Aarteita

Jotenkin nyt nyppii koko elämä. On vaikeaa löytää mitään kirjoitettavaa tännekään, mutta esittelen nyt aikani (vapaapäiväni) kuluksi kesälomareissun löytöjä eli kirppisaarteita.



Jostain syystä tunnen syvää viehtymystä vanhoihin Kotiliesi -lehtiin ja nyt jouduin kyllä pulittamaan niistä aika paljon eli 4 euroa per lehti. Martta Wendelinin kansikuvitukset ovat vaan niin kauniita ja täynnä mennyttä, kansallisromanttista aikaa, joten täytyi taipua rahastukseen. Lehdet ovat vuosilta 1932 ja 1941.







Löysin myös pari "uutta perhelehteä", kuten niitä kannessa mainostetetaan eli Oma Koti -lehtiä vuodelta 1932. Niissä on Wendelinin kuvittamat kannet myös, eikä itse lehti eroa juuri millään tavoin Kotiliesistä.






Todelliset aarteet löytyivät sitten erään pienen kirppiksen kirjahyllystä, enkä ole ennen törmännyt vastaaviin. Tosin en ole kirjahyllyjä juuri tonkinutkaan aiemmin... Eli kyseessä ovat siis kirjat, joihin on koottu koko vuoden Kotiliesi-lehdet, vuosilta 1929 ja 1930. Kirjat ovat ihan täydelliset ja ei varmaankaan montaa kertaa luetut, niin siistissä kunnossa ne ovat. Ja maksoivat vain vitosen kappaleelta! Wendelinin kansikuvituksia löytyy kirjoista myös :)

Että tällaisia aarteita. Lehtiä on mukava lueskella mökillä sateen ropistessa kattoon. Ja tarkoituksena on joku kaunis päivä laittaa hienoimmat Wendelinin kuvitukset kehyksiin ja makuukammarin seinälle, joten käyttöä löytyy... Näin perustellaan siis täysin järjettömät kirpputori- ja muut ostokset. Mutta tunteiden ja intuition varassahan sitä juuri usein kauppoja tehdäänkin.

Kuulumisia muuten sen verran, että talon etsintä on edelleen käynnissä. Ja ikuinen vauvaprojekti. Tosin olen heittämässä kirvestä kaivoon molempien asioiden suhteen, joten katsotaan mihin suuntaan asiat etenee.

Kauniita kuvituksia

Viime viikonloppu hurahti mökillä, tosin työn merkeissä. Otettiin Vaahteramäen Eemeli eli meikäläisen työmaa mukaan maaseudun rauhaan. Ja melko rauhallista olikin. Tehtiin yhdessä puutarhahommia ja vähän puusavottaakin. Istutettiin äitienpäivän kunniaksi Muumimammalle hankitut syyshortensia, lumipalloheisi ja alppikärhö, ja vähän kuunliljoja ja syysleimuja. Melkein kuin olisi vapailla ollut!

Ja joo, ovulaatio osui tietenkin viikonloppuun. Mutta pitkästä aikaa sain tikun näyttämään plussaa eli jee, eihän sitä tiedä jos vaikka pulla(t) olisikin jo uunissa...

Leipomuksista tulikin mieleen, että kirppiksiltä on joskus tarttunut mukaan vanhoja Kotiliesiä, ja onpas kokoelmaa kartuttanut myös Täti Monika. 1930-1950 -lukujen lehdet on mun mielestä ihan helmiä: on kodinhoitoa, puutarhanhoitoa, ihonhoitoa ja ties mitä. Mainokset on ihan parhaita, samoin Isoäidin palsta, jossa lukijat kysyvät mm. ihmissuhdeongelmistaan ja Isoäiti neuvoo. Heh. Ja ehkä näin lama-aikana (yök, nyt minä sen perkeleen sitten suustani päästin, vaikka en halua edes ajatella koko asiaa) voisi ottaa lehdistä vinkkejä tiukkaan taloudenpitoon, sota-aikana kun se vasta pula on ollutkin. Joka tapauksessa, otin kuvan muutamasta lehden kannesta, jotka aion jossain vaiheessa laittaa kehyksiin. Martta Wendelinin kuvittamat kannet ovat todella kauniita ja sopivat väreiltään ja tunnelmaltaan erinomaisesti mökin keltaiseen kammariin...

Täytyy vaan jostain löytää sellaiset kehykset, joihin mahtuu koko lehti. En haluaisi rikkoa lehtiä leikkaamalla kannet irti.

Sormuksia, sormuksia ja ovulaation odottelua

Taisinpa tuossa eräänä päivänä luvata kuvan sormuksesta, jonka huusin Huuto.Netistä. Kuva seuraa tässä:




Sormuksen kivi on lähestulkoon musta ja raidat valkoiset. Kuvassa näkyvä ruskea sävy raidoissa ei juurikaan erotu paljaalla silmällä. Ihan kiva arkisormus minusta. Kivi on hitusen pienempi kuin aiemmin kirpputorilta löytämäni aarre, josta olen jo aiemmin laittanut kuvan, mutta laitan nyt uuden kun tuli parempi otos:

Tämä ruusukvartsisormus on ehdoton lemppari, se on melko suuri ja siten aika näyttävä.

Ensimmäinen Clomifen-kuuri on takana ja nyt odotellaan ovulaatiota. Kuurin kaksi ensimmäistä päivää kärsin vatsakrampeista ja muutamia päiviä myöhemmin tuli satunnaisia kuumia aaltoja (kiitos Sonjalle, että osasin varautua). Tänään pitäisi aloittaa ovulaation mittaaminen, mutta kun heräsin aamulla vatsakipuihin niin tuli mieleen, että onkohan mittaus jo myöhäistä. Hmm. Koitetaan nyt kumminkin...

Treffasin eilen Heltsua ja käytiin syömässä Sohwissa. Yllätin itseni ja otin hieman erilaisen annoksen kuin normaalisti ravintolassa (eli kanaa punaviini- tms. kastikkeessa ja kermaperunoita). ((Ja joo, tiedän että olen mielikuvitukseton.)) Joka tapauksessa, valitsin listalta Party-Party Chickin, jossa oli vuohenjuustolla gratinoitua broilerin fileetä, raikasta vadelmakastiketta, balsamicokasviksia ja pinaattiriisiä auringonkukansiemenien kera. Ja hyi yök. Vuohenjuusto maistui ihan märältä villasukalta! Onneksi Heltsu tarjosi kanaleipää ja tikkuperunoita omalta lautaseltaan, joten ei tarvinnut nälkäisenä poistua paikalta. Mutta siis joo, kyllä se tuttu ja turvallinen annos voittaa kaikenlaiset erikoisuudet.

Nimimerkillä Jatkossakin kaavoihinsa kangistunut, mutta tyytyväisen kylläinen Purppura

Jos joskus miettisi ensin (ja pysyisi päätöksissään)

Aiemmista tuumailuista huolimatta päädyin tänään kuoron hallitukseen sekä jatkamaan tiedottajan pestiä. Lisäksi sain vetovastuun levyproggiksen suhteen eli jippii, helevetisti hommia tiedossa. Ja kun yksi vapaaehtoisvoimin ylläpidetty kesäfestari saatiin hädintuskin kuopattua, yllätän (jälleen) itseni ja olen jo tunkemassa seuraavaan viritelmään mukaan. No, pysyypähän hiellä ja verellä hankittu "ammattitaito" hanskassa tällä tavoin. On se perkele hienoa olla kulttuurialan ammattilainen, kun saa vapaaehtoisena aina toteuttaa jos mitäkin spektaakkelia.

Onneksi sain pidettyä itseni aisoissa ja kieltäydyin puheenjohtajan tehtävistä. Huh. Meikäläisellä kun on monesti tapana innostua kaikesta "hauskasta" ja sitten yhtäkkiä siitä tuleekin maailman raskain taakka ja ahdistaa ja että pitikin taas lähteä mukaan ja voi helevetti sentään :)


Huusin eilen itselleni huuto.netistä vanhan, kivellisen hopeasormuksen. Nyt odottelen jännityksellä, minkälainen pääsiäismunan yllätys sieltä postissa saapuukaan odottavaan sormeen. Köyhdyin postikuluineen 18,10 euroa eli ei nyt ihan mene maailma sekaisin vaikka sormus mystisesti häviäisikin postissa. Niinkin voi ilmeisesti käydä. Tein tietenkin aloittelijoiden virheitä eli en kysynyt myyjältä mitään tarkempaa tietoa sormuksesta. Kuvasta ei oikein edes saanut selvää kiven väristä eikä postituskuluja ollut mainittu missään mutta minäpä rohkeana (=tyhmänä) tietenkin halusin sormuksen hinnalla millä hyvänsä. Onneksi myyjä piti postikulut euron pinnassa, joten siinä nyt ei ainakaan kusahtanut rahat hukkaan. Ja joo, olisin lopettanut joka tapauksessa huutamisen pariin kymppiin.

Odottavan aika on pitkä.

Sormusta odotellessa laitan tähän kuvan viime viikonlopun mökkireissulta. Hienot kelit oli, tosin tuuli oli sen verran navakkaa, että terassilla ei tarennut paljon patsastella saunan jälkeen. Ja vanha tuttu joutsenpariskuntakin saapui joen suulle. Tai mä siis oletan, että ne on ne aiempinakin kesinä vierailleet linnut. En tunnistanut naamasta.

Infon palasia sormuksesta

Katselin tässä aikani kuluksi hopeasormuksia Huuto.netistä ja bongasin sieltä sormuksen, joka muistuttaa hyvin paljon viime syksynä kirppikseltä ostamaani sormusta eli tätä

Sormus on myynnissä otsikon alla "Suomalainen upea desing hopeasormus v.1966" ja sen tekijäksi mainitaan kultaseppä Martti Viikinniemi. Seurasin myyjän antamaa linkkiä http://www.925-1000.com/f_mv.html ja siellä oleva sormus on kiveä lukuunottamatta lähes identtinen oman sormukseni kanssa.

Hauskaa, kun netistä voi tehdä tällaisia bongauksia!

Ruusuja ja romantiikkaa

Viikonloppu vierähti siis juhlatunnelmissa, ja päässä pyörii edelleenkin vähän vaaleanpunaisia ja höttöisiä ajatuksia.

Kun kerran katselee maailmaa ruusunpunaisten linssien läpi, voi samantien laittaa tähän pari kuvaa Muumimamman omistamista Arabian käsipeilin pohjista. Tai me oletetaan, että nämä on käsipeilin pohjia... Meidän mummo on ilmeisesti aikoinaan kuljettanut samanlaiset, mutta sinisävyiset kappaleet myös Pipan mummolaan, ja niihin on laitatettu myöhemmin peilit.

Vaikka sitä noin yleensä ottaen ei tunnustaudu (ainakaan ihan täysin) romantikoksi, on näissä esineissä jotain kivaa tunnelmaa ja prinsessaruusunenmeininkiä...

Pikku Myy sanoi nähneensä samanlaisia jollain vanhan tavaran messuilla, ja siellä niistä oli käytetty nimeä pastoraalitarjotin. Jos jollakin on taasen tietoa asioiden oikeista nimistä ja käyttötarkoituksista niin *vink vink*, informaatiota otetaan ilolla vastaan!

Älä herätä nukkuvaa karhua

Tympäisee, kun kirjoitettu teksti tulee tänne blogiin mun mielestä ihan liian pienellä. Nyt on sitten ehkä helpompi lukea kun laitoin vähän isomman tekstin. Vai?

Tänään oli vapaapäivä, jonka vietin kotosalla. Ja mitään en saanut aikaiseksi eli ihan hyvä ja onnistunut vapaapäivä :) Tosin jossain vaiheessa tietokonetta näperrellessäni huomasin harhailleeni jo puolisen tuntia erinäisillä sivustoilla tutkimassa ja tulostelemassa Vaahteramäen Eemelille kuvia ja tehtäviä. Höh, vapaapäivänä! Lopetin sen kyllä kiireesti kun vihdoin tajusin...

Tulin tähän Muumimammalaan juuri kuoron kenraaliharjoituksista ja pää jauhaa huonosti menneitä biisejä. Saa nähdä saanko yöllä unta kovin helposti. Tuskin. Onneksi huomennakin on melkein vapaapäivä, eli on vain kolmen tunnin työpalaveri aamupäivällä. En millään jaksaisi kyllä herätä yhdeksäksi töihin, kun viikolla menen vasta puoleenpäivään...

Ja koska nokkelasti olen läväissyt tämän kirjoituksen otsikoksi Älä herätä nukkuvaa karhua, niin tässä teille Arabialainen karhu (huomatkaa tässäkin perin nerokas sanaleikki, haha, kylläpä sitä nyt ollaankin leikkisällä tuulella!). Vuosilukua en tiedä, enkä tekijää. Jos jollakulla on tietoa asiasta, saa vinkata.



Karhu köllöttelee kuvassa Marimekon ikivanhan kankaan päällä, jonka löysin pari vuotta sitten mökiltä. Se(kin) on käsittääkseni otettu uudelleen tuotantoon. Pitäisi keksiä kangaspalalle jotain käyttöä, mutta vielä ei ole tullut ideoita vastaan. Ja onhan tuo kangas jo toki vähän kulahtanut, kun ikääkin on varmasti useampi vuosikymmen.

Tässä vielä leima karhun pohjasta:


Öh, voisiko joku viisaampi kertoa tarkoittaako nuo nimikirjaimet taiteilijaa eli onkohan tämä nyt sitten signeerattu teos??? Vai pitäisikö siinä olla koko nimi? Huutonetissä kaikki helevetin kalliit maljakot on aina signeerattuja, joten kyllähän tämäkin karhu on varmasti hirveän arvokas ;) Ei vaines, tunnearvoa kuitenkin on ja se on pääasia. Ja on tuo nalle minusta jotenkin suloinen!