Painelin tänään aamusta terveydenhoitajan vastaanotolle poistattamaan tikit käsivarresta, ja hyvin oli haava parantunut. Sain luvan läträtä järviveden kanssa viikonloppuna (mökillä saunassa, ei aikomustakaan mennä järveen!) mikä on erittäin hyvä juttu. Mökkireissu ilman saunaa on kuin... öö... kala ilman fillaria. Tai jotain.


Kävin vähän paukuttelemassa mattoa, jonka valmistumista saa näköjään odotella. Hirmuinen halu olisi jo aloittaa jotain muuta. Varaukset on pieneen "jouluryijyyn" sekä vhs-kasettinauhasta tehtävään laukkuun. No, nyt tulevana viikonloppuna pääsen valkkaamaan mökillä maton lopullisen sijoituspaikan ja mittaamaan, kuinka pitkä matosta pitäisi tulla. Tällä hetkellä olen kutonut sitä n. 1,75 m.


Sitten kävin päiväteellä Jarsun luona. Pitkästä aikaa.


Ja nyt odottelen saunan lämpeämistä ja kuuntelen mahani murinaa. Karmea nälkä.


Kuvassa eilisen kokkaukset eli täytettyjä paprikoita. Namia oli!

Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on juhlat!

Aamupäivä on mennyt pähkäillessä erään tonttu-ukon tarinaa. Se on menossa Kakkosanopille syntymäpäivälahjaksi, ja kehittelin sille sitten oheen vähän historiaa ja muuta. Vielä täytyisi saada ajatukset tarinan muotoon, ja paketoida lahja.



Tänään ollaan siis lähdössä perheen voimin juhlimaan syntymäpäivää kaupunkiin. Appiukko on varannut heille hotellihuoneen, jossa kippistellään aluksi onnittelumaljat ja lauletaan päivänsankarille onnittelulaulu. Viisuksi Appiukko on valinnut Kari Tappion kamalan jollotuksen, mutta ei auta, mukana on laulettava. Kuinka alas voikaan ihminen vajota :) Ei vaines, jos juhlakalu tykkää niin se on pääasia tottakai!



Illalliselle mennään Pöllöwaariin, jossa me ei olla Basistin kanssa käyty ennen. Ihan kivaa päästä tsekkaamaan paikka, varsinkin kun Appiukko lupasi kustantaa ruokailun. Kyseinen ravintola on muistaakseni rankattu usein parhaaksi ruokapaikaksi Jyväskylässä, ainakin jossain naistenlehdissä. Heh.



Tässä vielä kuva tontusta, jos ei joku ole nähnyt sitä aiemmassa blogissa.



Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Firma nurin

Hieman noloa tunnustaa, mutta tuskin minusta koskaan yrittäjää tulee. Eilen perustettu joulukorttitehdas nimittäin kaatui ihan alkutekijöihinsä, kun aloin haahuilemaan jo jotain ihan muuta kuin alunperin piti. Parin tunnin "uurastuksen" saldona on yksi joulukortti, ja vähän puutteellinen sekin. Ei lainkaan täydellinen. Täytyy vissiin vielä hioa suunnitelmia.

En siis palkkaisi itseäni töihin, joten miksi kukaan muukaan niin tekisi? Viime viikkojen työnhaku on jäänyt kahteen haettuun paikkaan, joista toinen ei edes koskaan ollutkaan avoinna. Nyt kun olen oikeutettu korkeimpaan mahdolliseen palkkatukeen, luulin että saan puhtia hakea useita eri duuneja, mutta ei. Ei ei ei. Toinen haettu työpaikka olisi kyllä mieluinen, mutta epäilen työhön pääsyn kaatuvan viimeistään siihen, että kyseinen työnantaja tietää raskaushaaveistani. Jotka eivät nekään ikinä tunnu toteutuvan. Kaiken järjen mukaan seuraava ovulaatio osuu viikonlopulle, joka on kivasti täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Nähtäväksi jää, ehditäänkö Basistin kanssa keskittymään toisiimme missään vaiheessa. Ja kuinka kiinnostavaa se edes olisikaan, kun nyt vihdoin ja viimein ollaan jouduttu siihen tilanteeseen, jossa sopivaa hetkeä vahdataan ovulaatiotikkujen voimalla..?

Perin romanttista, sanon minä.

Tässä kuva eilisen haahuiluni seurauksena: löysin laatikosta jotkut ikivanhat, muistaakseni Ikeasta ostetut puukehykset, jotka olen maalannut jossain vaiheessa lilan sävyisiksi. Koska sopivia valokuvia ei koskaan ole tuntunut löytyvän kehyksiin, leikkelin niihin aikani kuluksi kouluaikoina marmoroimiani papereita. Perin tylsää ja mielikuvituksetonta, mutta kun jotakin piti tehdä. Ja ne joulukortit ei sitten loppujen lopuksi oikein kiinnostaneet. En tiedä mihin nämä pikkutaulut päätyvät, todennäköisesti mökin ulkohuussiin.

Lautapelihulluus iski Basistiin

Viikonloppu sai jostain syystä Basistin innostumaan ihan urakalla lautapeleistä. Tähän asti se on lähinnä hymähdellyt innostukselleni, tosin se on kyllä aina suostunut pelailemaan kanssani. Ehkä Ilarin suosituksista oli apua!?! Ennen nukkumaanmenoa käytiin nimittäin yhdessä lautapelit.fi -sivustolla tutkailemassa eri pelejä, ja Basisti lupasi nyt tilata muutaman meille kotiin. Jee! Tilauslista on vielä vähän auki, mutta ehdolla ovat ainakin Bohnanza, Carcassonne, Settlers of Catan, Taivaan pilarit, Menolippu ja Kadonneet kaupungit.

Mua on alkanut pahasti oksettaa televisio, johon olen ihan liian koukussa. Näin työttömänä ollessa päivät on kuitenkin täytettävä jollakin, ja kaikenmaailman huippumallit ja muut realitysarjat, puhumattakaan "laadukkaista" draamasarjoista (ei sentään kauniit ja rohkeat tai salatut elämät, jossain se rajaa menee!) ynnä muista, ovat mulle jotenkin tuhat kertaa mieluisampaa ajanvietettä kuin esimerkiksi siivoaminen. Mutta mutta. Televisio vie aivan liian paljon aikaa myös muilta, hieman inspiroivimmilta toiminnoilta. Voisi askarrella, laulaa, näperrellä, lukea, huovuttaa, ommella, maalata, leipoa ja niin edelleen. Tai vaikka sivistää itseään jollain lailla (hahahhahhahaa) tai pelata seurapelejä illan tullen, kun Basisti kotiutuu työmaaltaan. Sitä ajatellen ainakin yhden uuden pelin vaatimuksena on se, että sitä voi pelata kahdestaan! Eilenkin oli kiva laittaa töllö kiinni, kynttilöitä palamaan, kuuma kuppi teetä ja rommirusinakeksejä käteen ja käydä rakentamaan Alhambraa.

Enparelli toi ihanaa teetä ja herukkahunajasuklaatia tuliaisiksi. Kyllä Enparelli tietää!

Askartelusta ja näpertelystä tuli mieleen, että sain eilen ratkottua joulukortti-idea/inspiraatio-ongelman. Eli idis ja inspis tuli, ja mikäli en pian pääse askartelukauppaan, niin ne oletettavasti myös menee (älä kysy minne). Pitäisi saada siis joulukorttitehdas käyntiin lähipäivinä!


Tähän loppuun vielä muutama kuva parin päivän takaisesta kirppishankinnasta: rannekoru, joka ei ole yhtään mun tyylinen, mutta silti kiva. Eurolla.

Elämäni murmelina -ei kun ompelijattarena

Kierreltiin tänään parisen tuntia kirpputorilla Enparellin ja hänen miehensä kanssa, ja tässä osa meikäläisen keräilysaldosta:



Eli muutama nökkönen huovutusvillaa sekä pala karmeanihanaa kukkakangasta. Ihan sattumalta osui samat sävyt sekä villoihin että kankaaseen! Tai ehkä se kertoo vaan siitä, mitkä värit allekirjoittanutta kiihottaa tällä hetkellä :)


Itse asiassa Basisti löysi nuo villat ja johdatti minut niiden luo. Sitä ennen olin napannut kainalooni tuon kangaspalan, josta aion tehdä hihattoman tunikatyyppisen vaatekappaleen. Marsu (joka on ensimmäiseltä ammatiltaan ompelija) oli nimittäin viime viikon kotosalla sairauslomalla, ja se piirsi kaavat yhden mun uuden lempikoltun mallista tehden kaavoihin vielä vähän parannuksia. Ja sitten se ompeli mulle mallikappaleen vanhasta kirppikseltä ostetusta pussilakanasta, jonka aion värjätä (tietysti violetiksi tai purppuraksi) jossain vaiheessa. Mikäli saan taiottua tuosta ylläolevasta kankaasta itselleni edes jokseenkin siedettävän vaatekappaleen, olen kyllä hyvin onnellinen nainen. Ei ole tullut paljon ommeltua kouluaikojen jälkeen, mitä nyt muutamat housut on lyhennetty ja parit verhot sutaistu kasaan (eli suoraa saumaa hitusen kiemurrellen).


Tästä se alkaa, elämäni ompelijattarena!

Sisustusta

Kävin äsken haistelemassa ilmaa takapihalla (joo joo, olin röökillä) ja jumaliste, kärpänen surrasi ohi. Kärpänen! Nyt on marraskuu! Nyt täytyy sanoa niin kuin vanha mummo, että mihin ihmeeseen tämä maailma on menossa?

Joka tapauksessa, nyt kun minulla on tämä uusi blogikoti, niin mikä olisi sopivampaa kuin laittaa tänne pari sisustukseen liittyvää kuvaa.

Eli ensimmäisenä kukka. Kukat tekevät kodin tuntua. Tämä kukka on jonkinlainen juoru (huomatkaa vahva taipumukseni hortonomiaan) . Lehdet ovat päältä syvänvihreät ja alapuolelta tummanvioletit. Sopii siis hyvin meidän keittiön sisustukseen! Amppelin ostin kirppikseltä muutamalla eurolla saaristoreissun aikana.

Sitten pari kuvaa jakkarasta, jonka maalasin uuteen kuosiin viime viikolla.



Ok, vähän huonot kuvat, mutta kivan violetti tuli jakkarasta. Itseasiassa tuo jakkara alkuperäisessä kuosissaan näyttää kuvassa ihan kivalta, mutta uskokaa minua, se oli kamala! Vielä pitäisi löytää jostain intoa hioa ja maalata toinen samanlainen kapistus.

Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä: rakas uusi laukkuni. Ei ehkä varsinainen sisustusesine, mutta onhan se nätti :)

Pääsin ulkoiluttamaan sitä lauantaina, kun oltiin liikenteessä Veli Puolikuun ja Katsun kanssa. Toisessa käsipuolessa ihana Basisti ja toisessa hurmaava laukkuni -kyllä siinä kelpasi tytön astella!