Mitähän tuo tomaattikin minusta ajattelee?

Huono itsetunto on kyllä ikävä asia. Otsikko on lainattu Veljeni Leijonamieleltä, jonka kanssa on joskus kyseisestä aiheesta juteltu. Kyllähän se niin on, että välillä tulee mietittyä ihan liikaa mitä muut minusta ajattelevat. Ihan kuin sillä nyt olisi mitään merkitystä. Kyse on loppujen lopuksi kai liian tiukasta itsekritiikistä eikä mistään muusta. Ainakin omalla kohdallani. Joka tapauksessa, eilisen tukkaongelman myötä oli kiva kuulla joltain täysin vieraalta (eikä edes humalaiselta!) naiselta, että minulla on kaunis ja näyttävä kampaus ja oli kuulemma pistänyt silmään heti ovella kun saavuttiin keikkapaikalle. Hyvä aloitus illalle siis :)

Keikka oli ihan mukiinmenevä, lukuunottamatta kymmeniä suureen ääneen häliseviä rehtoreita, jotka jostain kumman syystä olivat kokoontuneet joukolla keikkapaikalle örveltämään. Illan solistikin joutui pariin otteeseen huomauttamaan, että yleisö voisi olla hiljempaa varsinkin hitaampien kappaleiden aikana, ja että jotkut vähävaraiset opiskelijat ovat oikeasti maksaneet illan esityksestä ja haluaisivat varmaan kuullakin sen. Hiton rehtorit. Khmm. Joka tapauksessa, uusi sovitus Tuomari Nurmion Kurjuuden kuninkaasta oli erityisen hieno.

Ulpukan kanssa käytiin Soppabaarissa syömässä (minä nautiskelin kermaisesta kana-pähkinäkeitosta) ja ehdittiin vähän tuumailla meidän joulukeikan biisilistaakin ennen illan esiintyjää. Ja ensi kesäksi pitäisi alkaa miettimään uutta biisiä viimekesäisen Tango JussiRockin tilalle. Jos tällä kertaa viriteltäisiin iskelmää? Saapa nähdä minkälainen soppa saadaan siitä aikaiseksi.

Jostain täytyisi taas kerätä motivaatiota siivoamiseen. Miten se voi olla niin vaikeaa aloittaa? Enparelli saapuu miehensä kanssa tänään meille viikonlopun viettoon, joten pakko on edes imuroida. Yök yök, on se vastenmielistä touhua!

Mutta mitähän se Enparellikin minusta ajattelee, jos ei ole siivottu...?

Kuva www.risteilijat.fi/hoivapalvelut.htm.