Aarteita

Jotenkin nyt nyppii koko elämä. On vaikeaa löytää mitään kirjoitettavaa tännekään, mutta esittelen nyt aikani (vapaapäiväni) kuluksi kesälomareissun löytöjä eli kirppisaarteita.



Jostain syystä tunnen syvää viehtymystä vanhoihin Kotiliesi -lehtiin ja nyt jouduin kyllä pulittamaan niistä aika paljon eli 4 euroa per lehti. Martta Wendelinin kansikuvitukset ovat vaan niin kauniita ja täynnä mennyttä, kansallisromanttista aikaa, joten täytyi taipua rahastukseen. Lehdet ovat vuosilta 1932 ja 1941.







Löysin myös pari "uutta perhelehteä", kuten niitä kannessa mainostetetaan eli Oma Koti -lehtiä vuodelta 1932. Niissä on Wendelinin kuvittamat kannet myös, eikä itse lehti eroa juuri millään tavoin Kotiliesistä.






Todelliset aarteet löytyivät sitten erään pienen kirppiksen kirjahyllystä, enkä ole ennen törmännyt vastaaviin. Tosin en ole kirjahyllyjä juuri tonkinutkaan aiemmin... Eli kyseessä ovat siis kirjat, joihin on koottu koko vuoden Kotiliesi-lehdet, vuosilta 1929 ja 1930. Kirjat ovat ihan täydelliset ja ei varmaankaan montaa kertaa luetut, niin siistissä kunnossa ne ovat. Ja maksoivat vain vitosen kappaleelta! Wendelinin kansikuvituksia löytyy kirjoista myös :)

Että tällaisia aarteita. Lehtiä on mukava lueskella mökillä sateen ropistessa kattoon. Ja tarkoituksena on joku kaunis päivä laittaa hienoimmat Wendelinin kuvitukset kehyksiin ja makuukammarin seinälle, joten käyttöä löytyy... Näin perustellaan siis täysin järjettömät kirpputori- ja muut ostokset. Mutta tunteiden ja intuition varassahan sitä juuri usein kauppoja tehdäänkin.

Kuulumisia muuten sen verran, että talon etsintä on edelleen käynnissä. Ja ikuinen vauvaprojekti. Tosin olen heittämässä kirvestä kaivoon molempien asioiden suhteen, joten katsotaan mihin suuntaan asiat etenee.

Ready to explode

Voi luoja. Pää on räjähtämäisillään ja lomaa odotellaan edelleen. Vielä huominen pitäisi jaksaa, sitten 2 viikkoa hermolepoa.

Bloggaaminen ei jaksa tällä erää kiinnostaa enkä valitettavasti oikein jaksa paneutua blogien lukemiseenkaan, saati kommentoimaan.

Elo maistuu mälsältä.

Toivottavasti lomalla helpottaa.

Mutta missä viipyy loma?

Pikkuhiljaa tuntuu siltä, että pipo alkaa kiristämään eli loma tulisi todella tarpeeseen. Vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa puurtaa, niin sittenpä. Kävin muuten alkuviikosta työhaastattelussa nuorisotiedottajan paikkaan, mutta kaikeksi onneksi en tullut valituksi enkä joutunut ikävään valintatilanteeseen nykyisen työpaikan ja uuden välillä. Opin kuitenkin taas itse haastattelutilanteesta muun muassa sen, että kannattaa selvittää haettavan jobin työnkuva ennen haastatteluun menoa. Ja ehkä myös sen, että kannattaa miettiä edes sekunti ennen kuin möläyttää suustaan jotain ihan käsittämätöntä soopaa. Että jos sitten hetken tuumailun jälkeen tajuaisi olla ihan fiksu ihminen. Paitsi ehkä se on mun kohdalla mahdottomuus, vaikka miettisi kokonaisen viikon...

Paitsi loman tarve, myös parisuhteen hoidon tarve alkaa tulla ajankohtaiseksi ihan näinä päivinä. Basistin kanssa on tullut tyhmääkin tyhmempiä riitoja (tai siis minähän se meidän perheessä riitelen, ei Basisti) ja varmaan ihan siitä syystä, että me nähdään nykyään niin harvoin. Lupasin tänään maksaa taas puolet vuokrasta Basistin tilille, johon se tokaisi että mitäs jos jättäisit tämän kerran maksamatta kun ei sua täällä edes ole näkynyt.

Niinpä.

Tänään oli vapaapäivä ja tuumailin illansuussa että josko sitä ehtisi kesäteatterissa käymään, mutta Basisti ehdotti että lähdetään ennemmin katsomaan Sarakallion päältä näkymiä järvenselälle. Sinnepä siis, metsän keskelle samoilemaan. Upeat maisemat oli kyllä, mutta en uskaltanut lähteä laskeutumaan kallion syrjää että oltaisiin nähty kalliomaalauksia, joten tyydyttiin vaan ihastelemaan maisemia. Sitä paitsi ollaanhan me nähty maalaukset vedeltä päin. On se jotenkin hienoa, että osa kyseisistä maalauksista saattaa olla jo 4000 vuotta vanhoja!

Viikonloppuna on luvassa oleilua apinatarhassa eli mökille olisi suunnattava. Mukaan lähtee työmaa eli Vaahteramäen Eemeli, sekä Ryövärintytär ja Hirvi-Ö. Onneksi Muumimamma ja Veljeni Leijonamieli ovat jo valmiiksi mökillä, ettei ihan yksin tarvitse koko apinaorkesteria johtaa.

Näkeekö muuten kukaan muu tässä kuvassa naaman kuin minä ja Basisti?

Kuulumisia

Puuh.

On se kyllä kumma miten työ ihan tosissaan haittaa vapaa-aikaa. Tuntuu ettei ikinä ehdi olemaan kotona, saati sitten koneen tai television äärellä. Ehkä se on ihan hyvä vaan, kun jo monta vuotta ehti vierähtää selkä notkollaan sohvalla köllötellessä tai perse puutuneena tietokoneen ruutua töllöttäen.

Tarkoittaako tämä siis että minulla on vihdoinkin elämä???

Menkat tekevät alkuaan ja olo on sen mukainen. Onneksi on vapaapäivä, saa rauhassa torkkua silloin kun huvittaa tai heittää muuten vaan pitkäkseen kun mahaa juilii oikein kunnolla. Pikku Myy on tulossa piipahtamaan jossain vaiheessa ja katsotaan nyt, jos saisi aikaiseksi käydä yhdessä vähän kirppiksilläkin.

Viikonloppuna suunnataan Basistin kanssa mökille ja tulossa on myös Juffi-eno ja Täti Monika. Kivaa nähdä piiiiitkästä aikaa. Basisti suunnitteli, että lomalla eli elokuun puolessavälissä lähdettäisiin käymään saaristossa heidän luonaan (meikäläisen kuuden päivän loma muuten venähti tasan kahdeksi viikoksi muutamalla palkattomalla vapaapäivällä ja Pomon ihanalla suunnittelulla, jossa sain olla itsekin mukana, juhuu!). Pipan kanssa soiteltiin eilen, ja mun kukat on kuulemma alkaneet oikein rehottaa mökillä. Pipa on ystävällisesti käynyt niitä kastelemassa kun en ole itse ollut pitämässä huolta kasveista. Toivottavasti se on myös jutellut niille mukavia :)

Puolitoista viikkoa sitten juhlittiin Basistin "velipuolen" häitä ja ai että oli mukavat juhlat (=pääsin sohvalta ylös ja vaatteisiin asti seuraavana iltana 8:n jälkeen...) Basisti selviytyi hyvin bestmanin tehtävistään ja kertoi juhlapaikalta kotiin tultaessa, että itse asiassa oli aikaa mukavaa seistä siinä alttarillakin. Tosin tämän lausuman se kyllä pyörsi pari päivää myöhemmin, kun keskustelin asiasta Ykkösanopin kanssa :) Taisi olla siis pelkkää humalaisen horinaa. Viime viikonloppuna oltiin joka tapauksessa Sumiaisissa Suolirockissa diggailemassa paikallisia bändejä ja saatiin taas kutsu häihin. Niistä tulee sitten kolmannet tämän vuoden puolella. Jokohan tuo häähumu alkaisi tarttua meihinkin...?!?

Kuvassa Muumimamman kesäkukka-asetelma. Se oli nähnyt jossain sisustusohjelmassa käytettävän vanhaa termoskannua kukkamaljakkona ja niin se kaivoi esiin (Ritalan pohjattomista aarrekätköistä) hienoakin hienomman termarin. Kertakaikkisen ihana kukkakuviointi, ja sopii vallan mainiosti luonnonkukille ja mökkimaisemaan, eikö vaan?

Sleeping Sun

I wish for this night-time to last for a lifetime

The darkness around me - shores of a solar sea

Oh how I wish to go down with the sun

Sleeping weeping with you

Jännitystä elämään

Takana viikonloppu mökillä.

Saldo:



1 kpl ohiammuttuja kiväärinluoteja

1 kpl hysteerisiä naisihmisiä

1 kpl miss marpleja

1 kpl soittoja hätäkeskukseen

2 kpl soittoja poliisilta

2 kpl poliisin vierailuja mökillä

1 kpl ratkaistuja (lähestulkoon murha-)mysteerejä

1 relaksoiva päärynäsiideri



Eli normaali lauantai-ilta meidän kesäparatiisissa...

Siilipostaus

Meidän "lemmikki". Valpuri. Se ei mahdu enää nukkumaan terassin alla, koska pienempikokoinen tyttösiili Alina on vallannut terassinalusen. Ei se kyllä varmaan mahtuisi sinne muutenkaan, kun se on niin iso pallero.

Joten Valpuri nukkuu nyt yleensä taivasalla terassin vieressä. Pari kertaa Basisti on tavannut sen nukkumasta pihassa olevasta tyhjästä muovipussista. On se ängennyt itsensä myös terassille tuolin viereen nukkumaan. Eikä sen unia haittaa yhtään jatkuva tupakalla ramppaaminen. Eikä kuvaaminen...

Huomatkaa vasemmanpuoleisessa kuvassa Valpurin hammasvarustus. Suloinen, vai mitä?

Kun on allerginen kaikelle karvaiselle eikä omista tällä hetkellä mitään lemmikkiä, on ihanaa seurata tätä luontokappaletta vierestä ja kuvitella se "omaksi".

Huomenna startataan mökille, jahka Basisti kotiutuu AC/DC:n keikalta. Minä olin kiva ja möin lippuni Veli Puolikuulle.

Sain juuri tulostettua laulunsanoja JussiRockia varten. Jännittää, kun on päätetty raiskata muutama lempparibiisi... Noh, sopivasti lämmikettä (sitä varmasti tarvitsee muutenkin näillä keleillä), hyvä fiilis ja itseään parempaa seuraa niin eiköhän se taas siitä.

Purppura toivottaa Hyvää Juhannusta kaikille lukijoille!

Mökkeilyä

Kun ei kerran ole omaa puutarhaa jota hoitaa, hoidetaan sitten puutarhaa mökillä.


Esittelen tässä samalla meidän perheen kesäpaikkaa, kun siellä tulee niin paljon oleskeltua. Talo on nimeltään Ritala ja se on Muumimamman synnyinkoti. Ja siis ihan kirjaimellisesti, sillä Muumimamma on syntynyt alakerran toisessa makuukammarissa.

Taloa on remontoitu vuosien varrella sieltä sun täältä, mutta paljon on paikkoja vielä rempallaan. Pari vuotta sitten uusittiin ulkolaudoitus, joka pitäisi vielä maalata kertaalleen punamultamaalilla. Kattoa on laitettu koko viime kesä ja vielä on pieni rykäys jäljellä. Kattomateriaalina toimii huopa, ja on kyllä hienon näköinen! Vielä kun ulko-oven saa kunnostettua ja ikkunanpuitteet raaputettua ja maalattua, niin johan kelpaa katsella mökkiä ulkoapäin.

Viime viikonloppuna perustin talon eteen uuden kukkapenkin, ja mustaamultaa meni kaiken kaikkiaan 14 x 45 litraa. Kaikki penkkiin istutetut taimet on saatu ystäviltä eli Marsulta, Pipalta ja Ykkösanopilta lukuunottamatta kahta kuunliljaa, jotka ostettiin äitienpäivän aikaan. Penkkiin taisi tulla noin viittätoista eri lajia kukkia.

Oli muuten ihan kiva urakka kaivaa lapiolla... Ihanaa kuitenkin, että selkä kesti yllättävän hyvin kaiken huhkimisen. Penkkiin tuli mm. ruskoliljaa, syysleimua, mehitähtiä, sammalleimua, iiristä ja kaikkea mahdollista muuta, joiden nimistä ollaan hieman epätietoisia...




Kukkalapio oli luonnollisestikin erittäin hyvä apuväline. Oikealla kuvassa "stonehenge", jonka kannatin Basistilla ja Veljeni Leijonamielellä keskelle multakasaa. Se on aiemmin ollut penkkinä nuotiopaikalla, mutta nyt se saa koristaa kukkapenkkiä.

Vanhat maitokärryt ovat ennenkin palvelleet kukkaistutuksen alla. Vanha perunalaatikko on myös hyvä kukkalaatikko ja kärryjen avulla kukkia voi siirtää helposti mihin tahansa kohtaa pihaa vaikka auringon perässä tai liialta paahteelta suojaan.

Vasemmalla äitienpäivänä vanhaan traktorinrenkaaseen istutetut syyshortensia, kuunliljoja ja syysleimuja. Oikealla eteisen ikkunasta näkyy vesikrassia, jota Muumimamma istutti amppeleihin oven viereen. Tikkaat ja tellingit on jo onneksi purettu pois.

Ykkösanopilta viime keväänä saatu vuohenjuuri on lähtenyt leviämään hyvin saunamökin edessä olevassa valeistutuspenkissä. En hennonut siirtää sitä vielä mihinkään, kun se kukki niin kauniisti.

Oikealla Muumimammalle äitienpäiväksi ostettu alppikärhö teki meille ensimmäisen kukkansa viime viikonloppuna!

Alhaalla kuvassa saunamökkimme, joka isä rakensi -80-luvun alkupuolella. Siinä on oikealla pieni pukuhuone sekä sauna, ja vasemmalla pieni "tupa", jossa mahtuu nukkumaan ja oleskelemaan. Sisällä on myös parvi, mutta siellä on melkein tuskallisen kuuma nukkua kesällä. Talvella minä tykkään pötkötellä siellä, pylly lämmintä muuria vasten :)

Vasemmalla niinikään äitienpäivälahjaksi ostettu lumipalloheisi tekee jo kukintojaan ja on kasvanut kuukaudessa reippaasti! Oikealla viime syksynä istutettuja helmililjoja, jotka ovat puutarhurin urani ensimmäiset mukulaistutukset. Vai sipuli-istutukset? No joka tapauksessa...



Myös luonnonkukat sulostuttavat kesäparatiisimme ympäristöä. Kuvassa poimulehti ja puna-ailakki.

Alla oleva kiviröykkiö on kaivettu ylös rantatöyräältä. Niitä voi sieltä nostella vaikkapa rajaamaan istutuksia.

Sen pituinen se. Tältä erää ainakin. Nyt vain odotellaan juhannusta ja JussiRockia - ja lämpimiä kelejä tietysti!

Talohaaveita osa 245

Kotona taas. Kämppä on aivan mullinmallin ja siivoukseen ei jaksa paneutua kun on vaan yksi vapaapäivä. Eikä muutenkaan. Takapihan terassin on vallannut naapurin epäilyttävästi lihova ja väsyneen oloinen narttu *ettei vaan olisi kissimirrillä poikaset tulossa...* ja siili rapistelee terassin alla. Onhan se onnea tämäkin.



Vitutus oli maksimaalinen kun lueksimme Talon kuntokartoitusta. Remontti olisi kasvanut liian suureksi suhteessa resursseihimme *niin rahallisiin kuin henkisiinkin* joten ei uskallettu ottaa riskiä vaan peräydyttiin kaupasta. Kun rakennustarkastaja edes tohtii pohtia sädesienen mahdollisuutta, niin ei ole paljon vaihtoehtoja. Joo, kyllähän siinä alahuuli tipahti, kun jo sielunsa silmillä näki itsensä asumassa sitä ihanaa vanhaa taloa...



Mutta ei auta kuin laittaa uutta matoa koukkuun. Basisti on jostain syystä hyvin aktiivinen tässä asiassa, vaikka itseä ei jaksaisi paljon kiinnostaa. Tänään ollaan joka tapauksessa menossa taas katsomaan yhtä potentiaalista talovanhusta, joka varmasti olisi "ihan kiva" mutta jonka hinta on kyllä aika suolainen. Tuumaillaan.



Viime kierron vauvahaaveet valuivat vuolaana virtana unholaan ja koska oltiin jo melkein remontoimassa uutta kotiamme *jota ei koskaan sitten saatukaan* päätettiin siirtää seuraavat Clomifen-kuurit suosiolla syksyyn. Turhaan, ainakin tällä hetkellä ajateltuna, mutta ehkä on nyt joka tapauksessa järkevämpää keskittyä yhteen projektiin kerrallaan?



Onneksi tuleva viikonloppu on kokonaan vapaa ja pääsen mökille työntämään sormet syvälle multaan. Hyvällä tuurilla saadaan Heltsu-kamukin mukaan ja se olisi kyllä jo varsin mukavaa!







Kuvassa Neiti Kesäheinä eli Ryövärintytär mökillä viime kesänä.

Talon hankkimisen vaikeudesta

Otetaan tyttö ja poika. *Sanon heitä tytöksi ja pojaksi, koska sitä he oikeasti ovat, henkisesti keskenkasvuisia nulikoita. Eikä mainita siitä mitään, että ulkokuori on kyllä ehtinyt hyvin rappeutumaan fyysisen iän mukana.* He haluavat oman kodin. Omakotitalon. Käydään talonäytöissä noin 6 vuoden ajan. Lähes jokaiseen taloon tuo impulsiivinen ja tunteellinen höpsö naisenalku olisi valmis muuttamaan *jopa lähestulkoon selvistä homevaurioista huolimatta*. Mies tuumii ja hohhailee.

Käydään pank(e)issa. Ensimmäisen sisustusleikekirjan *joka tosin jäi tekemättä ihan valmiiksi asti* tyttö raapi innoissaan kasaan 7 vuotta sitten ja silppusi samalla kuorma-auton lavallisen sisustuslehtiä. Turha kai mainita, että kyseiset sisustukset ovat jo auttamattomasti vanhanaikaisia. Mutta ei siis tietenkään tarpeeksi vanhanaikaisia ollakseen hienoja...

No joo. Mies jatkaa tuumailujaan ja esittää välillä ärsyttäviä *= järkeviä* perustelujaan, miksei juuri nyt voida hankkia kulloinkin kyseessä olevaa vanhaa taloa.

Lisätään vielä soppaan anoppi, joka yrittää saada nuortaparia ostamaan asunnon *niin, nimenomaan asunnon, ei taloa* paikkakunnalta, jossa tyttö ei halua asua. Ja appiukko, joka hokee että kyllä nuorenparin pitäisi saada oma asunto, mutta mikään kolmea vuotta vanhempi ei kelpaa *joo-o, nuorellaparilla kun on kertynyt tuota varallisuutta niin paljon, että tottakai mielessä on muutaman sadan tuhannen arvoinen 200-neliöinen kivitalo järven rannalla*. Ja tytön veli, joka hössöttää ja suunnittelee remontit taloissa valmiiksi *omalla HYVIN huolettomalla ja omintakeisella rakentamistyylillään* vaikkei ole taloja nähnytkään. Plus kaikki muut tarinaan kuulumattomat, mutta asioihin puuttuvat sivuhenkilöt.

Joka talonäytössä tyttö muuttuu entistä kiukkuisemmaksi ja turhautuneemmaksi. Toive omasta kodista ei tule ikinä toteutumaan. Nuoripari jopa riitelee pari kertaa *mikä ei ole kovin tavallista* ja tyttö mököttää ja jättää pari suunniteltua talonäyttöä väliin pojan houkutteluista huolimatta. Enää ei viitsi edes suunnitella, minkälaisen sisustuksen haluaisi sitten joskus, koska se joskus tuntuu niin kaukaiselta ja epätodennäköiseltä ajatukselta.

Kunnes eräänä päivänä bongataan Talo. Käydään kurkkimassa paikat ja *jälleen kerran* tyttö ihastuu ikihyvikseen. Poika myös, mutta alati järkevään tapaansa miettii tytön mielestä taas liiankin järkevästi. Poika ottaa kuitenkin yhteyttä pankkiin ja käydään siellä kääntymässä laina-lupaus taskussa. Uusi vierailu Taloon ja kirjallinen ostotarjous myyjälle. Tyttö ei edelleenkään jaksa miettiä mitään järkevää, vaan haaveilee mihin ripustaisi jouluvalot ja niin edelleen. Poika taas miettii tulevan remontin kustannuksia ja omia voimavarojaan yöt läpeensä ja valittaa remonttiväsymystään, vaikkei yhtä ainoaa naulaa ole vielä seinään lyöty. Ja eihän Talo ole vielä edes heidän omansa!

Joka tapauksessa, myyjä hyväksyy ostotarjouksen. Tyttö kimpoilee pitkin seiniä. Poika ei tyylilleen uskollisena paljon hötkyile. Ensimmäinen sanaharkka käydään siitä, tuleeko vanha kirjahylly uuteen kotiin vai ei *EI tosiaankaan tule*. Ja sitten kaikki on enää kiinni rakennustarkastajan kuntokartoituksen tuloksesta.

Tyttö ei silti uskalla vielä kunnolla toivoa. Katselee sisustuslehtiä, mutta ei näe. Eikä päässä pyöri mitään järkevää *mikä ei siis ole uutinen kenellekään*. Mihin hävisi kaikki ideat vuosien varrelta? Pää raksuttaa ihan tyhjää. Ei uskalla taas innostua ja pettyä.

Jospa tämän viikon jälkeen selviäisi jotain ja tyttö pääsisi piinasta!

Laitanpa tähän vielä kuvan takapihamme kukkamerestä. Onko hullua päästää voikukat rehottamaan? Ne nyt vaan on jotenkin niin kesäisiä, ettei osaa ruveta ajelemaan niitä poiskaan.

Ajankäyttöä

• Pankissa käyty (5 min.)

• Hermoiltu on (n. 8 h)
  

• Talo käyty katsastamassa uudelleen (1 h)

• Kirjallinen tarjous jätetty myyjälle (15 min. pähkäilyineen)

• Itkut tirautettu (3 min.)

• Haaveiltu (n. 20 min. tähän asti)

• Panikoitu (ei pahasti)

Eli nyt peukut ja varpaatkin pystyyn, jospa se vuosikausien haave omasta kodista toteutuu vihdoinkin...

Vastauksia haasteeseen

Susikairan akka otti ja haastoi, joten tässäpä taas lisäinfoa meikäläisen elämästä.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

- Taidenäyttelyn valvoja. Joo, olin kuin Mr Bean elokuvassaan taidemuseon intendettinä eli suurimman osan ajasta nukuin "vastaanottotiskin" päällä kirja posken alla. Maailman helpoin työ. Paitsi että olihan se aika vaikeaa valvoa.

- Myyjä Ärrällä -ja vihasin joka sekuntia. En jaksa laskea montako sekuntia sisältyy kahteen piinaavaan kuukauteen, aika monta. Piti pitää keltaista paitaa sinisen liiviällötyksen alla. Tsiisus, keltainen paita!!!

- Kulttuuriohjaaja kunnan kulttuuritoimessa. Tätä työtä haluaisin tehdä vielä tulevaisuudessakin, mun oma ala.

- Maaseutumatkailun teemaohjelmahankkeen kampanjakoordinaattori. Hahahah, tämä oli ihan pakko laittaa, kun tuo sanajanahirviö on niin kammottava :)

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

- Teho-osasto

- 24 (aina silloin kun se tulee)

- Gilmoren tytöt

- Idols ja American Idols

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

- Mökillä. Omalla ja kavereiden :) Kaikki lapsuuden kesät vietin mummon (ja joskus serkkulikkojen) kanssa mökillä.

- Dragsfjärdissä. Eno asuu siellä. Taalintehtaalla (Dalsbruk) tuntee olonsa aina ihan turistiksi kun ei oikein tuota ruotsinkieltä osaa praatata.

- Vantaalla. Enon luona. Pienenä oli niin ihanaa, kun eno perheineen asui keskellä Hakunilaa. Voi että olisi ollut ihanaa asua kerrostalossa niin kuin hekin! Ja niillä oli kylpyammekin...

- kotona. Yleensä ei ole varaa matkustaa minnekään :( Silloin täytyy tehdä mentaalimatkoja sinne sun tänne. Onneksi on vilkas mielikuvitus!

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

- blogit

- sähköposti

- etuovi.com

- nettiasunto.fi

Neljä lemppariruokaani ovat:

- kanaa punaviinikastikkeessa (aura)kermaperunoilla

- rakuunakanaa ja italialaista risottoa

- kaalilaatikko

- kanaa riisipedillä

Neljä paikkaa, jossa olisin mieluummin nyt:

- omassa talossa, omassa kodissa (tänään mennään lainaneuvotteluihin -taas)

- omalla mökillä

- Basistin mökillä

- jonkun mökillä

Että näin. Nyt täytyy alkaa etsimään palkkakuitteja ja muuta sellaista. Pitäkää peukkuja, että saadaan laina!

Vanhoja pitsejä (ilman arsenikkia)

Intouduin eilen vihdoin ja viimein värjäämään pitsiliinoja, joita olen ostellut kirppiksiltä ympäri Suomen viime vuoden aikana.

Tarkoitus olisi sommitella nämä pohjakankaan päälle yhteen neulottuna päiväpeitoksi Muumimamman makuukammariin mökille. Nuo eilen värjätyt liinat olivat pääosin valkoisia tai hyvin vaaleita, ja väri on oikeasti hieman syvemmän violetti kuin kuvassa. Niistä tuli kuitenkin hauskasti erisävyisiä, mikä on vaan plussaa mun mielestä. Laitoin pesukoneeseen koemielessä myös pari vähän tummemman väristä liinaa, mutta ne värjäytyivät enemmän ruskean sävyisiksi, joten täytyy vissiin ennen seuraavaa värjäysurakkaa valkaista pussillinen värikkäitä liinoja. Harmi vaan, että siten eri sävyt eivät korostu, vaan kaikista tulee (luultavasti) suht samaa sävyä. Paitsi toki kyllä eri langasta virkatut pitsit värjäytyivät ainakin tässä ensimmäisessä erässä hieman erisävyisiksi, vaikka olivatkin puhtaan valkoisia alunperin. Niin ja voihan sitä hieman kikkailla väriaineen annostuksella. Paketissa luki, että annos riittää värjäämään 600 g kangasta syvän violetiksi, mutta vaaleamman sävyn saa laittamalla 1200 g kangasta. Eilen värjäsin 900 g liinoja yhdellä väripaketilla.

Että näin. Päiväpeittoprojekti jatkuu tulevaisuudessa.

Tänään mennään ennen kuorotreenejä katsomaan yhtä myynnissä olevaa taloa. Rakennettu 1938 ja melko pieni, mutta myyjä kertoi rakennusoikeutta olevan jäljellä vielä reilusti yli 100 neliötä. Käydään siis kurkkaamassa!

Kauniita kuvituksia

Viime viikonloppu hurahti mökillä, tosin työn merkeissä. Otettiin Vaahteramäen Eemeli eli meikäläisen työmaa mukaan maaseudun rauhaan. Ja melko rauhallista olikin. Tehtiin yhdessä puutarhahommia ja vähän puusavottaakin. Istutettiin äitienpäivän kunniaksi Muumimammalle hankitut syyshortensia, lumipalloheisi ja alppikärhö, ja vähän kuunliljoja ja syysleimuja. Melkein kuin olisi vapailla ollut!

Ja joo, ovulaatio osui tietenkin viikonloppuun. Mutta pitkästä aikaa sain tikun näyttämään plussaa eli jee, eihän sitä tiedä jos vaikka pulla(t) olisikin jo uunissa...

Leipomuksista tulikin mieleen, että kirppiksiltä on joskus tarttunut mukaan vanhoja Kotiliesiä, ja onpas kokoelmaa kartuttanut myös Täti Monika. 1930-1950 -lukujen lehdet on mun mielestä ihan helmiä: on kodinhoitoa, puutarhanhoitoa, ihonhoitoa ja ties mitä. Mainokset on ihan parhaita, samoin Isoäidin palsta, jossa lukijat kysyvät mm. ihmissuhdeongelmistaan ja Isoäiti neuvoo. Heh. Ja ehkä näin lama-aikana (yök, nyt minä sen perkeleen sitten suustani päästin, vaikka en halua edes ajatella koko asiaa) voisi ottaa lehdistä vinkkejä tiukkaan taloudenpitoon, sota-aikana kun se vasta pula on ollutkin. Joka tapauksessa, otin kuvan muutamasta lehden kannesta, jotka aion jossain vaiheessa laittaa kehyksiin. Martta Wendelinin kuvittamat kannet ovat todella kauniita ja sopivat väreiltään ja tunnelmaltaan erinomaisesti mökin keltaiseen kammariin...

Täytyy vaan jostain löytää sellaiset kehykset, joihin mahtuu koko lehti. En haluaisi rikkoa lehtiä leikkaamalla kannet irti.

Sormuksia, sormuksia ja ovulaation odottelua

Taisinpa tuossa eräänä päivänä luvata kuvan sormuksesta, jonka huusin Huuto.Netistä. Kuva seuraa tässä:




Sormuksen kivi on lähestulkoon musta ja raidat valkoiset. Kuvassa näkyvä ruskea sävy raidoissa ei juurikaan erotu paljaalla silmällä. Ihan kiva arkisormus minusta. Kivi on hitusen pienempi kuin aiemmin kirpputorilta löytämäni aarre, josta olen jo aiemmin laittanut kuvan, mutta laitan nyt uuden kun tuli parempi otos:

Tämä ruusukvartsisormus on ehdoton lemppari, se on melko suuri ja siten aika näyttävä.

Ensimmäinen Clomifen-kuuri on takana ja nyt odotellaan ovulaatiota. Kuurin kaksi ensimmäistä päivää kärsin vatsakrampeista ja muutamia päiviä myöhemmin tuli satunnaisia kuumia aaltoja (kiitos Sonjalle, että osasin varautua). Tänään pitäisi aloittaa ovulaation mittaaminen, mutta kun heräsin aamulla vatsakipuihin niin tuli mieleen, että onkohan mittaus jo myöhäistä. Hmm. Koitetaan nyt kumminkin...

Treffasin eilen Heltsua ja käytiin syömässä Sohwissa. Yllätin itseni ja otin hieman erilaisen annoksen kuin normaalisti ravintolassa (eli kanaa punaviini- tms. kastikkeessa ja kermaperunoita). ((Ja joo, tiedän että olen mielikuvitukseton.)) Joka tapauksessa, valitsin listalta Party-Party Chickin, jossa oli vuohenjuustolla gratinoitua broilerin fileetä, raikasta vadelmakastiketta, balsamicokasviksia ja pinaattiriisiä auringonkukansiemenien kera. Ja hyi yök. Vuohenjuusto maistui ihan märältä villasukalta! Onneksi Heltsu tarjosi kanaleipää ja tikkuperunoita omalta lautaseltaan, joten ei tarvinnut nälkäisenä poistua paikalta. Mutta siis joo, kyllä se tuttu ja turvallinen annos voittaa kaikenlaiset erikoisuudet.

Nimimerkillä Jatkossakin kaavoihinsa kangistunut, mutta tyytyväisen kylläinen Purppura

Maasta ne pienetkin ponnistaa

Viime viikonlopun vuorokauden mittainen pikaloma mökillä piristi kummasti tukkoista mieltä. Saunottiin, grillattiin ja kuunneltiin joutsenien ja kurkien elämöintiä joen suulla. Ja jännityksellä kurkittiin kukkapenkkiin, että joskohan sieltä jotakin nousisi...

Ja nouseehan sieltä!

Edessä on pari vapaapäivää ja mökille on jälleen suunnattava. Juhuu!

Aloitin muuten tänään Clomifen-kuurin, joten nyt odotellaan munasolu(je)n kypsymistä ja irtoamista. Hyvällä tuurilla tuloksena on tuplat tai triplat. Jospa se kevät tekisi ihmeitä ja Basistinkin siemenet lähtisivät itämään...

Kutistunut siili

Kevät kuohuu ja kohisee. Hirmuinen hinku taas mökille!

Kun jokea, koskipaikkaa kuuntelee

tarpeeksi kauan,

veden ääni

rupeaa muistuttamaan puhetta.

Päällimmäisistä,

haudatuimmista ajatuksista

virta kertoo.

-RISTO RASA

No joo. Eilen meidän terassin alta könysi esiin siili, mutta järkytys oli kova kun todettiin, että ei se taida olla meidän Valpuri. (Valpuri on pyörinyt meidän pihassa jo monta kesää, mutta tämä siili oli selvästi pienempi.) Ja se on kuitenkin nukkunut talven Valpurin kämpässä!!! Vai onko Valpuri kutistunut pahasti talven pakkasissa? Kamalaa. No, uusi asukas sai nimekseen Alina heräämispäivän mukaan (oletetaan että se on neiti-siili). Onneksi siili on tuhissut terassin alla pitkin talvea, joten oltiin voitu varautua tarjoilupuoleen ja kaapista löytyi valmiina pilttiä (Kalastajan pataa, toim.huom.) ja tietenkin kiikutin terassin viereen myös vesiastian. Illalla ruokakuppi oli tyhjentynyt ja siili nähtiin poukkoilemassa naapurin pihaa kohti. Täytyy illan tullen käydä taas laittamassa Alinalle pöytä koreaksi.

Tämä päivä meni sairastellessa ja huomiseksi koitetaan toipua töihin Panadol Hotin ja Nasonexin voimalla.

Räkä ja roiskis

Do dih, derve daash pidkäshdä aigaa.

Eli katupöly ja kaiken maailman hajusteet hurahtivat keuhkoihin, ja nyt kärsitään taas flunssasta. Tänään on viikon ainoa vapaapäivä, mutta jos ei tästä olo parane niin tuskin jaksaa töihin raahautua huomenissa. Voe mavon silimä.

Viime perjantai-iltana oltiin Ninnun ja Juhiksen luona pelailemassa Menolippua ja töllötettiin samalla hääkuvat ja häämatkakuvat. Ja ikävä kyllä, niinhän se oli, että kuvien mukaan siitä morsiuskimpun heitosta oli leikki kaukana. Näin selvän todisteen siitä, että joku nainen tavoitteli kimppua ja minä roikuin molemmilla käsillä tämän naisen käsivarressa kiinni. Toivottavasti ei tullut toiselle osapuolelle mustelmia tai henkisiä traumoja! Tai sitten kuva oli taitava väärennös ja manipulaatio tai jotain. Minun muistini mukaan kimppu lennähti nimittäin suoraan meikäläisen syliin...

Basistin pikkuveli voitti talvella lahjakortin läheiseen liikuntakeskukseen pelaamaan curlingia. Käytiin viime lauantaina ohjaajan johdolla tutustumassa lajiin, ja ai että oli mukavaa! Polvet ovat edelleen mustelmilla, mutta pääasia että kivaa oli. Ja yllättävän vaikea laji, vaikka näyttää niin helpolta ja verkkaiselta toiminnalta. Selkä oli kuitenkin hiestä märkä, kun tuli harjattua niin urakalla. Ja taisi se kivi jossain vaiheessa osua nänniinkin... kai. Ainakin aika lähelle.

Tänään käytiin Muumimamman kanssa kampaajalla, ja hitusen harmittaa kun ei jaksanut lähteä esittelemään tukkaa kuoroharjoituksiin. Mutta kun pää on täynnä räkää ja kurkussa se kuuluisa kaktus, ei oikein viitsi ääntään rasittaa laulamisella. Ja sitä paitsi tukka on lähes entisenlainen, paitsi vähän on lisätty raitoja.

Nyt lähden iltateen keittoon ja taidanpa lyödä samalla kuumemittarinkin kainaloon.

Kuvassa muuten ihana kimppu, jonka ihana Pikku Myy kiikutti viime viikolla meille kihlajaisten kunniaksi.

Sitähän se kaikki on...

rakkautta, rakkautta vaan...

Pitkäperjantai oli piinallisen pitkä, kun odotettiin mökillä sopivaa hetkeä laittaa sormukset sormeen. Ja tulihan se polvistuminen sieltä sitten illankutveessa. Kihloissa ollaan siis Basistin kanssa!

Sormus on hopeaa (kun ei kalliimpaan materiaaliin ollut varaa) ja sen sisäpinnalla on tummanvioletti emalointi sydänkuvioineen. Sormuksen valmisti kultaseppä Pia Westerberg, jolle kuuluu suuret kiitokset ihanasta sormuksesta. Basistin sormus on yksinkertaisempi, kapeampi sormus ilman koristeluja. Tuohon minun sormukseeni on mahdollista myöhemmin istuttaa kivi, jos (tai kun) innostutaan vaikkapa naimisiin asti.

Lainatakseni Basistin sanoja kosintahetkellä: "Onhan tämä nyt vähän hätiköityä mutta..." Nii-in, vastahan me ollaan 8 vuotta seurusteltu. Heh.

Höh

Miksei huominen jo tule???

Tahtoo mökille, tahtoo tahtoo tahtoo...

Jos joskus miettisi ensin (ja pysyisi päätöksissään)

Aiemmista tuumailuista huolimatta päädyin tänään kuoron hallitukseen sekä jatkamaan tiedottajan pestiä. Lisäksi sain vetovastuun levyproggiksen suhteen eli jippii, helevetisti hommia tiedossa. Ja kun yksi vapaaehtoisvoimin ylläpidetty kesäfestari saatiin hädintuskin kuopattua, yllätän (jälleen) itseni ja olen jo tunkemassa seuraavaan viritelmään mukaan. No, pysyypähän hiellä ja verellä hankittu "ammattitaito" hanskassa tällä tavoin. On se perkele hienoa olla kulttuurialan ammattilainen, kun saa vapaaehtoisena aina toteuttaa jos mitäkin spektaakkelia.

Onneksi sain pidettyä itseni aisoissa ja kieltäydyin puheenjohtajan tehtävistä. Huh. Meikäläisellä kun on monesti tapana innostua kaikesta "hauskasta" ja sitten yhtäkkiä siitä tuleekin maailman raskain taakka ja ahdistaa ja että pitikin taas lähteä mukaan ja voi helevetti sentään :)


Huusin eilen itselleni huuto.netistä vanhan, kivellisen hopeasormuksen. Nyt odottelen jännityksellä, minkälainen pääsiäismunan yllätys sieltä postissa saapuukaan odottavaan sormeen. Köyhdyin postikuluineen 18,10 euroa eli ei nyt ihan mene maailma sekaisin vaikka sormus mystisesti häviäisikin postissa. Niinkin voi ilmeisesti käydä. Tein tietenkin aloittelijoiden virheitä eli en kysynyt myyjältä mitään tarkempaa tietoa sormuksesta. Kuvasta ei oikein edes saanut selvää kiven väristä eikä postituskuluja ollut mainittu missään mutta minäpä rohkeana (=tyhmänä) tietenkin halusin sormuksen hinnalla millä hyvänsä. Onneksi myyjä piti postikulut euron pinnassa, joten siinä nyt ei ainakaan kusahtanut rahat hukkaan. Ja joo, olisin lopettanut joka tapauksessa huutamisen pariin kymppiin.

Odottavan aika on pitkä.

Sormusta odotellessa laitan tähän kuvan viime viikonlopun mökkireissulta. Hienot kelit oli, tosin tuuli oli sen verran navakkaa, että terassilla ei tarennut paljon patsastella saunan jälkeen. Ja vanha tuttu joutsenpariskuntakin saapui joen suulle. Tai mä siis oletan, että ne on ne aiempinakin kesinä vierailleet linnut. En tunnistanut naamasta.

Kaipuu mökille

Päivät kuluu hukkaan. Tai toivottavasti ei hukkaan, mutta kiivaasti ne vaan soljuu ohitse kuin kevätauringon sulattama puro. Töitä, töitä ja töitä. Mutta kivaa on, kun ei tarvitse istua kotosalla neljän seinän sisällä mitään tekemättä, näkemättä tai kokematta. Töissä voi nimittäin oppia jotain. Eilen opin, että vaippa kannattaa laittaa lapsen housuun oikein päin. Pomokin ihmetteli, että miten olen voinut saada teipit kiinni kun muovipuoli on ollut pojan pyllyä vasten, mutta ihan hyvin se minulta onnistui. Ja vaippa ei siis tietenkään imenyt itseensä yhtään mitään :)

Kovasti odottelen paitsi kevättä myös ensi viikonloppua, kun pääsen pitkästä aikaa meidän omille rantuuksille ja saunamökin lämpöön. Voin helposti kuvitella mielessäni, kuinka tulen saunan kosteanlämpimästä sylistä höyryävänä terassille katselemaan kaunista järvimaisemaa illan jo tummetessa ja kuulen joutsenen keväisen kutsuhuudon joen suulla. Rannan tuoksu tuo aavistuksen keväästä ja minä juovun kaikista näistä aistimuksista.

No joo. Todennäköisesti joku harakka korkeintaan raakkuu jossain pihakoivussa ja ehkäpä joku isäntä valmistelee jo kevätkylvöjään levittämällä sianpaskaa pelloilleen. Se niistä aistimuksista :)

Silti ihanaa lähteä mökille!

Kevättä odotellessa

Kovasti sitä jo odotellaan kevättä, ja viime viikolla siitä saatiinkin jo häivähdys, kun aurinko paistoi niin kovin lämpimästi ja räystäät tiputtelivat vettä kiivaaseen tahtiin. Tuntui, että linnutkin sirkuttivat jo iloisemmin!

Esittelen tässä nyt yhden mieluisimmista joululahjoistani, jonka sain tietenkin Täti Monikalta:

Kuvassa on siis kukkien siemeniä ja tuskin maltan odottaa, että pääsen niitä keväällä kasvattamaan ja istuttamaan mökillä kukkapenkkiin. Täti Monika on kerännyt siemenet pääosin omasta puutarhastaan, ja nähnyt todellakin vaivaa laittaessaan ne pusseihin ja leikatessaan kukkien kuvia ja istutusohjeita pussien kylkiin. Kerrassaan upea lahjaidea, ei maksa paljon mutta tuottaa taatusti iloa (myös muillekin kuin lahjan saajalle) kesän kynnyksellä!

Mikäli mun istutukset aikanaan onnistuu, saadaan kesäkaudella mökillä nauttia samettikukista, palavasta rakkaudesta, harjaneilikoista, sormustinkukista, maurinmalvasta sekä petunioista.

En millään malttaisi odottaa kevättä!

Infon palasia sormuksesta

Katselin tässä aikani kuluksi hopeasormuksia Huuto.netistä ja bongasin sieltä sormuksen, joka muistuttaa hyvin paljon viime syksynä kirppikseltä ostamaani sormusta eli tätä

Sormus on myynnissä otsikon alla "Suomalainen upea desing hopeasormus v.1966" ja sen tekijäksi mainitaan kultaseppä Martti Viikinniemi. Seurasin myyjän antamaa linkkiä http://www.925-1000.com/f_mv.html ja siellä oleva sormus on kiveä lukuunottamatta lähes identtinen oman sormukseni kanssa.

Hauskaa, kun netistä voi tehdä tällaisia bongauksia!

Ruusuja ja romantiikkaa

Viikonloppu vierähti siis juhlatunnelmissa, ja päässä pyörii edelleenkin vähän vaaleanpunaisia ja höttöisiä ajatuksia.

Kun kerran katselee maailmaa ruusunpunaisten linssien läpi, voi samantien laittaa tähän pari kuvaa Muumimamman omistamista Arabian käsipeilin pohjista. Tai me oletetaan, että nämä on käsipeilin pohjia... Meidän mummo on ilmeisesti aikoinaan kuljettanut samanlaiset, mutta sinisävyiset kappaleet myös Pipan mummolaan, ja niihin on laitatettu myöhemmin peilit.

Vaikka sitä noin yleensä ottaen ei tunnustaudu (ainakaan ihan täysin) romantikoksi, on näissä esineissä jotain kivaa tunnelmaa ja prinsessaruusunenmeininkiä...

Pikku Myy sanoi nähneensä samanlaisia jollain vanhan tavaran messuilla, ja siellä niistä oli käytetty nimeä pastoraalitarjotin. Jos jollakin on taasen tietoa asioiden oikeista nimistä ja käyttötarkoituksista niin *vink vink*, informaatiota otetaan ilolla vastaan!