The winner takes it all

Viikonlopun ihanat vieraat lähtivät ja jättivät jälkeensä kaksi enemmän tai vähemmän pöllähtänyttä maalaistolloa: mitä ihmettä, joko se viikonloppu hurahti ohi??? Ehdittiin sentään vähän seurustella -ja pelaillakin. Eilen otettiin Buzz musavisamatsi pleikkarilla, ja vierailla oli mukanaan Bohnanza, jota päästiin kertaalleen kokeilemaan tänään päivällä. Hauskalta vaikutti, ja tullaan kyllä hankkimaan se omaan käyttöön jahka vastaan tulee.

Kuva http://www.greathallgames.com/abdgames/xgc%20bohnanza.jpg

Vieraiden poistuttua jatkettiin pelaamista kahdestaan, ja otettiin erä Alhambraa. On se vaan huippupeli (asiaan ei vaikuttane yhtään se, että voitin reippaasti tällä kertaa)!

Mutta nyt täytyy lähteä jännäämään Idols-sankareidemme puolesta. Jokohan Kalle tippuu...?

Elämäni murmelina -ei kun ompelijattarena

Kierreltiin tänään parisen tuntia kirpputorilla Enparellin ja hänen miehensä kanssa, ja tässä osa meikäläisen keräilysaldosta:



Eli muutama nökkönen huovutusvillaa sekä pala karmeanihanaa kukkakangasta. Ihan sattumalta osui samat sävyt sekä villoihin että kankaaseen! Tai ehkä se kertoo vaan siitä, mitkä värit allekirjoittanutta kiihottaa tällä hetkellä :)


Itse asiassa Basisti löysi nuo villat ja johdatti minut niiden luo. Sitä ennen olin napannut kainalooni tuon kangaspalan, josta aion tehdä hihattoman tunikatyyppisen vaatekappaleen. Marsu (joka on ensimmäiseltä ammatiltaan ompelija) oli nimittäin viime viikon kotosalla sairauslomalla, ja se piirsi kaavat yhden mun uuden lempikoltun mallista tehden kaavoihin vielä vähän parannuksia. Ja sitten se ompeli mulle mallikappaleen vanhasta kirppikseltä ostetusta pussilakanasta, jonka aion värjätä (tietysti violetiksi tai purppuraksi) jossain vaiheessa. Mikäli saan taiottua tuosta ylläolevasta kankaasta itselleni edes jokseenkin siedettävän vaatekappaleen, olen kyllä hyvin onnellinen nainen. Ei ole tullut paljon ommeltua kouluaikojen jälkeen, mitä nyt muutamat housut on lyhennetty ja parit verhot sutaistu kasaan (eli suoraa saumaa hitusen kiemurrellen).


Tästä se alkaa, elämäni ompelijattarena!

Mitähän tuo tomaattikin minusta ajattelee?

Huono itsetunto on kyllä ikävä asia. Otsikko on lainattu Veljeni Leijonamieleltä, jonka kanssa on joskus kyseisestä aiheesta juteltu. Kyllähän se niin on, että välillä tulee mietittyä ihan liikaa mitä muut minusta ajattelevat. Ihan kuin sillä nyt olisi mitään merkitystä. Kyse on loppujen lopuksi kai liian tiukasta itsekritiikistä eikä mistään muusta. Ainakin omalla kohdallani. Joka tapauksessa, eilisen tukkaongelman myötä oli kiva kuulla joltain täysin vieraalta (eikä edes humalaiselta!) naiselta, että minulla on kaunis ja näyttävä kampaus ja oli kuulemma pistänyt silmään heti ovella kun saavuttiin keikkapaikalle. Hyvä aloitus illalle siis :)

Keikka oli ihan mukiinmenevä, lukuunottamatta kymmeniä suureen ääneen häliseviä rehtoreita, jotka jostain kumman syystä olivat kokoontuneet joukolla keikkapaikalle örveltämään. Illan solistikin joutui pariin otteeseen huomauttamaan, että yleisö voisi olla hiljempaa varsinkin hitaampien kappaleiden aikana, ja että jotkut vähävaraiset opiskelijat ovat oikeasti maksaneet illan esityksestä ja haluaisivat varmaan kuullakin sen. Hiton rehtorit. Khmm. Joka tapauksessa, uusi sovitus Tuomari Nurmion Kurjuuden kuninkaasta oli erityisen hieno.

Ulpukan kanssa käytiin Soppabaarissa syömässä (minä nautiskelin kermaisesta kana-pähkinäkeitosta) ja ehdittiin vähän tuumailla meidän joulukeikan biisilistaakin ennen illan esiintyjää. Ja ensi kesäksi pitäisi alkaa miettimään uutta biisiä viimekesäisen Tango JussiRockin tilalle. Jos tällä kertaa viriteltäisiin iskelmää? Saapa nähdä minkälainen soppa saadaan siitä aikaiseksi.

Jostain täytyisi taas kerätä motivaatiota siivoamiseen. Miten se voi olla niin vaikeaa aloittaa? Enparelli saapuu miehensä kanssa tänään meille viikonlopun viettoon, joten pakko on edes imuroida. Yök yök, on se vastenmielistä touhua!

Mutta mitähän se Enparellikin minusta ajattelee, jos ei ole siivottu...?

Kuva www.risteilijat.fi/hoivapalvelut.htm.

Keikalle

Eilen sain kutsun "bändimme" kakkoskitaristilta lähteä katsomaan Emma Salokoski Ensemblea kaupunkiin. Mikäs siinä, kun kerran ilmaiseksi pääsee :) Ulpukan joku sukulaismies miksaa tänään, joten päästään The Listalle. Heh, tulee ihan vanhat kunnon bändäriajat mieleen :D :D

Nyt on paniikki, että mitäköhän riepua tuolta vaatekaapista löytäisi päälle, kun kerran pitää lähteä oikein ihmisten ilmoille. Apua!

Eikä tukkakaan taivu mitenkään. Tai siis itse asiassa taipuu sadalle eri vinksaukselle ja suoristusrauta on odotettavissa (toivottavasti edes!) vasta Joulupukin kontissa tulevaksi. Tilasin eilen kampaamoon ajan (elätellen toiveita syntymäpäivälahjaseteleistä) joulukuun alkuun, joten parannusta tähän armottomaan karvoitusongelmaan ei ole luvassa sitä ennen.

Liikuttelin läskiä, kun kävin Kikin kanssa tänään lenkillä. Että vartaloa on kyllä muokattu. Unohduttiin juomaan teetä ja lörpöttelemään pariksi tunniksi ja mukavaa oli. Toivottavasti se perustaa pian oman blogin, johon voisi käydä heittelemässä "asiantuntevia" kommentteja... Panes nainen viestiä tulemaan, jos käyt kurkkaamassa täällä!

Jaa-a. Jos nyt kävisi vähän sotkemassa meikkiä naamaan ja vääntäisi garderobin (=lumppukasan) mullin mallin. Joka tapauksessa, uusi laukku pääsee taas ulkoilemaan!

Sisustusta

Kävin äsken haistelemassa ilmaa takapihalla (joo joo, olin röökillä) ja jumaliste, kärpänen surrasi ohi. Kärpänen! Nyt on marraskuu! Nyt täytyy sanoa niin kuin vanha mummo, että mihin ihmeeseen tämä maailma on menossa?

Joka tapauksessa, nyt kun minulla on tämä uusi blogikoti, niin mikä olisi sopivampaa kuin laittaa tänne pari sisustukseen liittyvää kuvaa.

Eli ensimmäisenä kukka. Kukat tekevät kodin tuntua. Tämä kukka on jonkinlainen juoru (huomatkaa vahva taipumukseni hortonomiaan) . Lehdet ovat päältä syvänvihreät ja alapuolelta tummanvioletit. Sopii siis hyvin meidän keittiön sisustukseen! Amppelin ostin kirppikseltä muutamalla eurolla saaristoreissun aikana.

Sitten pari kuvaa jakkarasta, jonka maalasin uuteen kuosiin viime viikolla.



Ok, vähän huonot kuvat, mutta kivan violetti tuli jakkarasta. Itseasiassa tuo jakkara alkuperäisessä kuosissaan näyttää kuvassa ihan kivalta, mutta uskokaa minua, se oli kamala! Vielä pitäisi löytää jostain intoa hioa ja maalata toinen samanlainen kapistus.

Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä: rakas uusi laukkuni. Ei ehkä varsinainen sisustusesine, mutta onhan se nätti :)

Pääsin ulkoiluttamaan sitä lauantaina, kun oltiin liikenteessä Veli Puolikuun ja Katsun kanssa. Toisessa käsipuolessa ihana Basisti ja toisessa hurmaava laukkuni -kyllä siinä kelpasi tytön astella!

Uusi koti

No niin. Täällä sitä nyt sitten ollaan, uudessa kämpässä. Seinät on maalattu juuri sopivilla sävyillä (ei todellakaan mitään ällöttävää beigeä!!!) ja sisustus muutenkin alkaa olla kohta valmis.

Tervetuloa Purppuran uuteen kotiin!