Kaipuu mökille

Päivät kuluu hukkaan. Tai toivottavasti ei hukkaan, mutta kiivaasti ne vaan soljuu ohitse kuin kevätauringon sulattama puro. Töitä, töitä ja töitä. Mutta kivaa on, kun ei tarvitse istua kotosalla neljän seinän sisällä mitään tekemättä, näkemättä tai kokematta. Töissä voi nimittäin oppia jotain. Eilen opin, että vaippa kannattaa laittaa lapsen housuun oikein päin. Pomokin ihmetteli, että miten olen voinut saada teipit kiinni kun muovipuoli on ollut pojan pyllyä vasten, mutta ihan hyvin se minulta onnistui. Ja vaippa ei siis tietenkään imenyt itseensä yhtään mitään :)

Kovasti odottelen paitsi kevättä myös ensi viikonloppua, kun pääsen pitkästä aikaa meidän omille rantuuksille ja saunamökin lämpöön. Voin helposti kuvitella mielessäni, kuinka tulen saunan kosteanlämpimästä sylistä höyryävänä terassille katselemaan kaunista järvimaisemaa illan jo tummetessa ja kuulen joutsenen keväisen kutsuhuudon joen suulla. Rannan tuoksu tuo aavistuksen keväästä ja minä juovun kaikista näistä aistimuksista.

No joo. Todennäköisesti joku harakka korkeintaan raakkuu jossain pihakoivussa ja ehkäpä joku isäntä valmistelee jo kevätkylvöjään levittämällä sianpaskaa pelloilleen. Se niistä aistimuksista :)

Silti ihanaa lähteä mökille!

Kevättä odotellessa

Kovasti sitä jo odotellaan kevättä, ja viime viikolla siitä saatiinkin jo häivähdys, kun aurinko paistoi niin kovin lämpimästi ja räystäät tiputtelivat vettä kiivaaseen tahtiin. Tuntui, että linnutkin sirkuttivat jo iloisemmin!


Esittelen tässä nyt yhden mieluisimmista joululahjoistani, jonka sain tietenkin Täti Monikalta:


Kuvassa on siis kukkien siemeniä ja tuskin maltan odottaa, että pääsen niitä keväällä kasvattamaan ja istuttamaan mökillä kukkapenkkiin. Täti Monika on kerännyt siemenet pääosin omasta puutarhastaan, ja nähnyt todellakin vaivaa laittaessaan ne pusseihin ja leikatessaan kukkien kuvia ja istutusohjeita pussien kylkiin. Kerrassaan upea lahjaidea, ei maksa paljon mutta tuottaa taatusti iloa (myös muillekin kuin lahjan saajalle) kesän kynnyksellä!
Mikäli mun istutukset aikanaan onnistuu, saadaan kesäkaudella mökillä nauttia samettikukista, palavasta rakkaudesta, harjaneilikoista, sormustinkukista, maurinmalvasta sekä petunioista.
En millään malttaisi odottaa kevättä!

Infon palasia sormuksesta

Katselin tässä aikani kuluksi hopeasormuksia Huuto.netistä ja bongasin sieltä sormuksen, joka muistuttaa hyvin paljon viime syksynä kirppikseltä ostamaani sormusta eli tätä

Sormus on myynnissä otsikon alla "Suomalainen upea desing hopeasormus v.1966" ja sen tekijäksi mainitaan kultaseppä Martti Viikinniemi. Seurasin myyjän antamaa linkkiä http://www.925-1000.com/f_mv.html ja siellä oleva sormus on kiveä lukuunottamatta lähes identtinen oman sormukseni kanssa.

Hauskaa, kun netistä voi tehdä tällaisia bongauksia!

Ruusuja ja romantiikkaa


Viikonloppu vierähti siis juhlatunnelmissa, ja päässä pyörii edelleenkin vähän vaaleanpunaisia ja höttöisiä ajatuksia.
Kun kerran katselee maailmaa ruusunpunaisten linssien läpi, voi samantien laittaa tähän pari kuvaa Muumimamman omistamista Arabian käsipeilin pohjista. Tai me oletetaan, että nämä on käsipeilin pohjia... Meidän mummo on ilmeisesti aikoinaan kuljettanut samanlaiset, mutta sinisävyiset kappaleet myös Pipan mummolaan, ja niihin on laitatettu myöhemmin peilit.


















Vaikka sitä noin yleensä ottaen ei tunnustaudu (ainakaan ihan täysin) romantikoksi, on näissä esineissä jotain kivaa tunnelmaa ja prinsessaruusunenmeininkiä...
Pikku Myy sanoi nähneensä samanlaisia jollain vanhan tavaran messuilla, ja siellä niistä oli käytetty nimeä pastoraalitarjotin. Jos jollakin on taasen tietoa asioiden oikeista nimistä ja käyttötarkoituksista niin *vink vink*, informaatiota otetaan ilolla vastaan!




Se jokin minulla on...

Tarkkaan vahtaamalla, nerokkaasti tiukkaan paikkaan soluttautuneena, pitkään strategiaa harkinneena minä onnistuin eilen nappaamaan tämän.


Ei vaines. Tulos syntyi kuvankauniin morsiamen täsmäheitolla Ykkösanopin ohjeistamaan suuntaan :) Hah.