Jotain tapahtuu

Vihdoinkin jotain tapahtuu:

• joulukorttitehdas pyörähti käyntiin ja tuloksena on jo 19 valmista korttia

• uusi Apteekin ovulaatiotesti näytti positiivista -kaksi kertaa, kun piti oikein varmistaa

• sain kutsun työhaastatteluun ensi viikolla, JEI!

Saakelin pissatikut

kuva osoitteesta http://www.mtv3.fi/helmi/arkisto.shtml/547992

Ai että mä kihisen kiukusta... Apteekin Ovulaatiotesti, jonka ostin viime kuussa on kyllä ihan humpuukia. Seitsemästä tikusta 4 tikkua meni hukkaan, kun ne eivät vaan suostuneet näyttämään minkäänlaista tulosta. Ja kyllä, kaiken olen tehnyt tismalleen ohjeen mukaan. Testasin tuossa äsken viimeiset kaksi tikkua, joista toiseen viivoja tuli vasta puolen tunnin päästä ja toiseen ei ole tullut vieläkään ja testauksesta on jo tunti aikaa. Tuloksen pitäisi oikeasti tulla muutamassa minuutissa, ja yli viiden minuutin jälkeen testitulosta ei voi enää edes pitää luotettavana. Voi jösses.



Soitin sitten apteekkiin, josta ostin tuotteen ja he kehoittivat soittamaan suoraan valmistajalle, eli Oriolaan. Sieltä pahoiteltiin kovasti, ja käskettiin hakemaan uusi paketti apteekista viallisen tuotteen tilalle. Onneksi on tänään kuoroharjoitukset, muuten olisi pitänyt ajaa yksien pissatikkujen takia melkein 30 kilometriä. Ostin paketin siis muualta kuin omasta kotiapteekista. Arghhhhh!



No, onneksi sentään tuote korvataan. Mutta menipä vähän usko noihin apteekin testeihin, kun eka paketti sattui olemaan tuollainen laatutuote. Ja kun testit on vielä markkinoiden kalliimmat, niin luulisi niiden sitten olevan myös laadultaan vähän parempia.



Että näin. Miten voi lisääntymisen yrittäminen olla näin vaikeaa?????????

Ei näy eikä kuulu

Ovulaatio antaa odottaa itseään, saa nähdä onko se tulossa ollenkaan. Eilen kävin kuorotreenien ruokatauolla hakemassa apteekista lisää tikkuja ja kyllä kirveli maksaa 35 euroa niistä. No, Basistin pussistahan se raha meni.

Joskus mun on vaikea hahmottaa sitä, että Basisti on paitsi fyysisesti, myös psyykkisesti mukana tässä vauvantekorumbassa. Se vaan on yleensä niin hiljaisena "taustalla", kun ei se ole kova puhumaan puhumaan tästä(kään) aiheesta, mutta välillä tuntuu että se kaipaa vauvaa syliin vähintään yhtä kipeästi kuin minä. Ellei enemmänkin. Nytkin se patisti mut apteekkiin tikkuostoksille, vaikka minä olin ihan valmis siirtämään testailuja seuraavaan kiertoon.

Suurta rakkautta arjen keskellä koin taas eilen illalla, kun Basisti tarjoutui lämmittämään kylmettyneitä jalkojani, kietoi huovan ympärilleni ja kuori vielä mandariininkin valmiiksi.

Kuvassa viime kesänä Taalintehtaan torikirppikseltä löytynyt parin euron söpö kaulakoru. Taalintehtaalla on kesälauantaisin aina toripäivä, ja siellä on myös muutamia kirppismyyjiä myymässä vanhaa tavaraa ja vähän uuttakin. Sieltä tarttuu usein jotain pientä matkaan.

Ensilumi satoi maahan toissa yönä, ja maa on vieläkin paikoitellen valkoinen. Ihanaa!

Firma nurin

Hieman noloa tunnustaa, mutta tuskin minusta koskaan yrittäjää tulee. Eilen perustettu joulukorttitehdas nimittäin kaatui ihan alkutekijöihinsä, kun aloin haahuilemaan jo jotain ihan muuta kuin alunperin piti. Parin tunnin "uurastuksen" saldona on yksi joulukortti, ja vähän puutteellinen sekin. Ei lainkaan täydellinen. Täytyy vissiin vielä hioa suunnitelmia.

En siis palkkaisi itseäni töihin, joten miksi kukaan muukaan niin tekisi? Viime viikkojen työnhaku on jäänyt kahteen haettuun paikkaan, joista toinen ei edes koskaan ollutkaan avoinna. Nyt kun olen oikeutettu korkeimpaan mahdolliseen palkkatukeen, luulin että saan puhtia hakea useita eri duuneja, mutta ei. Ei ei ei. Toinen haettu työpaikka olisi kyllä mieluinen, mutta epäilen työhön pääsyn kaatuvan viimeistään siihen, että kyseinen työnantaja tietää raskaushaaveistani. Jotka eivät nekään ikinä tunnu toteutuvan. Kaiken järjen mukaan seuraava ovulaatio osuu viikonlopulle, joka on kivasti täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Nähtäväksi jää, ehditäänkö Basistin kanssa keskittymään toisiimme missään vaiheessa. Ja kuinka kiinnostavaa se edes olisikaan, kun nyt vihdoin ja viimein ollaan jouduttu siihen tilanteeseen, jossa sopivaa hetkeä vahdataan ovulaatiotikkujen voimalla..?

Perin romanttista, sanon minä.

Tässä kuva eilisen haahuiluni seurauksena: löysin laatikosta jotkut ikivanhat, muistaakseni Ikeasta ostetut puukehykset, jotka olen maalannut jossain vaiheessa lilan sävyisiksi. Koska sopivia valokuvia ei koskaan ole tuntunut löytyvän kehyksiin, leikkelin niihin aikani kuluksi kouluaikoina marmoroimiani papereita. Perin tylsää ja mielikuvituksetonta, mutta kun jotakin piti tehdä. Ja ne joulukortit ei sitten loppujen lopuksi oikein kiinnostaneet. En tiedä mihin nämä pikkutaulut päätyvät, todennäköisesti mökin ulkohuussiin.