Pikkujoulutunnelmissa

Hitusen jouluisissa tunnelmissa tässä nyt tunnutaan puuhailevan. Laitoin aamulla kinkun uuniin, josta se alkaa jo pikkuhiljaa levittää suupielet kostuttavaa tuoksuaan asuntoon. Harjoittelin kuoron joulukonserttia varten muutamaa biisiä (eli katsoin nuotteja, joista en ymmärrä juuri mitään, ja lauloin alttostemmat lopulta kuitenkin väärin) ja lipesin lähes samantien kuuntelemaan joululauluja koneelta. Samalla ryhdyin työstämään Muumimammalle joululevyä, jonka taisin luvata sille jo viime vuonna *ups* (no, hiljaa hyvä tulee!). Pari joulukoristettakin piti kaivaa esiin ja laittaa vaniljantuoksuinen tuikkukynttilä palamaan...

Oikeasti pitäisi siivota ja vähän pakkailla viikonloppua varten. Basisti nakkaa mut tänään Muumimammalaan ja huomenaamulla starttaan Veljeni Leijonamielen kanssa bussilla kohti mökkiä tuvan lämmitykseen ja pikkujoulun viettoon (ja vähän mun syntymäpäivienkin... *vink vink, lauantaina saapi onnitella*). Basisti, Ninnu ja Juha saapuvat sitten myöhemmin perässä.

Ei kai tässä voi muuta kuin toivotella hyviä viikonloppuja kaikille, jotka sattuu tätä lukemaan. Minä lähden tästä nuuhkimaan tarkemmin tuota uunin sisältöä. Kunhan ei palaisi sieraimet... ja sormet!

Haaste

Susikairan akka haastoi eilen tällaiseen urakkaan:


Laita blogiisi kuva ja selitys siita paikasta/asiasta kodissasi mistä et pidä. Mikä sinua ärsyttää/hävettää/ mihin haluat muutoksen. Sen jälkeen haasta 5 muuta blogia esittelemään heidän ärsytyksiään.


Eli tässä tulee meidän kämpän rasittavimmat kohteet:

• Kuka on keksinyt laittaa vihreän hyttysverkon olohuoneen ikkunaan??? Ihan järkyttävä. Huomasin sitä paitsi viime kesänä, että verkkoon on tullut reikiä ilmeisesti villiviinistä. Hyvin tuli hyttysiä sisälle "kauniista" verkosta huolimatta...

• Seuraava ongelmakohta eli olohuoneen terassille vievän oven edessä oleva verho. Tästä pitää nyt kertoa vähän taustaakin. Eli ollaan asuttu tässä kämpässä muistaakseni 4 (vai joko siitä on 5?) vuotta, ja saatiin silloin muutettaessa Kakkosanopilta parit verhot ilmaiseksi. Ne verhot olivat ihan kivat, mutta aikojen saatossa rottalapset onnistuivat nakertelemaan ne resuisiksi. Viimeisen kolmen vuoden ajan olen haaveillut uusista verhoista lähes päivittäin, mutta työttömällä ei ole oikein rahaa hankkia uusia ja mieleisiä, eikä kirppiksiltä ole tullut vastaan sellaisia, jotka miellyttäisivät silmää ja sopisivat meidän olohuoneeseen. Muutama viikko sitten annoin periksi ja hain Muumimamman luota vanhat opiskelijaboxin verhoni ja kötöstin ne olohuoneeseen. Ja olin hetken aikaa melko tyytyväinen. Kunnes Basisti kotiin tullessaan kysyi viattomalla äänensävyllä, että kasvavatko nuo kukat noissa verhoissa ihan tarkoituksella alaspäin? Saakeli. Vielä ei ole ollut virtaa kääntää verhoja, joten ne roikkuvat nyt tyytyväisesti alassuin. Kaiken lisäksi verho repsottaa ylhäältä, koska verhotangossa on huonot nipsut ja verho irtoaa jatkuvasti kun ramppaan tupakalla takapihalla. Olkoon niin. Paneudun asiaan ehkä jo ensi viikolla :)

• Ja vielä ollaan olohuoneessa. Eli nurkassa näkyy pieni ala revittyä tapettia. Ne rotat taas. Nurkasta meni aikanaan televisioantennin johto makuuhuoneeseen, ja siinä oli nakertelemista. Makuuhuoneeseen kuului hyvin, kun innokas siimahäntä haisteli hajuja (!) makuuhuoneen puolelta antenninreiästä käsin. *Nuuh nuuh, syönpä tuosta vähän tapettia ja nakerran myös johtoa, jos pääsisin tätä kautta makuuhuoneeseen leikkimään...*
  

• Ja sitten keittiön nurkkaan. Siellä rötköttää vanha ja vino varastohylly, joka suorastaan imee tavaraa itseensä. Sinne nakataan kaikkea mahdollista, ja sitten pari kertaa vuodessa kiroillaan ankarasti ja siivotaan pitkin hampain. Argh!

• Ja makuuhuoneessa sijaitseva tietokonenurkka: imee myös kaikkea mahdollista, ja on AINA sotkuinen. Ihana vanha hehtaarinäyttö ja tulostin. Karmea tapetti ja boordi. Tietokone makuuhuoneessa. Voi jösses. Need I say more?
  
  
• Kylpyhuone. Siinä hyvää on se, että meillä on erikseen suihkuhuone ja wc, mutta siihen se sitten jääkin. Ihan hirveät muoviseinät ja lattia. Ja vanha ruostunut kamala hirveä hylly. Hyi olkoon!

• Eteisen pikkulipaston päälle kertyy parissa päivässä vaikka mitä.
  
  

No niin. Siinä muutama epäkohta meidän huushollissa. Vihaan vuokralla asumista. Haaveissa on jo ikuisuuden ollut oma talo, mutta tämänhetkinen työtilanne ja yleinen talousennuste ei kyllä yhtään edistä oman kodin hankintaa. Ai niin, Basisti käski ottamaan kuvia naapureista ja laittamaan ne tänne, kun kerroin että pitää kuvata asioita, joista ei pidä. Heh. Jätin sitten kuvaamatta :)

Pahoittelen pitkää postausta, vähän karkasi mopo hanskasta. Haastan edelleen Enparellin, Solutason Elsan ja Sonjan.

Pikkujoulun odotusta

Ninnu soitteli eilen, ja kertoi ystäviensä olevan menossa pääkaupunkimatkallaan pelikauppaan. Meille on tulossa nyt Bohnanza, Menolippu ja sen lisäosa Menolippu USA 1910. Jihuu! Ninnu ja Juha tilasivat Alhambran, joten päästään sitten ehkä vaihtelemaan jossain vaiheessa. Kerrassaan mainiota.



Tulevan viikonlopun pikkujoulujärjestelyt ovat nyt käynnissä. Kinkku on jo sulamassa hiljalleen jääkaapissa ja tarkoitus olisi paistaa se torstaina. Eilen pyörähdin tilpehöörikaupassa hakemassa jouluisia kertakäyttöastioita (anteeksi ympäristöaktivistit, mutta täytyyhän sitä jotain paheita olla) ja kattauksesta tulee varmasti tosi juhlava, heh :D Viikonloppu, tule äkkiä!!!



Huomasin juuri, että olen saanut elämäni ensimmäisen blogihaasteen Susikairan akalta. Hitsi vie, vähän jännää :) Nyt täytyy lähteä samantien kulkemaan kamera kourassa pitkin ja poikin tätä meidän suurensuurta kotia. Repsottavia paikkoja ja muita ongelmakohtia löytyy varmasti paljon! Niitä kuvia odotellessa laitan tähän kuvan mun sydänkaulakorukokoelmasta, joka on vasta aluillaan, mutta pikkuhiljaa kasvamaan päin. Kuvaajan varjokin näköjään näkyy kuvassa :) Kasassa on kirppislöytöjä ja lahjaksi saatuja koruja, mutta myös yksi itse tekemäni kaulakoru. Mikäköhän noista se voisi olla?

Mökki ilman mukavuuksia

Nykyisin kaikissa lomaesitteissä on vuokrattavana mökkejä kaikilla mukavuuksilla. Mukavuuksiksi lasketaan muun muassa kaikki mahdollinen kodin elektroniikka. Ja lähtötilannehan on tietenkin se, että oletettavasti joka mökissä on sähköt ja juokseva (lämmin) vesi.



Meidän mökillä ei siis ilmeisesti ole mukavuuksia lainkaan. Ellei mukavuuksiksi lasketa esimerkiksi seuraavia:

• takkaan voi lyödä elävää tulta omasta metsästä hakatusta puusta. Sitä kun katselee, on lähes kuin olisi eläwissä kuwissa. Takkatuleen tuijottaminen päihittää helposti huonon (tai vähän paremmankin) elokuvan katsomisen.

• ulkohuussissa haju hälvenee nopeasti ilman erillistä tuuletusta ja siellä asioidessaan on mukava pitää vaikka ovi auki ja katsella edessä siintävää järvimaisemaa. Joka tällä hetkellä on kylläkin jäätynyt järvimaisema. Mutta silti. Kaunista.

• sähkövalon sijaan on mukavaa polttaa kymmeniä kynttilöitä, sillä kaikkihan sen tietävät, että nainen näyttää kauneimmalta juuri kynttilänvalossa! Tunnelmakin on tietysti ihan eri kuin hehkulampun alla.

• risusavottaa riittää ympäri vuoden, ja kokon voi halutessaan laittaa vaikka lähestulkoon keskelle pihaa. Jotain hyötyä on siis siitäkin, ettei tontti ole täynnä kukkaistutuksia tai laattapolkuja tai japanilaisia kivipuutarhoja ynnä muuta.

• järvivesi tekee hiukset pehmeämmiksi kuin vesijohtovesi. Hauiskin kasvaa, kun raahaa kymmenen ämpärillistä vettä rinnettä ylös saunaan (vaikka tästähän minä en tiedä enää juuri mitään, kun selkävaivan takia tulee nykyään harvoin kannettua itse vettä).

• pakkasöinä tähdet näkyvät kirkkaampina kuin sähkövaloilla valaistujen mukavuusmökkien pihoilla. Ja lukuisat ulkotulet eivät haittaa tähtien katselua. Mun mielestä.

Jep jep. Mä vaan niin tykkään olla meidän mukavuuksettomalla mökillä. Ehkä se on niin, että yksinkertaiselle ihmiselle riittää yksinkertaiset huvit?!?

I did it my way

Valmis! Ensimmäinen täysin itse valmistettu vaatekappale sitten peruskouluaikojen jälkeen (siitä on siis KAUAN)! Onneksi rakas Marsu piirsi mulle kaavat ja ompeli ensin mallikappaleen... Ei ehkä ihan haute couturea. Mutta kuitenkin, sain tehtyä tämän ihan itse, mikä tällaiselta tumpelolta on kyllä aika suuri saavutus *kuulostelee aplodien pauhua*!

Tekisi mieli vääntää kolttuun vielä taskut ja kaikkea muuta ylimääräistä, mutta jätetäänpä se suosiolla toiseen kertaan. Sitä paitsi yksinkertainen on kaunista :)

Nyt täytyy alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan ja valmistelemaan viikonlopun eväitä. Lähdetään Basistin, Veljeni Leijonmielen ja Hirvi-Ön kanssa mökkeilemään. Jippii, paljon ulkotulia, sisällä takkatuli ja kynttilöitä, saunaan tulet ja - ööh, onkohan minussa pientä pyromaanin vikaa?!?

Lapsellista

Juhuu!!! Herättyäni tunsin lähes lapsenomaista riemua painellessani takapihalle aamusavuille. Maisema näytti tältä:

Kertakaikkisen ihanaa, kun on lunta! Maisema näyttää upealta ja ympäristö on paljon valoisampi. Voi hitsi, kunpa nämä lumet eivät nyt heti sulaisi pois...

Painelin tänään aamusta terveydenhoitajan vastaanotolle poistattamaan tikit käsivarresta, ja hyvin oli haava parantunut. Sain luvan läträtä järviveden kanssa viikonloppuna (mökillä saunassa, ei aikomustakaan mennä järveen!) mikä on erittäin hyvä juttu. Mökkireissu ilman saunaa on kuin... öö... kala ilman fillaria. Tai jotain.


Kävin vähän paukuttelemassa mattoa, jonka valmistumista saa näköjään odotella. Hirmuinen halu olisi jo aloittaa jotain muuta. Varaukset on pieneen "jouluryijyyn" sekä vhs-kasettinauhasta tehtävään laukkuun. No, nyt tulevana viikonloppuna pääsen valkkaamaan mökillä maton lopullisen sijoituspaikan ja mittaamaan, kuinka pitkä matosta pitäisi tulla. Tällä hetkellä olen kutonut sitä n. 1,75 m.


Sitten kävin päiväteellä Jarsun luona. Pitkästä aikaa.


Ja nyt odottelen saunan lämpeämistä ja kuuntelen mahani murinaa. Karmea nälkä.


Kuvassa eilisen kokkaukset eli täytettyjä paprikoita. Namia oli!

Vauvoja, vauvoja, karvaisia vauvoja heti mulle nyt!

Aikani kuluksi selailin vanhoja kuvatiedostoja, ja samalla alkoi hikoilu ja väristykset: rottakuume. Tahtoo rottia, paljon rottia, ruskeita, valkoisia, kirjavia rottia. Lihavia rottia. Kilttejä tai vähän oikukkaampiakin. Suuria persoonallisuuksia. Nyyh. Hirmu ikävä Auvoa, Pavea, Merriä ja Pippiniä, Ossia ja Suloa, Papua ja Helmiä. Aaaarghhh!

Yllä olevassa kuvassa Sulo Einari keikkuu joulukuusen oksalla. Kuusessa keikkuminen jouluisin oli sen lempipuuhaa.

Tässä kuvassa Ossi (joka oli nimetty Ozzy Osbournen mukaan) avaa joululahjaansa. Paketissa on todennäköisesti ollut banaanilastu tai pieni pala piparia.

Molemmat pojat sohvan reunalla. Niiden jäljiltä meidän sohvatyynyt ovat reikäisiä, useat takin helmat ovat riekaleina, kenkiä on järsitty samoin kuin sähköjohtoja, verhoissa on reikiä, tapetti syöty nurkasta, kaikkien fleecetakkien taskuissa on reikiä (jos ei heti tullut banaanilastua, niin sitten nakerrettiin taskuun kolo ja varastettiin herkku). Ynnä muuta. On ne vaan niin suloisia!

Ei näy eikä kuulu

Ovulaatio antaa odottaa itseään, saa nähdä onko se tulossa ollenkaan. Eilen kävin kuorotreenien ruokatauolla hakemassa apteekista lisää tikkuja ja kyllä kirveli maksaa 35 euroa niistä. No, Basistin pussistahan se raha meni.

Joskus mun on vaikea hahmottaa sitä, että Basisti on paitsi fyysisesti, myös psyykkisesti mukana tässä vauvantekorumbassa. Se vaan on yleensä niin hiljaisena "taustalla", kun ei se ole kova puhumaan puhumaan tästä(kään) aiheesta, mutta välillä tuntuu että se kaipaa vauvaa syliin vähintään yhtä kipeästi kuin minä. Ellei enemmänkin. Nytkin se patisti mut apteekkiin tikkuostoksille, vaikka minä olin ihan valmis siirtämään testailuja seuraavaan kiertoon.

Suurta rakkautta arjen keskellä koin taas eilen illalla, kun Basisti tarjoutui lämmittämään kylmettyneitä jalkojani, kietoi huovan ympärilleni ja kuori vielä mandariininkin valmiiksi.

Kuvassa viime kesänä Taalintehtaan torikirppikseltä löytynyt parin euron söpö kaulakoru. Taalintehtaalla on kesälauantaisin aina toripäivä, ja siellä on myös muutamia kirppismyyjiä myymässä vanhaa tavaraa ja vähän uuttakin. Sieltä tarttuu usein jotain pientä matkaan.

Ensilumi satoi maahan toissa yönä, ja maa on vieläkin paikoitellen valkoinen. Ihanaa!

Juhlahumun jälkitunnelmia

Puuh, johan on ollut kovin krapulainen olotila tänään... Eilinen juhlinta täytti siis odotukset ja maha oli pullollaan hyvästä ruoasta ja juomasta. Kippisteltiin ensin kuohuviiniä hotellilla, sitten siirryttiin hotellin aulabaariin drinksuille ja siitä sitten syömäpuuhiin Pöllöwaariin. Aperitiivinä nautittiin pullollinen shamppanjaa, jonka merkkiä en huomannut panna merkille. Hyvää oli joka tapauksessa :) Alkuruoaksi söin vinegrettemarinoitua vihannessalaattia, parmesanlastuja, pinjansiemeniä ja piparjuurimajoneesia valkoviinin kera ja pääruoaksi pariloitua härän sisäfileepihviä, balsamico-cabernetkastiketta, vuohenjuustokroketin ja viinisipulihilloketta talon punaviinin kera. Namia. Niin namia, että harmikseni en jaksanut ottaa jälkiruokaa ollenkaan.

Ilta jatkui kosteissa merkeissä vielä Old Bricksissä ja Jyväshovissa sekä Night Jyväskylässä, ja sitten haettiin kitarat hotellilta ja kurautettiin Basistin kanssa taksilla kotiin. Tänä aamuna olo ei ollut kovin raikas tai helmeilevä, joten jouduttiin viivästyttämään lähtöä kuorotreeneihin parilla tunnilla. 4 tuntia kuorolaulua oli kyllä ihan maksimi tänään. Toivottavasti huomenna jo jaksaa paneutua paremmin joululaulujen auvoiseen maailmaan.

Mutta mukavaa siis oli, tosin Kakkosanoppi tirautti muutaman kyyneleen kun sai kuulla poikansa lähtevän ensi viikolla jonnekin päin Afrikkaa rauhaa turvaamaan. Onneksi Basisti hieroo rauhaa (yleensä mun kanssa) vain täällä kotimaassa... Rupattelin ruokailun lomassa työllistymismahdollisuudesta Marin kanssa, joka on erään melko suuren hypermarketketjun paikallisjohtajana kaupungissa. Ensi vuoden puolella olisi ehkä mahdollisuus päästä sinne töihin! Mari lupasi harkita asiaa ja keskustella palvelupäällikön kanssa tilanteestani. Mulla alkaa iskeä paniikki, sillä viikolla postilaatikkoon kolahti opintolainojen takaisinmaksusuunnitelma ja tammikuussa alkaa lyhennykset. Voi helevettiläinen.

Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on juhlat!

Aamupäivä on mennyt pähkäillessä erään tonttu-ukon tarinaa. Se on menossa Kakkosanopille syntymäpäivälahjaksi, ja kehittelin sille sitten oheen vähän historiaa ja muuta. Vielä täytyisi saada ajatukset tarinan muotoon, ja paketoida lahja.



Tänään ollaan siis lähdössä perheen voimin juhlimaan syntymäpäivää kaupunkiin. Appiukko on varannut heille hotellihuoneen, jossa kippistellään aluksi onnittelumaljat ja lauletaan päivänsankarille onnittelulaulu. Viisuksi Appiukko on valinnut Kari Tappion kamalan jollotuksen, mutta ei auta, mukana on laulettava. Kuinka alas voikaan ihminen vajota :) Ei vaines, jos juhlakalu tykkää niin se on pääasia tottakai!



Illalliselle mennään Pöllöwaariin, jossa me ei olla Basistin kanssa käyty ennen. Ihan kivaa päästä tsekkaamaan paikka, varsinkin kun Appiukko lupasi kustantaa ruokailun. Kyseinen ravintola on muistaakseni rankattu usein parhaaksi ruokapaikaksi Jyväskylässä, ainakin jossain naistenlehdissä. Heh.



Tässä vielä kuva tontusta, jos ei joku ole nähnyt sitä aiemmassa blogissa.



Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Firma nurin

Hieman noloa tunnustaa, mutta tuskin minusta koskaan yrittäjää tulee. Eilen perustettu joulukorttitehdas nimittäin kaatui ihan alkutekijöihinsä, kun aloin haahuilemaan jo jotain ihan muuta kuin alunperin piti. Parin tunnin "uurastuksen" saldona on yksi joulukortti, ja vähän puutteellinen sekin. Ei lainkaan täydellinen. Täytyy vissiin vielä hioa suunnitelmia.

En siis palkkaisi itseäni töihin, joten miksi kukaan muukaan niin tekisi? Viime viikkojen työnhaku on jäänyt kahteen haettuun paikkaan, joista toinen ei edes koskaan ollutkaan avoinna. Nyt kun olen oikeutettu korkeimpaan mahdolliseen palkkatukeen, luulin että saan puhtia hakea useita eri duuneja, mutta ei. Ei ei ei. Toinen haettu työpaikka olisi kyllä mieluinen, mutta epäilen työhön pääsyn kaatuvan viimeistään siihen, että kyseinen työnantaja tietää raskaushaaveistani. Jotka eivät nekään ikinä tunnu toteutuvan. Kaiken järjen mukaan seuraava ovulaatio osuu viikonlopulle, joka on kivasti täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Nähtäväksi jää, ehditäänkö Basistin kanssa keskittymään toisiimme missään vaiheessa. Ja kuinka kiinnostavaa se edes olisikaan, kun nyt vihdoin ja viimein ollaan jouduttu siihen tilanteeseen, jossa sopivaa hetkeä vahdataan ovulaatiotikkujen voimalla..?

Perin romanttista, sanon minä.

Tässä kuva eilisen haahuiluni seurauksena: löysin laatikosta jotkut ikivanhat, muistaakseni Ikeasta ostetut puukehykset, jotka olen maalannut jossain vaiheessa lilan sävyisiksi. Koska sopivia valokuvia ei koskaan ole tuntunut löytyvän kehyksiin, leikkelin niihin aikani kuluksi kouluaikoina marmoroimiani papereita. Perin tylsää ja mielikuvituksetonta, mutta kun jotakin piti tehdä. Ja ne joulukortit ei sitten loppujen lopuksi oikein kiinnostaneet. En tiedä mihin nämä pikkutaulut päätyvät, todennäköisesti mökin ulkohuussiin.

Working in a factory

Tästä se lähtee, joulukorttitehdas käynnistyy ihan näillä sekunneilla! Vaatii paitsi askartelutarvikkeita, myös kynttilöitä, jouluntuoksuista teetä ja ehkä jonkun joululevyn soimaan taustalle... Pankaapa muuten merkille täysin mulle sopimattomat värit, yllätin itsenikin hankkiessani näitä (nimimerkillä Lähestyykö keski-ikä, kun ruskea näyttää hyvältä?)!

Valmiita kortteja ette näe täällä, sillä nehän lähetetään vasta viime tipassa ennen Joulua. Ja tipasta tulikin mieleen, että lopputuloksena saattaa olla myös liimatippa nenässä ja hirveä määrä tuhlattua paperia ja kartonkia :)

Se on taidetta jos minä sanon, että se on taidetta

Kävin tänään lääkärissä räpelöitävänä, eli käsivarresta poistettiin pieni patti. Se on ollut siinä jo monta vuotta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi poistattaa sen. Pari tikkiä sain. Se oli lähinnä kosmeettinen haitta, joten ei siitä sen enempää. Mutta jännästi se vaan selkä hikoaa, kun joutuu hoitopöydälle köllöttelemään. Ei tarvitse olla kyse kummoisestakaan toimenpiteestä, kun sydän loikkii kuin vasikka kevätlaitumella!





Lätkäisinpä tuohon nyt uuden käyttäjäkuvani, jonka kuvasin tänään. Kuvassa on muutama vuosi sitten tekemäni paperiveistos Avaruushyönteinen, johon saimme aiheen kuvallisen ilmaisun opettajaltamme. Tai siis aihe oli hyönteinen, josta minä sitten sovelsin (en halunnut tehdä "oikeaa" hyönteistä, koska inhoan niitä niin paljon). Kuvan värit ovat vähän vinksallaan kun yritin tehdä Andy Warholit (ei liene tarvitse erikseen sanoa epäonnistuneeni...) Ja nyt sitä paitsi huomaan valehtelevani, sillä jos ihan tarkkoja ollaan, kuvassa on Avaruushyönteinen nro 2, eikä alkuperäinen versio. Joka tapauksessa, taidetta ilman aivoja *tadaa* juuri teille! Ei pääsymaksua, ei jonoja taideteoksen edessä. Olkaa hyvä :)

Lautapelihulluus iski Basistiin

Viikonloppu sai jostain syystä Basistin innostumaan ihan urakalla lautapeleistä. Tähän asti se on lähinnä hymähdellyt innostukselleni, tosin se on kyllä aina suostunut pelailemaan kanssani. Ehkä Ilarin suosituksista oli apua!?! Ennen nukkumaanmenoa käytiin nimittäin yhdessä lautapelit.fi -sivustolla tutkailemassa eri pelejä, ja Basisti lupasi nyt tilata muutaman meille kotiin. Jee! Tilauslista on vielä vähän auki, mutta ehdolla ovat ainakin Bohnanza, Carcassonne, Settlers of Catan, Taivaan pilarit, Menolippu ja Kadonneet kaupungit.

Mua on alkanut pahasti oksettaa televisio, johon olen ihan liian koukussa. Näin työttömänä ollessa päivät on kuitenkin täytettävä jollakin, ja kaikenmaailman huippumallit ja muut realitysarjat, puhumattakaan "laadukkaista" draamasarjoista (ei sentään kauniit ja rohkeat tai salatut elämät, jossain se rajaa menee!) ynnä muista, ovat mulle jotenkin tuhat kertaa mieluisampaa ajanvietettä kuin esimerkiksi siivoaminen. Mutta mutta. Televisio vie aivan liian paljon aikaa myös muilta, hieman inspiroivimmilta toiminnoilta. Voisi askarrella, laulaa, näperrellä, lukea, huovuttaa, ommella, maalata, leipoa ja niin edelleen. Tai vaikka sivistää itseään jollain lailla (hahahhahhahaa) tai pelata seurapelejä illan tullen, kun Basisti kotiutuu työmaaltaan. Sitä ajatellen ainakin yhden uuden pelin vaatimuksena on se, että sitä voi pelata kahdestaan! Eilenkin oli kiva laittaa töllö kiinni, kynttilöitä palamaan, kuuma kuppi teetä ja rommirusinakeksejä käteen ja käydä rakentamaan Alhambraa.

Enparelli toi ihanaa teetä ja herukkahunajasuklaatia tuliaisiksi. Kyllä Enparelli tietää!

Askartelusta ja näpertelystä tuli mieleen, että sain eilen ratkottua joulukortti-idea/inspiraatio-ongelman. Eli idis ja inspis tuli, ja mikäli en pian pääse askartelukauppaan, niin ne oletettavasti myös menee (älä kysy minne). Pitäisi saada siis joulukorttitehdas käyntiin lähipäivinä!


Tähän loppuun vielä muutama kuva parin päivän takaisesta kirppishankinnasta: rannekoru, joka ei ole yhtään mun tyylinen, mutta silti kiva. Eurolla.

The winner takes it all

Viikonlopun ihanat vieraat lähtivät ja jättivät jälkeensä kaksi enemmän tai vähemmän pöllähtänyttä maalaistolloa: mitä ihmettä, joko se viikonloppu hurahti ohi??? Ehdittiin sentään vähän seurustella -ja pelaillakin. Eilen otettiin Buzz musavisamatsi pleikkarilla, ja vierailla oli mukanaan Bohnanza, jota päästiin kertaalleen kokeilemaan tänään päivällä. Hauskalta vaikutti, ja tullaan kyllä hankkimaan se omaan käyttöön jahka vastaan tulee.

Kuva http://www.greathallgames.com/abdgames/xgc%20bohnanza.jpg

Vieraiden poistuttua jatkettiin pelaamista kahdestaan, ja otettiin erä Alhambraa. On se vaan huippupeli (asiaan ei vaikuttane yhtään se, että voitin reippaasti tällä kertaa)!

Mutta nyt täytyy lähteä jännäämään Idols-sankareidemme puolesta. Jokohan Kalle tippuu...?

Elämäni murmelina -ei kun ompelijattarena

Kierreltiin tänään parisen tuntia kirpputorilla Enparellin ja hänen miehensä kanssa, ja tässä osa meikäläisen keräilysaldosta:



Eli muutama nökkönen huovutusvillaa sekä pala karmeanihanaa kukkakangasta. Ihan sattumalta osui samat sävyt sekä villoihin että kankaaseen! Tai ehkä se kertoo vaan siitä, mitkä värit allekirjoittanutta kiihottaa tällä hetkellä :)


Itse asiassa Basisti löysi nuo villat ja johdatti minut niiden luo. Sitä ennen olin napannut kainalooni tuon kangaspalan, josta aion tehdä hihattoman tunikatyyppisen vaatekappaleen. Marsu (joka on ensimmäiseltä ammatiltaan ompelija) oli nimittäin viime viikon kotosalla sairauslomalla, ja se piirsi kaavat yhden mun uuden lempikoltun mallista tehden kaavoihin vielä vähän parannuksia. Ja sitten se ompeli mulle mallikappaleen vanhasta kirppikseltä ostetusta pussilakanasta, jonka aion värjätä (tietysti violetiksi tai purppuraksi) jossain vaiheessa. Mikäli saan taiottua tuosta ylläolevasta kankaasta itselleni edes jokseenkin siedettävän vaatekappaleen, olen kyllä hyvin onnellinen nainen. Ei ole tullut paljon ommeltua kouluaikojen jälkeen, mitä nyt muutamat housut on lyhennetty ja parit verhot sutaistu kasaan (eli suoraa saumaa hitusen kiemurrellen).


Tästä se alkaa, elämäni ompelijattarena!

Mitähän tuo tomaattikin minusta ajattelee?

Huono itsetunto on kyllä ikävä asia. Otsikko on lainattu Veljeni Leijonamieleltä, jonka kanssa on joskus kyseisestä aiheesta juteltu. Kyllähän se niin on, että välillä tulee mietittyä ihan liikaa mitä muut minusta ajattelevat. Ihan kuin sillä nyt olisi mitään merkitystä. Kyse on loppujen lopuksi kai liian tiukasta itsekritiikistä eikä mistään muusta. Ainakin omalla kohdallani. Joka tapauksessa, eilisen tukkaongelman myötä oli kiva kuulla joltain täysin vieraalta (eikä edes humalaiselta!) naiselta, että minulla on kaunis ja näyttävä kampaus ja oli kuulemma pistänyt silmään heti ovella kun saavuttiin keikkapaikalle. Hyvä aloitus illalle siis :)

Keikka oli ihan mukiinmenevä, lukuunottamatta kymmeniä suureen ääneen häliseviä rehtoreita, jotka jostain kumman syystä olivat kokoontuneet joukolla keikkapaikalle örveltämään. Illan solistikin joutui pariin otteeseen huomauttamaan, että yleisö voisi olla hiljempaa varsinkin hitaampien kappaleiden aikana, ja että jotkut vähävaraiset opiskelijat ovat oikeasti maksaneet illan esityksestä ja haluaisivat varmaan kuullakin sen. Hiton rehtorit. Khmm. Joka tapauksessa, uusi sovitus Tuomari Nurmion Kurjuuden kuninkaasta oli erityisen hieno.

Ulpukan kanssa käytiin Soppabaarissa syömässä (minä nautiskelin kermaisesta kana-pähkinäkeitosta) ja ehdittiin vähän tuumailla meidän joulukeikan biisilistaakin ennen illan esiintyjää. Ja ensi kesäksi pitäisi alkaa miettimään uutta biisiä viimekesäisen Tango JussiRockin tilalle. Jos tällä kertaa viriteltäisiin iskelmää? Saapa nähdä minkälainen soppa saadaan siitä aikaiseksi.

Jostain täytyisi taas kerätä motivaatiota siivoamiseen. Miten se voi olla niin vaikeaa aloittaa? Enparelli saapuu miehensä kanssa tänään meille viikonlopun viettoon, joten pakko on edes imuroida. Yök yök, on se vastenmielistä touhua!

Mutta mitähän se Enparellikin minusta ajattelee, jos ei ole siivottu...?

Kuva www.risteilijat.fi/hoivapalvelut.htm.

Keikalle

Eilen sain kutsun "bändimme" kakkoskitaristilta lähteä katsomaan Emma Salokoski Ensemblea kaupunkiin. Mikäs siinä, kun kerran ilmaiseksi pääsee :) Ulpukan joku sukulaismies miksaa tänään, joten päästään The Listalle. Heh, tulee ihan vanhat kunnon bändäriajat mieleen :D :D

Nyt on paniikki, että mitäköhän riepua tuolta vaatekaapista löytäisi päälle, kun kerran pitää lähteä oikein ihmisten ilmoille. Apua!

Eikä tukkakaan taivu mitenkään. Tai siis itse asiassa taipuu sadalle eri vinksaukselle ja suoristusrauta on odotettavissa (toivottavasti edes!) vasta Joulupukin kontissa tulevaksi. Tilasin eilen kampaamoon ajan (elätellen toiveita syntymäpäivälahjaseteleistä) joulukuun alkuun, joten parannusta tähän armottomaan karvoitusongelmaan ei ole luvassa sitä ennen.

Liikuttelin läskiä, kun kävin Kikin kanssa tänään lenkillä. Että vartaloa on kyllä muokattu. Unohduttiin juomaan teetä ja lörpöttelemään pariksi tunniksi ja mukavaa oli. Toivottavasti se perustaa pian oman blogin, johon voisi käydä heittelemässä "asiantuntevia" kommentteja... Panes nainen viestiä tulemaan, jos käyt kurkkaamassa täällä!

Jaa-a. Jos nyt kävisi vähän sotkemassa meikkiä naamaan ja vääntäisi garderobin (=lumppukasan) mullin mallin. Joka tapauksessa, uusi laukku pääsee taas ulkoilemaan!

Sisustusta

Kävin äsken haistelemassa ilmaa takapihalla (joo joo, olin röökillä) ja jumaliste, kärpänen surrasi ohi. Kärpänen! Nyt on marraskuu! Nyt täytyy sanoa niin kuin vanha mummo, että mihin ihmeeseen tämä maailma on menossa?

Joka tapauksessa, nyt kun minulla on tämä uusi blogikoti, niin mikä olisi sopivampaa kuin laittaa tänne pari sisustukseen liittyvää kuvaa.

Eli ensimmäisenä kukka. Kukat tekevät kodin tuntua. Tämä kukka on jonkinlainen juoru (huomatkaa vahva taipumukseni hortonomiaan) . Lehdet ovat päältä syvänvihreät ja alapuolelta tummanvioletit. Sopii siis hyvin meidän keittiön sisustukseen! Amppelin ostin kirppikseltä muutamalla eurolla saaristoreissun aikana.

Sitten pari kuvaa jakkarasta, jonka maalasin uuteen kuosiin viime viikolla.



Ok, vähän huonot kuvat, mutta kivan violetti tuli jakkarasta. Itseasiassa tuo jakkara alkuperäisessä kuosissaan näyttää kuvassa ihan kivalta, mutta uskokaa minua, se oli kamala! Vielä pitäisi löytää jostain intoa hioa ja maalata toinen samanlainen kapistus.

Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä: rakas uusi laukkuni. Ei ehkä varsinainen sisustusesine, mutta onhan se nätti :)

Pääsin ulkoiluttamaan sitä lauantaina, kun oltiin liikenteessä Veli Puolikuun ja Katsun kanssa. Toisessa käsipuolessa ihana Basisti ja toisessa hurmaava laukkuni -kyllä siinä kelpasi tytön astella!

Uusi koti

No niin. Täällä sitä nyt sitten ollaan, uudessa kämpässä. Seinät on maalattu juuri sopivilla sävyillä (ei todellakaan mitään ällöttävää beigeä!!!) ja sisustus muutenkin alkaa olla kohta valmis.

Tervetuloa Purppuran uuteen kotiin!