Hieman noloa tunnustaa, mutta tuskin minusta koskaan yrittäjää tulee. Eilen perustettu joulukorttitehdas nimittäin kaatui ihan alkutekijöihinsä, kun aloin haahuilemaan jo jotain ihan muuta kuin alunperin piti. Parin tunnin "uurastuksen" saldona on yksi joulukortti, ja vähän puutteellinen sekin. Ei lainkaan täydellinen. Täytyy vissiin vielä hioa suunnitelmia.
En siis palkkaisi itseäni töihin, joten miksi kukaan muukaan niin tekisi? Viime viikkojen työnhaku on jäänyt kahteen haettuun paikkaan, joista toinen ei edes koskaan ollutkaan avoinna. Nyt kun olen oikeutettu korkeimpaan mahdolliseen palkkatukeen, luulin että saan puhtia hakea useita eri duuneja, mutta ei. Ei ei ei. Toinen haettu työpaikka olisi kyllä mieluinen, mutta epäilen työhön pääsyn kaatuvan viimeistään siihen, että kyseinen työnantaja tietää raskaushaaveistani. Jotka eivät nekään ikinä tunnu toteutuvan. Kaiken järjen mukaan seuraava ovulaatio osuu viikonlopulle, joka on kivasti täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Nähtäväksi jää, ehditäänkö Basistin kanssa keskittymään toisiimme missään vaiheessa. Ja kuinka kiinnostavaa se edes olisikaan, kun nyt vihdoin ja viimein ollaan jouduttu siihen tilanteeseen, jossa sopivaa hetkeä vahdataan ovulaatiotikkujen voimalla..?
Perin romanttista, sanon minä.
Tässä kuva eilisen haahuiluni seurauksena: löysin laatikosta jotkut ikivanhat, muistaakseni Ikeasta ostetut puukehykset, jotka olen maalannut jossain vaiheessa lilan sävyisiksi. Koska sopivia valokuvia ei koskaan ole tuntunut löytyvän kehyksiin, leikkelin niihin aikani kuluksi kouluaikoina marmoroimiani papereita. Perin tylsää ja mielikuvituksetonta, mutta kun jotakin piti tehdä. Ja ne joulukortit ei sitten loppujen lopuksi oikein kiinnostaneet. En tiedä mihin nämä pikkutaulut päätyvät, todennäköisesti mökin ulkohuussiin.
