Ensimmäistä työpäivää innokkaana odottaen

Istun kylmännihkeänä Muumimammalassa ja nakerran hermostuneena kynsiäni. Huomisaamuna pitäisi olla virkeänä ja iloisella sekä oppivaisella mielellä uudessa duunipaikassa. Tämä tuskin tulee tapahtumaan, sillä todennäköistä on, että raahaudun silmät puoliummessa ihan liian kovassa pakkasessa töihin äkäisenä unenpuutteesta. Meikäläinen on kuin pieni lapsi, ihan sama mitä "jännää" seuraavana päivänä tuleekaan tapahtumaan (esimerkiksi jouluaatto, hammaslääkäri, reissuun lähtö jne.) niin takuuvarmaa on se, että minä en nuku. Ainakaan paljon, enkä taatusti hyvin.

Sain aamulla tekstiviestin uudelta pomoltani (tai siis Rouva Johtajattarelta, joksi hän pyysi itseään jatkossa kutsumaan), jossa hän kertoi huomisaamun palaverin alkavan valokuvauksella. Soitin paniikissa, että ei kai sitä nyt tarvitse ruveta meikkaamaan ja tälläämään, jolloin Rouva Johtajatar (jolta pyydän tässä "nimittelyä" anteeksi, mutta kun kerran käski itse kutsumaan itseään noin!) rauhoitteli ja sanoi kuvan tulevan vain työpaikan keittiön seinälle, josta lapsien on helppo hahmottaa seuraavan päivän töihin tulijat. Työvaatteiksi kuulemma kannattaisi valita jotain rentoa ja mukavaa. Tyytyväisenä pakkasin kotona kassiin verkkarit, villasukat ja rottien pureskeleman fleecetakin. Tulin Basistin kyydillä tänne Muumimammalaan yökylään, koska tästä on mukava muutaman minuutin kävelymatka töihin, parempi kuin 25 km:n matka helevetin mutkaista tietä, kuten kotoa olisi. Päästyäni Muumimammalaan sain uuden viestin Rouva Johtajattarelta:

-Ai niin, unohdin sanoa että tuleehan se kuva sitten meidän nettisivuille, jossa esitellään henkilökunta.

Ei meikin meikkiä mukana, tukka suttuisilla kiehkuroilla kuin parhaankin sänkypainin jälkeen ja virttyneet verkkarit kassissa. Great. Aivan mahtavaa. Ja ei, en ole pinnallinen, mutta zombien näköinen hoitoapulainen ei varmaan herätä luottamusta "hoitokodin" nettisivuilla...

Tosin minkäs sitä naamalleen mahtaa :D