Heippa!

Tämä blogi tuli tiensä päähän. Jatkan muualla, moikkaa jos tunnistat. Kiitos mukana olosta, bye bye!

Kotona

Joulukuun 18. päivä teimme Basistin kanssa kaupat tästä.

Ensimmäisen yömme kotona vietimme Uuden Vuoden aattona, kun meistä tuli virallisesti talon haltijoita. Pakkanen paukkui ulkona kilpaa rakettien kanssa, mutta meitä ei palellut lattialla makuupusseissa pönttöuunin hohkaessa ihanaa lämpöään meille.

Talo on rakennettu vuonna 1925 ja se on kerrassaan rappioromanttisessa tilassa. Asuttavassa kunnossa kuitenkin!

Remonttia aloimme tehdä heti tammikuun alussa. Muutimme kaikki kamppeemme talon alakertaan tammikuun lopussa ja yläkertaan valmistuu ihan pian meidän makuuhuoneemme.

Niin että arvaatte varmaan mistä päivät täyttyvät nykyään...

Ihanaa olla kotona :)

Aarteita

Jotenkin nyt nyppii koko elämä. On vaikeaa löytää mitään kirjoitettavaa tännekään, mutta esittelen nyt aikani (vapaapäiväni) kuluksi kesälomareissun löytöjä eli kirppisaarteita.



Jostain syystä tunnen syvää viehtymystä vanhoihin Kotiliesi -lehtiin ja nyt jouduin kyllä pulittamaan niistä aika paljon eli 4 euroa per lehti. Martta Wendelinin kansikuvitukset ovat vaan niin kauniita ja täynnä mennyttä, kansallisromanttista aikaa, joten täytyi taipua rahastukseen. Lehdet ovat vuosilta 1932 ja 1941.







Löysin myös pari "uutta perhelehteä", kuten niitä kannessa mainostetetaan eli Oma Koti -lehtiä vuodelta 1932. Niissä on Wendelinin kuvittamat kannet myös, eikä itse lehti eroa juuri millään tavoin Kotiliesistä.






Todelliset aarteet löytyivät sitten erään pienen kirppiksen kirjahyllystä, enkä ole ennen törmännyt vastaaviin. Tosin en ole kirjahyllyjä juuri tonkinutkaan aiemmin... Eli kyseessä ovat siis kirjat, joihin on koottu koko vuoden Kotiliesi-lehdet, vuosilta 1929 ja 1930. Kirjat ovat ihan täydelliset ja ei varmaankaan montaa kertaa luetut, niin siistissä kunnossa ne ovat. Ja maksoivat vain vitosen kappaleelta! Wendelinin kansikuvituksia löytyy kirjoista myös :)

Että tällaisia aarteita. Lehtiä on mukava lueskella mökillä sateen ropistessa kattoon. Ja tarkoituksena on joku kaunis päivä laittaa hienoimmat Wendelinin kuvitukset kehyksiin ja makuukammarin seinälle, joten käyttöä löytyy... Näin perustellaan siis täysin järjettömät kirpputori- ja muut ostokset. Mutta tunteiden ja intuition varassahan sitä juuri usein kauppoja tehdäänkin.

Kuulumisia muuten sen verran, että talon etsintä on edelleen käynnissä. Ja ikuinen vauvaprojekti. Tosin olen heittämässä kirvestä kaivoon molempien asioiden suhteen, joten katsotaan mihin suuntaan asiat etenee.

Ready to explode

Voi luoja. Pää on räjähtämäisillään ja lomaa odotellaan edelleen. Vielä huominen pitäisi jaksaa, sitten 2 viikkoa hermolepoa.

Bloggaaminen ei jaksa tällä erää kiinnostaa enkä valitettavasti oikein jaksa paneutua blogien lukemiseenkaan, saati kommentoimaan.

Elo maistuu mälsältä.

Toivottavasti lomalla helpottaa.

Mutta missä viipyy loma?

Pikkuhiljaa tuntuu siltä, että pipo alkaa kiristämään eli loma tulisi todella tarpeeseen. Vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa puurtaa, niin sittenpä. Kävin muuten alkuviikosta työhaastattelussa nuorisotiedottajan paikkaan, mutta kaikeksi onneksi en tullut valituksi enkä joutunut ikävään valintatilanteeseen nykyisen työpaikan ja uuden välillä. Opin kuitenkin taas itse haastattelutilanteesta muun muassa sen, että kannattaa selvittää haettavan jobin työnkuva ennen haastatteluun menoa. Ja ehkä myös sen, että kannattaa miettiä edes sekunti ennen kuin möläyttää suustaan jotain ihan käsittämätöntä soopaa. Että jos sitten hetken tuumailun jälkeen tajuaisi olla ihan fiksu ihminen. Paitsi ehkä se on mun kohdalla mahdottomuus, vaikka miettisi kokonaisen viikon...

Paitsi loman tarve, myös parisuhteen hoidon tarve alkaa tulla ajankohtaiseksi ihan näinä päivinä. Basistin kanssa on tullut tyhmääkin tyhmempiä riitoja (tai siis minähän se meidän perheessä riitelen, ei Basisti) ja varmaan ihan siitä syystä, että me nähdään nykyään niin harvoin. Lupasin tänään maksaa taas puolet vuokrasta Basistin tilille, johon se tokaisi että mitäs jos jättäisit tämän kerran maksamatta kun ei sua täällä edes ole näkynyt.

Niinpä.

Tänään oli vapaapäivä ja tuumailin illansuussa että josko sitä ehtisi kesäteatterissa käymään, mutta Basisti ehdotti että lähdetään ennemmin katsomaan Sarakallion päältä näkymiä järvenselälle. Sinnepä siis, metsän keskelle samoilemaan. Upeat maisemat oli kyllä, mutta en uskaltanut lähteä laskeutumaan kallion syrjää että oltaisiin nähty kalliomaalauksia, joten tyydyttiin vaan ihastelemaan maisemia. Sitä paitsi ollaanhan me nähty maalaukset vedeltä päin. On se jotenkin hienoa, että osa kyseisistä maalauksista saattaa olla jo 4000 vuotta vanhoja!

Viikonloppuna on luvassa oleilua apinatarhassa eli mökille olisi suunnattava. Mukaan lähtee työmaa eli Vaahteramäen Eemeli, sekä Ryövärintytär ja Hirvi-Ö. Onneksi Muumimamma ja Veljeni Leijonamieli ovat jo valmiiksi mökillä, ettei ihan yksin tarvitse koko apinaorkesteria johtaa.

Näkeekö muuten kukaan muu tässä kuvassa naaman kuin minä ja Basisti?

Kuulumisia

Puuh.

On se kyllä kumma miten työ ihan tosissaan haittaa vapaa-aikaa. Tuntuu ettei ikinä ehdi olemaan kotona, saati sitten koneen tai television äärellä. Ehkä se on ihan hyvä vaan, kun jo monta vuotta ehti vierähtää selkä notkollaan sohvalla köllötellessä tai perse puutuneena tietokoneen ruutua töllöttäen.

Tarkoittaako tämä siis että minulla on vihdoinkin elämä???

Menkat tekevät alkuaan ja olo on sen mukainen. Onneksi on vapaapäivä, saa rauhassa torkkua silloin kun huvittaa tai heittää muuten vaan pitkäkseen kun mahaa juilii oikein kunnolla. Pikku Myy on tulossa piipahtamaan jossain vaiheessa ja katsotaan nyt, jos saisi aikaiseksi käydä yhdessä vähän kirppiksilläkin.

Viikonloppuna suunnataan Basistin kanssa mökille ja tulossa on myös Juffi-eno ja Täti Monika. Kivaa nähdä piiiiitkästä aikaa. Basisti suunnitteli, että lomalla eli elokuun puolessavälissä lähdettäisiin käymään saaristossa heidän luonaan (meikäläisen kuuden päivän loma muuten venähti tasan kahdeksi viikoksi muutamalla palkattomalla vapaapäivällä ja Pomon ihanalla suunnittelulla, jossa sain olla itsekin mukana, juhuu!). Pipan kanssa soiteltiin eilen, ja mun kukat on kuulemma alkaneet oikein rehottaa mökillä. Pipa on ystävällisesti käynyt niitä kastelemassa kun en ole itse ollut pitämässä huolta kasveista. Toivottavasti se on myös jutellut niille mukavia :)

Puolitoista viikkoa sitten juhlittiin Basistin "velipuolen" häitä ja ai että oli mukavat juhlat (=pääsin sohvalta ylös ja vaatteisiin asti seuraavana iltana 8:n jälkeen...) Basisti selviytyi hyvin bestmanin tehtävistään ja kertoi juhlapaikalta kotiin tultaessa, että itse asiassa oli aikaa mukavaa seistä siinä alttarillakin. Tosin tämän lausuman se kyllä pyörsi pari päivää myöhemmin, kun keskustelin asiasta Ykkösanopin kanssa :) Taisi olla siis pelkkää humalaisen horinaa. Viime viikonloppuna oltiin joka tapauksessa Sumiaisissa Suolirockissa diggailemassa paikallisia bändejä ja saatiin taas kutsu häihin. Niistä tulee sitten kolmannet tämän vuoden puolella. Jokohan tuo häähumu alkaisi tarttua meihinkin...?!?

Kuvassa Muumimamman kesäkukka-asetelma. Se oli nähnyt jossain sisustusohjelmassa käytettävän vanhaa termoskannua kukkamaljakkona ja niin se kaivoi esiin (Ritalan pohjattomista aarrekätköistä) hienoakin hienomman termarin. Kertakaikkisen ihana kukkakuviointi, ja sopii vallan mainiosti luonnonkukille ja mökkimaisemaan, eikö vaan?

Sleeping Sun

I wish for this night-time to last for a lifetime

The darkness around me - shores of a solar sea

Oh how I wish to go down with the sun

Sleeping weeping with you