Wikipedia: Nouseva intonaatio on hallitusti tai hallitsemattomasti puhuttaessa tapahtuva väliaikainen äänentason muutos korkeammaksi. Yleensä se on sijoitettu painotukseksi lauseen tai sanan loppuun). Papatuksen kuuntelijat istuivat joko silmät kiinni ja mumisivat puheen aikana itsekseen tai sitten katsoivat kyynelsilmin puhujaa kädet viuhtoen kohti taivaita. Huh huh.


Järkytyin aika pahasti jossain vaiheessa "julistusta", kun puhuja (=sanojen naukuja ja kuiskailija) ilmoitti suuren (ilo?)sanoman: Suomen kansan keskuudessa on käärme! Se käärme on *tattadadaa*


Kalevala.


Kalevala, mitä vittua??? Käärme pesii suomalaisten kirjahyllyissä, kauloissa, korvissa ja ranteissa, ja jumala on nyt kuulemma hyvin pahoilla mielin asiasta. Se oli ilmoittanut puhujalle näin, ja tämä puhuja sitten valisti seurakuntaa että pitää päästä eroon tällaisesta mytologisesta hapatuksesta, joka harmittaa jumalaa. Puhuja itse on joutunut myös luopumaan erinäisistä esineistä, muun muassa tauluista, jotka viittavat tuohon (ilmeisesti saatanasta lähtöisin olevaan) kirjaan.


Voi saakeli, ei pysty edes nauramaan kun vituttaa niin paljon. Tällaisia ihmisiä on ikävä kyllä PALJON ihan julkisissa viroissa, ja se jos mikä on pelottavaa... Pelottavampaa kuin Kalevala -tai suomalaiset perinnekorut.



Kuvassa on siis synnillinen koru, josta pitäisi kai päästä nyt eroon. Ehkä se pitäisi kiikuttaa Tuomiovuorelle ja sulattaa se ikuiseen (kiiras)tuleen? Frodo? Anyone? Who shall carry the necklace?

Jouluna








Joulurauhaa


Selkä meni viikonloppuna, ja nyt könkätään taas. No, onneksi Jouluna saa makoilla luvan kanssa! Ja jäi sitten joulusiivouksetkin tekemättä... Basisti lupasi kantaa kohta kuusen sisään ja pääsen koristelemaan. Jei!

Huomenna eli aattona Anoppilaan ja myöhemmin Muumimammalaan. Joulupäivän aamusella otetaan kyytiin Veljeni Leijonamieli ja Hirvi-Ö ja körötellään mökille maaseudun rauhaan.



Joulurauhaa ihmisille, eläimille ja koko maailmaan toivoo Purppura (Joo joo, tiedän ettei se ole mahdollista, mutta sen verran optimisti täytyy olla, että jaksaa uskoa, toivoa ja niin edelleen).

Työpaikasta

No niin, täytyy nyt hieman valaista tätä mun tulevaa duunia. Eli minusta tulee hoitoapulainen. Pääsin palkkatuella töihin kehitysvammaisten lasten ja nuorten pienryhmäkotiin, ja aloitan työskentelyn siellä tammikuun alussa. Toimin ensisijaisesti 9-vuotiaan pojan vierihoitajana ts. vähän niin kuin henkilökohtaisena avustajana. Ei ihan vastaa mun kulttuurialan koulutusta, mutta liippaa kuitenkin tarpeeksi läheltä. Ohjaajanahan siinä tavallaan myöskin toimitaan, kun järjestetään kaikkea (kivaa) tekemistä lapsille.


Allekirjoitin työsopimuksen keskiviikko-iltana kuoroharjoituksissa. Työ on määräaikainen ja vuoden mittainen. Neljän kuukauden koeaika. Työyhteisössä on pääosin tuttuja ihmisiä, ja pomoina kaksi kuorokaveria. Työpaikka on kodinomainen, ja kaikki siivoukset ja ruoatkin tehdään itse. Ei siis mitään laitosmaista "liukuhihnatyötä". Työaika kouluvuoden aikana tulee olemaan enimmäkseen klo 12-20 ja joka kolmas viikonloppu on vapaa.


Jännittää jo tulevat haasteet. Työ on ihan erilaista, mitä olen aiemmin tehnyt. Kokemusta ei ole myöskään erityislapsista, joten työ tulee olemaan taatusti haastavaa. Yritän kuitenkin pitää yllä positiivista ajattelua, että kyllä minä pärjään! Ryövärintytär ( 7 v.) oli sanonut Muumimammalle, että kyllä se täti tulee pärjäämään siellä, kun se on niin kipakka. Ilmeisesti sillä oli mielessä kaikki mun komentelut... :D


Se siitä. Kiitos vielä kaikille peukuttamisesta ja onnitteluista. Nyt keskitytään nautiskelemaan vapaapäivistä, ja Joulun odotuksesta -ja yhdessäolosta Basistin kanssa. Todennäköisesti ei tulla näkemään päivittäin ensi vuoden aikana, sillä työpaikka on vanhassa kotikaupungissani ja aion asettua Muumimammalaan työviikkojen ajaksi. Vaikeuttaa muuten meidän vauvaprojektia, ja se on ainoa asia joka tällä hetkellä vähän harmittaa. Mutta jospa siinä käy niin kuin tuleva pomo kerran sanoi, että kun saa ajatukset pois koko asiasta niin sitten voikin yllättäen napsahtaa :)


Minä toivottelen kaikille oikein hyvää ja rauhaisaa viikonloppua. Me mennään Basistin kanssa Appiukon mökille takkatulen loimuun...


Happy happy joy joy

Minä pääsin töihin, minä pääsin töihin!!!



Hyvät fiilikset. Tammikuussa alkaa uusi duuni ja uudet haasteet, työttömän identiteetti vaihtuu työntekijän identiteettiin. Mahtavaa!



Kuvassa Ryövärintyttären riemua saippuakuplien puhaltamisesta. Sori kuvan heikkolaatuisuus, mutta pakko oli laittaa, kun omat fiilikset on just samanlaiset :D

Niin hyvä lämmin hellä (kellä on ja kellä ei)

Näin tehdään köyhä mielenterveysongelmainen:

Pakotetaan se työvoimapoliittisin keinoin opiskelemaan huonoon kouluun ja varmistetaan, että se ottaa opintolainaa koko kahdelle vuodelle. Onhan sen hankittava tarpeellista varustusta opiskelua varten.

Kun se valmistuu, se ei osaa mitään eikä näin ollen saa mistään töitä. Laitetaan työtön työnhakija humpuukityönhakukurssille (kaksi kertaa) että se varmasti osaa hakea töitä, joita ei ole edes tarjolla.

Vaahdotaan opiskelun tärkeydestä ja hyvistä työllistymismahdollisuuksista sen jälkeen. Näin saadaan köyhä työtön hakeutumaan taas koulutukseen. Varmistetaan edelleen, että se on tarpeeksi tyhmä ottaakseen lisää opintolainaa. Koulussa aivopestään oppilaat luulemaan, että niillä on ammattitaitoa ja että ne viedään käsistä työelämään kun ne valmistuu.

Kun se valmistuu, eikä töitä ole, se hakee vielä jatkokoulutukseen. Että olisi jotakin järkevää tekemistä. Toiveikkaana se olettaa, että kohta jo tärppää.

Sitten se on käynyt koulua yhteenlasketusti 19 vuoden ajan, tuplaamatta mitään luokkaa suorittaen kaikki ajallaan ja kohtalaisen hyvin. Kyllä se on fiksu!

Se hakee töitä omalta alalta, alkaen projektipäällikön tehtävistä ja päättyen kulttuuriohjaajan tehtäviin. Ja kaikkea siltä väliltä. Ei se pääse minnekään, koska kyseiset työpaikat annetaan yliopistossa itseään sivistäneille eri alojen maistereille.

Liian monta kertaa se ei kelpaa minnekään. Paitsi puhelinhaastatteluhelvettiin, jossa se saa kuukausipalkaksi ainakin satasen. Joskus kaksikin. Sitten se hakee kaupan kassalle, mutta ei se pääse sinnekään. Ei ainakaan kuukautta pidemmäksi aikaa.

Sitten läpsähtävät opintovelkojen takaisinmaksut niskaan. Ne menevät suoraveloituksena tililtä. Jouluun on aikaa viikko ja sen tilillä on 8 euroa. Vielä pitäisi maksaa vuokra ja muita laskuja, puhumattakaan ruoan ostosta ja lääkkeistä. Olisi ollut kiva ostaa myös muutama joululahja, mutta onhan se jo ostanut yhden.

Tilanne on siis se, että jos se ei saa pian töitä, niin se todennäköisesti kävelee junan alle tai jotain. Koska se on tyhmä, köyhä ja masentunut.

Tontut ovat olleet liikkeellä

Viikonlopun joulukonsertit onnistuivat hyvin ja pikkujoulut vielä paremmin. Hauskaa siis oli. Onnistuin jopa pitämään mopon hallinnassa, joten päästiin Muumimammalan elpymään pitkästä päivästä jo puolen yön jälkeen. Näin ollen Basistikin vääntäytyi ylös melko hyvissä ajoin, ja iltapäivällä suunnattiin jouluostoksille. Muutama paketti on nyt hankittu! Vielä pitäisi suunnata kaupunkiin loppuviikosta, mutta ilmeisesti joudun lähtemään yksin, kun Basisti on kai hankkinut jo kaikki omat lahjansa. Höh.


Väänsin tuossa taas joulukortteja ja muutaman kirjekuorenkin, kun sattuivat loppumaan kesken. Ai miten niin taas viime tingassa??? Käsittämätöntä selkärangattomuutta, mutta minkäs teet. Olen minä silti ihan hyvä ihminen :)


Pitäkäähän peukkuja huomisen työhaastattelun suhteen. Olen nähnyt haastattelusta unta jo kahtena yönä, toisella kertaa sain paikan ja toisella en. Kai se on vähän niin kuin fifty/sixty... Jännittää!

Äänenavaus


Kuten kuvasta näkyy, hajusintti on tullut meille tuomaan joulun tuoksua. Mikä ei tietenkään ole järkevää tällaisen nuhanenän/astmaatikon näkökulmasta, mutta minähän harvoin olen järkevä...
Tänään ohjelmassa on joululauluja, sillä illalla on kenraaliharjoitukset. Harjoitella pitäisi. *Ma me mi mo muu... Signoo-o-o-o-ooo-re...* No nyt on ääni ainakin avattu! Huomenna kaksi joulukonserttia ja sen perään totaalinen nollaus eli kuoron pikkujoulut. Näin ollen sunnuntai menee todennäköisesti enemmän tai vähemmän harakoille. Mutta ei se mitään, kunhan on ollut hauskaa. Ja meillä toivottavasti tulee olemaan!
Hyvää viikonloppua ystävät. Rentoutukaa :)

Jotain tapahtuu

Vihdoinkin jotain tapahtuu:

  • joulukorttitehdas pyörähti käyntiin ja tuloksena on jo 19 valmista korttia

  • uusi Apteekin ovulaatiotesti näytti positiivista -kaksi kertaa, kun piti oikein varmistaa

  • sain kutsun työhaastatteluun ensi viikolla, JEI!

Saakelin pissatikut

Ai että mä kihisen kiukusta... Apteekin Ovulaatiotesti, jonka ostin viime kuussa on kyllä ihan humpuukia. Seitsemästä tikusta 4 tikkua meni hukkaan, kun ne eivät vaan suostuneet näyttämään minkäänlaista tulosta. Ja kyllä, kaiken olen tehnyt tismalleen ohjeen mukaan. Testasin tuossa äsken viimeiset kaksi tikkua, joista toiseen viivoja tuli vasta puolen tunnin päästä ja toiseen ei ole tullut vieläkään ja testauksesta on jo tunti aikaa. Tuloksen pitäisi oikeasti tulla muutamassa minuutissa, ja yli viiden minuutin jälkeen testitulosta ei voi enää edes pitää luotettavana. Voi jösses.



Soitin sitten apteekkiin, josta ostin tuotteen ja he kehoittivat soittamaan suoraan valmistajalle, eli Oriolaan. Sieltä pahoiteltiin kovasti, ja käskettiin hakemaan uusi paketti apteekista viallisen tuotteen tilalle. Onneksi on tänään kuoroharjoitukset, muuten olisi pitänyt ajaa yksien pissatikkujen takia melkein 30 kilometriä. Ostin paketin siis muualta kuin omasta kotiapteekista. Arghhhhh!



No, onneksi sentään tuote korvataan. Mutta menipä vähän usko noihin apteekin testeihin, kun eka paketti sattui olemaan tuollainen laatutuote. Ja kun testit on vielä markkinoiden kalliimmat, niin luulisi niiden sitten olevan myös laadultaan vähän parempia.



Että näin. Miten voi lisääntymisen yrittäminen olla näin vaikeaa?????????

Tukkailua part 2


No nih. Laitanpa nyt kuvan uudesta tukasta. Vähän kirvelee näyttäytyä täällä "julkisesti", mutta koska yleisöni on pieni (mutta sitäkin ihanampi) ja suurimmaksi osaksi tuttua porukkaa, niin haluan esitellä tukan, kun olen siihen itse niin mahdottoman tyytyväinen.

*Tadaa* (rumpujen pärinää, pimpparautojen kilinää) May I present... The Tukka!





Miksiköhän mun muuten piti yrittää perustella, että laitan kuvan tänne? Tämähän on mun oma blogi. Höh. Ihminen on kummallinen otus... Joka tapauksessa, tukka on jo vähän kärsinyt eilisen jälkeen, sillä märkä lumisade (jossa äsken tarvoin helmat paukkuen tavaratalohelvetistä toiseen) meinaa väkisinkin saada hiukset aaltoilemaan. Mutta ei se mitään, lopputulos on edelleen noin 99 % suorempi kuin normaalissa olotilassa!



Mummokerhossa kuhistiin (niin kuin mummot nyt kuhisee, kun ne oikein ruotii jotain asiaa) eilen tästä tukasta ja sitä kehuttiin kovasti. Muumimamman mielestä näytän pikkutytöltä ja Jarsun mielestä energisemmältä. Basisti vaan naureskelee. Toivottavasti se on hyvä juttu...

Ja jos joku ihmettelee hirveää vouhotusta yhdestä tukasta, niin se kertoo vain siitä, että allekirjoittaneen pitäisi ehkä hankkia elämä. Jos sellaisen saisi joululahjaksi?

Tukkailua

Uusi tukka hulmuaa kauniina ja kiiltävänä. Kuvaa ette saa ainakaan tänään (vaikka Basisti kotiin tultuaan kaivoikin ensimmäisenä kameran käteensä ja rupesi räpsimään kuvia edestä ja sivulta ja takaa ja kiinni ja auki...), mutta tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen uuteen pehkooni. Se on tumman suklaanruskea, siinä on vaaleita raitoja, minulla on kunnollinen etutukka (viimeksi sellainen oli noin 20 vuotta sitten), tukan saa halutessaan suoraksi tai kiharaksi ja se on kerroksittain leikattu. Great. Me likes it a lot!

Viikonloppu vierähti bänditreeneissä Ullan ja Tompan luona ja lauantaina vedettiin setti harjoituksen vuoksi ensin Muumimammalassa ja sitten varsinaisella keikkapaikalla. Hirmuinen suksee; yleisö mylvi ja kuolasi ja taputti (välillä myös oikeissa paikoissa), lauloi mukana ja mukavaa oli :D

Keikan jälkeen haettiin Ryövärintytär meille yökylään ja illalla saunottiin ja herkuteltiin ja vahdattiin perinteisesti tietysti Linnan juhlia. Sellaista kivaa yhdessäoloa! Sohvalla köllötellessä kävi kyllä ajatus mielessä, että voi kunpa meillä olisi oma lapsi... Onhan se toki hyvä, että noita veljien tenavia saa silloin tällöin lainaan ja rutisteltavaksi. Vaikka ne alkaakin jo olla niin isoja, että halailu on jo vähän jäämässä pois :(

Sellaista tänne. Huomisaamuna startataan Muumimamman kanssa kaupunkiin jouluostoksille. Pääsee ulkoiluttamaan uutta tukkaa, jee!

Syntymäpäivälahja ja verenpaineen nostattamista

Pikku Myy ja Vuorenpeikko piipahtivat eilen syntymäpäiväkahvilla ja toivat lahjaksi uuden muumimukin (etualalla). Ihana!



Suunniteltiin pikkujouluja, ja saatiin lyötyä päivä lukkoon. Sovittiin, että tällä kertaa ei laitella jouluruokia, kun viimeksi kävi vähän huonosti... Edellisvuonna Pikku Myy oli näet nähnyt runsaasti vaivaa ja laittanut kystä kyllä, ja minä päädyin oksentamaan kaiken keittiön lavuaariin muiden nauttiessa vielä jälkiruokaa. Ja ei mitään tietoa, missä oli vika. Ehkä tervetuliaisglögi tyhjään mahaan ja "keveän" jouluruoan ankaraa mättöä päälle ei ollut hyvä yhdistelmä???




Mulla on muuten syvä epäilys, että meidän terassin alla on jälleen (ties monettako vuotta) alivuokralainen. Siili sippura, Valpuri nimeltään. Luulisin ainakin, että se on sama tyyppi. Terassin alta kuuluu nimittäin ajoittain sellaista *huum, huum* -ääntä, ja sellaista vähän nuhaista hengitystä, samanlaista kuin meidän rotilla silloin kun niille tuli mykoplasma. Viime kesänä Valpurilla oli ihan selvästi hengityksen rohinaa ja normaalia enemmän tuhinaa, ja nyt terassin alta kuuluu ihan samanlaista ääntä. Mitenkähän se reppana siellä tarkenee, ja miten sen horrostamisen käy kun kelit on joulukuussa edelleen plussan puolella? Nyyh. Toivottavasti se ei herää sieltä kesken unien!




Muutenkin vituttaa tämä luonnon tila. Viime viikonloppuna uutisoitiin taas valaiden joukkorantautumisesta. Ja ei muka tiedetä syytä siihen. Paskat. Käyttäkööt vaan armeijat vedenalaisia ääniluotaimiaan ja siinä samalla tapetaan meren elävät sukupuuttoon. Katsoin tuossa jokunen viikko sitten digiboxilta dokumentin valaiden käyttäytymisestä, ja siinä sanottiin, että Yhdysvaltojen armeija oli myöntänyt (ainakin kerran) heidän käyttämänsä ääniluotaimet valaiden joukkorantautumisen syyksi.



Yle uutisoi sivuillaan seuraavaa:

Merten melusaaste on yhä vakavampi uhka valaille, delfiineille ja kilpikonnille. Pahimmillaan se voi johtaa lajien kuolemiseen sukupuuttoon, sanovat tutkijat.
Tutkijat muistuttavat, että eläimet ääntelevät kommunikoidakseen, etsiäkseen ruokaa ja pariutuakseen. Kun ihmisten aiheuttama melu peittää eläinten äänet, ne eivät enää löydä ravintoa ja niiden käytös muuttuu. Esimerkiksi valasryhmien ajautumisen rannoille epäillään usein johtuvan juuri melusta. Tutkijat vaativat, että ongelmaan tulisi puuttua muun muassa muuttamalla laivojen reittejä ja kieltämällä kaikuluotainten käyttö sellaisilla merialueilla, joilla asustaa uhanalaisia eläimiä. Tuoreen selvityksen mukaan merenalainen, matalataajuuksinen melu on kaksinkertaistunut joka kymmenes vuosi viimeisen 50 vuoden aikana. Samaan aikaan merillä kulkevien alusten määrä on kolminkertaistunut. Reuters, AP




Ja nyt kun sain verenpaineeni taas kiitettävästi koholleen, palajan raatamaan joulukorttitehtaalle. Jossa edelleen on valmiina ainoastaan 1 kortti. Jep jep. Ahkeroitu on!

Kuppeja ja vielä vähän tukasta

Heh, näkisittepä miten entinen pörrötukka on kuin muisto vain (tai paha uni)... Uusi suoristusrauta täytti sille asetetut odotukset, ja nyt hiukset ovat suorat ja sileät. Mitä ne eivät ole olleet yli 30 vuoteen! Kummallista, mitä tuo nykytekniikka saakaan aikaan :) I love my SalonStraight Pro!!!


Ja sitten kuppiosioon. Reilu viikko sitten sain mökillä inspiraation lyödä muutamia keittiönkaapista löytyneitä kahvikuppeja näytille ja esiin. Eli laitoin Basistin poistamaan maustehyllyn oven, heitin maustepurkit kaappiin ja asettelin muutamia Arabian kuppeja näkysälle. Joissakin kupeissa ei ole leimaa, mutta Muumimamma ja Täti Monika kyllä vakuuttivat niidenkin olevan Arabiaa. Mummo (ja kourallinen muitakin sukulaisia) on ollut aikoinaan Arabian tehtaalla töissä, ja sieltä on kulkeutunut ilmeisesti myös kakkosluokan tavaraa kotiin, ja niissä ei välttämättä ole kuulemma leimoja. Eikä vissiin kaikissa ykköslaadun tuotteissakaan. En tiedä. Joka tapauksessa, ihan nättejä kuppeja löytyi, vai mitä sanotte?





Ylimmällä hyllyllä olevat kupit eivät muuten todellakaan ole Arabiaa, mutta ne vaan on jotenkin niin mummolamaiset ruusukuosissaan, että laitoin nekin esille. Ei ne kyllä yhtään sovi samaan seuraan noiden muiden kuppien kanssa, mutta jos satun kirppiksiltä löytämään lisää Arabian kuppeja, niin nakkaan nuo ruusukupit samantien johonkin toiseen nurkkaan.


Tämä pikkukuppi on leimallinen ja se on Arabiaa. Vähän on kärsineen näköinen, mutta ah, niin söpö! Satu Hannusta ja Kertusta on ilmiselvästi innoittanut kupin kuvittajaa...












No niin, nyt on kupit esitelty ja on aika tehdä muutama joulukortti. Vakaa aikomus saada ainakin 5 korttia valmiiksi asti!

Valoa pimeyden keskelle


Sain kuin sainkin eilen ostettua hiustensuoja-ainetta (Schwarzkopfin Osis Flatline Iron Serum) suoristamista varten, vaikka kaupunkiin pääseminen meinasikin vähän takkuilla. Odotin bussia 25 minuuttia, ja kun pääsin pysäkiltä takaisin kotiovelle, huristi bussi vihdoin ja viimein ohi. Vitutti. Odotin sitten vielä tunnin verran seuraavaa bussia (kotona, en pihalla) ja kaupoilla ehdinkin sitten olla kokonaisen tunnin ennen kuin bussi lähti takaisin päin. Maalla asumisen iloja. Henkilökohtaisesti en muuten tajua, miksi pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset ryntäilevät ja juoksentelevat busseihin/ratikkaan/metroon, kun seuraava kyyti on kuitenkin tulossa vartin sisään viimeistään... Joka tapauksessa tänään on siis tarkoitus pitää tukanpesupäivä, joten pääsen kokeilemaan uutta rautaani (Philips Salon Straight Pro) illemmalla. Jei!


Viikonlopusta sen verran, että mukavaa oli (vaikka kuukautisten alkaminen vähän masensikin). Saatiin Basistin kanssa yhteiseksi 64-vuotissyntymäpäivälahjaksi Bohnanza Ninnulta ja Juhalta, ja ehdittiin juuri ja juuri ottaa siitä pikaisesti tyypit. Ninnun kanssa matsattiin myös yksi Carcassonne. Muutoin aika meni seurustellessa, tupaa ja saunaa lämmittäessä, ulkotulia laitellessa ja tietenkin syödessä ja juodessa. Lauantaina kävimme päivällä Kaikkea on -liikkeessä (vanhalla tanssilavalla sijaitseva osto- ja myyntiliike, jossa on myynnissä kaikkea mahdollista uutta ja vanhaa tavaraa korvakoruista keinutuoleihin) tonttuilemassa, eli etsimme sopivat pikkujoululahjat toisillemme muutamalla eurolla. Olin pakotettu ostamaan myös seuraavan tuikkulampun keltaiseen kammariin...



Viikonlopun pikkujouluista vielä muutama tunnelmatuokio:


Valon lähteinä jätkänkynttilä, myrskylyhty, jäälyhty sekä lumilyhty. Kauniita!









Varsinkin tuo ylläoleva jäälyhty oli upea, niitä oli avannon ympärillä yhteensä kolme kappaletta. Pojat leikkasivat moottorisahalla jäästä neliöitä ja rakensivat niistä kuutiot. On ne näppäriä!

Jälkimakua mökkiviikonlopusta


Saunamökki iltavalaistuksen kera. Tunnelmallista oli. Jos joku muuta väittää, niin valehtelee.
Laitan lisää kuvia hieman myöhemmin, nyt on kiire bussille. Sain Basistilta synttärilahjaksi hiustensuoristajan, joten nyt täytyy lähteä ostamaan jonkunlaista hiustensuoja-ainetta että pääsen suoristamaan tätä pehkoa...