Hölmö hymyilijä

On se perkele niin, että kun sitä unta tarvitsisi niin sitä ei saa.

Nimimerkillä Heräsin puoli kuudelta vaikka ei olisi tarvinnut


....

Yksi lisä työn positiivisiin puoliin:

Huomasin kuluneella viikolla, että töistä lähtiessäni kohti parkkipaikkaa minua alkoi hymyilyttää kummasti. Syynä oli tietysti se, että tiesin Basistin odottavan minua parkkiksella. Samanlainen tunne syntyi meidän seurustelun alkuaikoina, kun olin Seinäjoella koulussa ja kuljin viikonloppuisin Basistin kainaloon. Junassa matkustaessa alkoi väkisinkin hymyilyttää! Mitä lähemmäs juna toi kotia, sitä leveämpi hymy valtasi naaman. Ja sitä hymyä ei ihan oikeasti pystynyt pyyhkimään kasvoilta vaikka kuinka yritti.

Eli jos nyt joku muistaa nähneensä Seinäjoki-Jyväskylä -junassa erittäin hölmösti hymyilevän, rauhattomasti kiehnäävän tyttöihmisen vajaat 8 vuotta sitten, niin se todennäköisesti olen ollut minä...

Ja vielä lopuksi liitän tähän kuvan, jonka Susikairan akka lupasi minulle palkinnoksi addiktioiden paljastamisesta. Kiitos Susikairan akalle!