No nyt on Purppura vähän väsynyt. Kiva putki töitä, kun viime keskiviikko oli vapaa ja tuleva torstai myös. Vaan ei pidä valittaa, kun on töitä saanut! Reilun viikon kestänyt räkätauti on myös osaltaan vaikuttanut olotilaan, kun öisin ei ole saanut nukuttua kunnolla eikä päivisin ole jaksanut rykimiseltään ja rään eritykseltään juuri mitään tehdä. Vaahteramäen Eemelikin on alkanut nyt testaamaan rajoja ja eilen ottikin jo aika koville, kun poika totesi ettei oikein tykkää minusta. Rouva Johtajatar oli kyllä myöhemmin kuoroharjoituksissa sitä mieltä, että hommat on hoidettu hyvin juuri siinä tapauksessa, että Eemeli moittii eikä tykkää.
Perjantaina pukkaisi kuoroesityksen ensi-iltaa, ja pikkiriikkinen paniikki alkaa jo hiipiä sisuksiin. Pari biisiä on vielä "pienehköä" hiomista vaille, ja pelottaa josko omat (ja vähän muidenkin) tekstit on ihan varmasti hallussa... Keikan jälkeen tyrkkäisi karonkkaa, mutta miten ihmeessä sitä jaksaa heilua?
Minulla on sitäpaitsi kamala ikävä Basistia.
Semmoinen teksti lähti paikallislehteen :)
9 vuotta sitten
2 kommenttia:
Flunssassa on se hyvä puoli, että jos sitä sairastaa "nyt", niin hyvässä lykyssä se on ohi parin päivän päästä. Tai ensi viikolla. Tai muutaman viikon päästä.
Jos sitä ei sairasta "nyt", niin se on vasta tulossa ja näin ollen päättyykin myöhemmin =)
... okei, vähän ontuva logiikka. Flunssan sairastaminen on aina ikävää.
Siskotuu, sun logiikka on ihan pistämätön. Näinhän se on, pitää koittaa siis iloita, että flunssa on nyt. Tai nyt se on onneksi jo menossa pois :D
Lähetä kommentti