Maasta ne pienetkin ponnistaa

Viime viikonlopun vuorokauden mittainen pikaloma mökillä piristi kummasti tukkoista mieltä. Saunottiin, grillattiin ja kuunneltiin joutsenien ja kurkien elämöintiä joen suulla. Ja jännityksellä kurkittiin kukkapenkkiin, että joskohan sieltä jotakin nousisi...

Ja nouseehan sieltä!

Edessä on pari vapaapäivää ja mökille on jälleen suunnattava. Juhuu!

Aloitin muuten tänään Clomifen-kuurin, joten nyt odotellaan munasolu(je)n kypsymistä ja irtoamista. Hyvällä tuurilla tuloksena on tuplat tai triplat. Jospa se kevät tekisi ihmeitä ja Basistinkin siemenet lähtisivät itämään...

Kutistunut siili

Kevät kuohuu ja kohisee. Hirmuinen hinku taas mökille!

Kun jokea, koskipaikkaa kuuntelee

tarpeeksi kauan,

veden ääni

rupeaa muistuttamaan puhetta.

Päällimmäisistä,

haudatuimmista ajatuksista

virta kertoo.

-RISTO RASA

No joo. Eilen meidän terassin alta könysi esiin siili, mutta järkytys oli kova kun todettiin, että ei se taida olla meidän Valpuri. (Valpuri on pyörinyt meidän pihassa jo monta kesää, mutta tämä siili oli selvästi pienempi.) Ja se on kuitenkin nukkunut talven Valpurin kämpässä!!! Vai onko Valpuri kutistunut pahasti talven pakkasissa? Kamalaa. No, uusi asukas sai nimekseen Alina heräämispäivän mukaan (oletetaan että se on neiti-siili). Onneksi siili on tuhissut terassin alla pitkin talvea, joten oltiin voitu varautua tarjoilupuoleen ja kaapista löytyi valmiina pilttiä (Kalastajan pataa, toim.huom.) ja tietenkin kiikutin terassin viereen myös vesiastian. Illalla ruokakuppi oli tyhjentynyt ja siili nähtiin poukkoilemassa naapurin pihaa kohti. Täytyy illan tullen käydä taas laittamassa Alinalle pöytä koreaksi.

Tämä päivä meni sairastellessa ja huomiseksi koitetaan toipua töihin Panadol Hotin ja Nasonexin voimalla.

Räkä ja roiskis

Do dih, derve daash pidkäshdä aigaa.

Eli katupöly ja kaiken maailman hajusteet hurahtivat keuhkoihin, ja nyt kärsitään taas flunssasta. Tänään on viikon ainoa vapaapäivä, mutta jos ei tästä olo parane niin tuskin jaksaa töihin raahautua huomenissa. Voe mavon silimä.

Viime perjantai-iltana oltiin Ninnun ja Juhiksen luona pelailemassa Menolippua ja töllötettiin samalla hääkuvat ja häämatkakuvat. Ja ikävä kyllä, niinhän se oli, että kuvien mukaan siitä morsiuskimpun heitosta oli leikki kaukana. Näin selvän todisteen siitä, että joku nainen tavoitteli kimppua ja minä roikuin molemmilla käsillä tämän naisen käsivarressa kiinni. Toivottavasti ei tullut toiselle osapuolelle mustelmia tai henkisiä traumoja! Tai sitten kuva oli taitava väärennös ja manipulaatio tai jotain. Minun muistini mukaan kimppu lennähti nimittäin suoraan meikäläisen syliin...

Basistin pikkuveli voitti talvella lahjakortin läheiseen liikuntakeskukseen pelaamaan curlingia. Käytiin viime lauantaina ohjaajan johdolla tutustumassa lajiin, ja ai että oli mukavaa! Polvet ovat edelleen mustelmilla, mutta pääasia että kivaa oli. Ja yllättävän vaikea laji, vaikka näyttää niin helpolta ja verkkaiselta toiminnalta. Selkä oli kuitenkin hiestä märkä, kun tuli harjattua niin urakalla. Ja taisi se kivi jossain vaiheessa osua nänniinkin... kai. Ainakin aika lähelle.

Tänään käytiin Muumimamman kanssa kampaajalla, ja hitusen harmittaa kun ei jaksanut lähteä esittelemään tukkaa kuoroharjoituksiin. Mutta kun pää on täynnä räkää ja kurkussa se kuuluisa kaktus, ei oikein viitsi ääntään rasittaa laulamisella. Ja sitä paitsi tukka on lähes entisenlainen, paitsi vähän on lisätty raitoja.

Nyt lähden iltateen keittoon ja taidanpa lyödä samalla kuumemittarinkin kainaloon.

Kuvassa muuten ihana kimppu, jonka ihana Pikku Myy kiikutti viime viikolla meille kihlajaisten kunniaksi.

Sitähän se kaikki on...

rakkautta, rakkautta vaan...

Pitkäperjantai oli piinallisen pitkä, kun odotettiin mökillä sopivaa hetkeä laittaa sormukset sormeen. Ja tulihan se polvistuminen sieltä sitten illankutveessa. Kihloissa ollaan siis Basistin kanssa!

Sormus on hopeaa (kun ei kalliimpaan materiaaliin ollut varaa) ja sen sisäpinnalla on tummanvioletti emalointi sydänkuvioineen. Sormuksen valmisti kultaseppä Pia Westerberg, jolle kuuluu suuret kiitokset ihanasta sormuksesta. Basistin sormus on yksinkertaisempi, kapeampi sormus ilman koristeluja. Tuohon minun sormukseeni on mahdollista myöhemmin istuttaa kivi, jos (tai kun) innostutaan vaikkapa naimisiin asti.

Lainatakseni Basistin sanoja kosintahetkellä: "Onhan tämä nyt vähän hätiköityä mutta..." Nii-in, vastahan me ollaan 8 vuotta seurusteltu. Heh.

Höh

Miksei huominen jo tule???

Tahtoo mökille, tahtoo tahtoo tahtoo...

Jos joskus miettisi ensin (ja pysyisi päätöksissään)

Aiemmista tuumailuista huolimatta päädyin tänään kuoron hallitukseen sekä jatkamaan tiedottajan pestiä. Lisäksi sain vetovastuun levyproggiksen suhteen eli jippii, helevetisti hommia tiedossa. Ja kun yksi vapaaehtoisvoimin ylläpidetty kesäfestari saatiin hädintuskin kuopattua, yllätän (jälleen) itseni ja olen jo tunkemassa seuraavaan viritelmään mukaan. No, pysyypähän hiellä ja verellä hankittu "ammattitaito" hanskassa tällä tavoin. On se perkele hienoa olla kulttuurialan ammattilainen, kun saa vapaaehtoisena aina toteuttaa jos mitäkin spektaakkelia.

Onneksi sain pidettyä itseni aisoissa ja kieltäydyin puheenjohtajan tehtävistä. Huh. Meikäläisellä kun on monesti tapana innostua kaikesta "hauskasta" ja sitten yhtäkkiä siitä tuleekin maailman raskain taakka ja ahdistaa ja että pitikin taas lähteä mukaan ja voi helevetti sentään :)


Huusin eilen itselleni huuto.netistä vanhan, kivellisen hopeasormuksen. Nyt odottelen jännityksellä, minkälainen pääsiäismunan yllätys sieltä postissa saapuukaan odottavaan sormeen. Köyhdyin postikuluineen 18,10 euroa eli ei nyt ihan mene maailma sekaisin vaikka sormus mystisesti häviäisikin postissa. Niinkin voi ilmeisesti käydä. Tein tietenkin aloittelijoiden virheitä eli en kysynyt myyjältä mitään tarkempaa tietoa sormuksesta. Kuvasta ei oikein edes saanut selvää kiven väristä eikä postituskuluja ollut mainittu missään mutta minäpä rohkeana (=tyhmänä) tietenkin halusin sormuksen hinnalla millä hyvänsä. Onneksi myyjä piti postikulut euron pinnassa, joten siinä nyt ei ainakaan kusahtanut rahat hukkaan. Ja joo, olisin lopettanut joka tapauksessa huutamisen pariin kymppiin.

Odottavan aika on pitkä.

Sormusta odotellessa laitan tähän kuvan viime viikonlopun mökkireissulta. Hienot kelit oli, tosin tuuli oli sen verran navakkaa, että terassilla ei tarennut paljon patsastella saunan jälkeen. Ja vanha tuttu joutsenpariskuntakin saapui joen suulle. Tai mä siis oletan, että ne on ne aiempinakin kesinä vierailleet linnut. En tunnistanut naamasta.