For he´s a jolly good pillow...

Takana kolme iltavuoroa ja vielä huominen pitäisi sinnitellä. Perjantaina vapaapäivä ja pääsen taas hierontaan, aah!

Tänään töissä oli joku supermyyntitykkifysioterapeutti, jolle oli saanut aiemmin varata ajan ja se esitteli sitten kaikenlaisia apuvälineitä selän kunnon ylläpitoon ja selkävaivojen ennaltaehkäisemiseksi. Oli jos minkänäköistä vehjettä sähkötuolista alkaen. En sitten ottanut sitä. Olisin voinut ottaa, jos se ei olisi maksanut lähes viittäsataa...

Lipsahdin aikomuksestani olla ostamatta mitään ja ostin sitten tyynyn. Vesityynyn. Sekin oli kyllä kallis, mutta koska olen jo monta vuotta pähkäillyt niskaystävällisen tyynyn ostoa, niin ajattelin vihdoin ilahduttaa kroonisen jäykkiä niskojani (sekä myyjää). Nyt tyyny köllöttää paketissa olohuoneen lattialla. Odottelen Veljeni Leijonamieltä saapuvaksi töistä, kun se lupasi auttaa tyynyn täytössä.

Informoin muutaman päivän päästä, kuinka niska jaksaa.

Keskusteltiin muuten taannoin kavereiden kanssa lapsien nimeämisestä. Että kun joillakin on lähestulkoon pakkomielle antaa lapselleen mahdollisimman erikoinen nimi. No kai se niin on, että nomen est omen. Mutta kohtuus kaikessa ei ehkä olisi pahitteeksi tässäkään asiassa...

Joka tapauksessa, nauratti viikonloppuna paikallisessa pizzeriassa, kun sellainen itsestään paljon huolta pitävä äiti (siis ainakin se näytti sellaiselta tällaisen homssun mielestä) kehotti jälkikasvuaan ottamaan salaattia ja kutsui lapsiaan Albertiksi ja Elisabet(h)iksi.Kovin rojalistiset nimet lapsosilla, eikä siinä mitään. Kuninkaallinen loisto vaan vähän karisi perheen yltä kun isäpappa kommentoi sivusta jotain päässään maailman rumin pipo, jossa luki B-rapun talkkari. Yök. Olisi muuten ollut mielenkiintoista saada samalla tietoon perheen sukunimi. Kenties se kuuluisa Virtanen?