No niin, täytyy nyt hieman valaista tätä mun tulevaa duunia. Eli minusta tulee hoitoapulainen. Pääsin palkkatuella töihin kehitysvammaisten lasten ja nuorten pienryhmäkotiin, ja aloitan työskentelyn siellä tammikuun alussa. Toimin ensisijaisesti 9-vuotiaan pojan vierihoitajana ts. vähän niin kuin henkilökohtaisena avustajana. Ei ihan vastaa mun kulttuurialan koulutusta, mutta liippaa kuitenkin tarpeeksi läheltä. Ohjaajanahan siinä tavallaan myöskin toimitaan, kun järjestetään kaikkea (kivaa) tekemistä lapsille.
Allekirjoitin työsopimuksen keskiviikko-iltana kuoroharjoituksissa. Työ on määräaikainen ja vuoden mittainen. Neljän kuukauden koeaika. Työyhteisössä on pääosin tuttuja ihmisiä, ja pomoina kaksi kuorokaveria. Työpaikka on kodinomainen, ja kaikki siivoukset ja ruoatkin tehdään itse. Ei siis mitään laitosmaista "liukuhihnatyötä". Työaika kouluvuoden aikana tulee olemaan enimmäkseen klo 12-20 ja joka kolmas viikonloppu on vapaa.
Jännittää jo tulevat haasteet. Työ on ihan erilaista, mitä olen aiemmin tehnyt. Kokemusta ei ole myöskään erityislapsista, joten työ tulee olemaan taatusti haastavaa. Yritän kuitenkin pitää yllä positiivista ajattelua, että kyllä minä pärjään! Ryövärintytär ( 7 v.) oli sanonut Muumimammalle, että kyllä se täti tulee pärjäämään siellä, kun se on niin kipakka. Ilmeisesti sillä oli mielessä kaikki mun komentelut... :D
Se siitä. Kiitos vielä kaikille peukuttamisesta ja onnitteluista. Nyt keskitytään nautiskelemaan vapaapäivistä, ja Joulun odotuksesta -ja yhdessäolosta Basistin kanssa. Todennäköisesti ei tulla näkemään päivittäin ensi vuoden aikana, sillä työpaikka on vanhassa kotikaupungissani ja aion asettua Muumimammalaan työviikkojen ajaksi. Vaikeuttaa muuten meidän vauvaprojektia, ja se on ainoa asia joka tällä hetkellä vähän harmittaa. Mutta jospa siinä käy niin kuin tuleva pomo kerran sanoi, että kun saa ajatukset pois koko asiasta niin sitten voikin yllättäen napsahtaa :)
Minä toivottelen kaikille oikein hyvää ja rauhaisaa viikonloppua. Me mennään Basistin kanssa Appiukon mökille takkatulen loimuun...
2 kommenttia:
Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta työltä, ja mä olen samaa mieltä Ryövärintyttären kanssa: ei epäilystäkään ettet pärjäisi!! :) S
Varmasti mukava työ! Ja vaikken sinua tunnekaan kuin kirjoitusten perusteella, niin uskon, että pärjäät loistavasti!
Ja voisin yhtyä siihen tulevan pomosi kommenttiin, se voi juurikin tapahtua=)
Lähetä kommentti