Elämäni murmelina -ei kun ompelijattarena

Kierreltiin tänään parisen tuntia kirpputorilla Enparellin ja hänen miehensä kanssa, ja tässä osa meikäläisen keräilysaldosta:



Eli muutama nökkönen huovutusvillaa sekä pala karmeanihanaa kukkakangasta. Ihan sattumalta osui samat sävyt sekä villoihin että kankaaseen! Tai ehkä se kertoo vaan siitä, mitkä värit allekirjoittanutta kiihottaa tällä hetkellä :)


Itse asiassa Basisti löysi nuo villat ja johdatti minut niiden luo. Sitä ennen olin napannut kainalooni tuon kangaspalan, josta aion tehdä hihattoman tunikatyyppisen vaatekappaleen. Marsu (joka on ensimmäiseltä ammatiltaan ompelija) oli nimittäin viime viikon kotosalla sairauslomalla, ja se piirsi kaavat yhden mun uuden lempikoltun mallista tehden kaavoihin vielä vähän parannuksia. Ja sitten se ompeli mulle mallikappaleen vanhasta kirppikseltä ostetusta pussilakanasta, jonka aion värjätä (tietysti violetiksi tai purppuraksi) jossain vaiheessa. Mikäli saan taiottua tuosta ylläolevasta kankaasta itselleni edes jokseenkin siedettävän vaatekappaleen, olen kyllä hyvin onnellinen nainen. Ei ole tullut paljon ommeltua kouluaikojen jälkeen, mitä nyt muutamat housut on lyhennetty ja parit verhot sutaistu kasaan (eli suoraa saumaa hitusen kiemurrellen).


Tästä se alkaa, elämäni ompelijattarena!

3 kommenttia:

Elsa kirjoitti...

Onko sulla vieraita ja sä oot blogissa kommentoimassa :D

Tildaus on kamalin harrastus, en ala ikinä!

Anonyymi kirjoitti...

Mieki oun joskus tehnyt suoraa saumaa kiemurrellen, kierrellen ja kaarrellen. Helppoa kuin heinänteko. Jatka vain valitsemalla tiellä. Velihopea

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Elsa: tildaus kuulostaa jo sananakin pelottavalta :) Ja vieraat olivat muuten omilla teillään kun olin koneella, joten en ollut hylännyt heitä!

Velihopea: Juu juu, helppoa kuin heinänteko helmikuussa :)