Muutto (mutta ei meidän)

Perskutarallaa, se olisi jo helmikuu. Hienoa.

Tänään muutettiin Veljeni Leijonamieli uuteen kotiinsa ja hieno koti se onkin. Vanha rautatieläisten talo Wanhan Aseman liepeillä. Rakennettu reilut sata vuotta sitten ja nyt arkkitehdin omistuksessa, joka on remontoinut paritaloa asuttavaan kuntoon. Ei voi kuin vihertää kateudesta!

Ihan järkyttävä muuttohalu taas iski. Aaaaarrrrrggghhh! Tahtoo oman talon! Kuuluuko???

Iltapäivällä oli kuorokonsertti ja sali oli tupaten täynnä. Hyvä meininki. Meinasi vähän jännittää, mutta siitä onneksi pääsi samantien kun astui yleisön eteen. Huoh. Jännästi sitä kyllä takki on tyhjänä esityksen jälkeen. Simahdin hetkeksi sohvalle Kuorosodan aikana, mutta onneksi ehdin nähdä Veetin kuoroshown. Siinä sitten on kyllä mies minun makuuni...

Vaan niin se on Basistikin :) Onneksi on tiistai ja keskiviikko vapaata, joten sitten pääsen käymään kotona!

3 kommenttia:

Susikairan akka kirjoitti...

Haastoin sinut kertomaan addiktiostasi=)

Mukavaa viikkoa Purppuralle!

Eija/Tässätalossa kirjoitti...

Ei kai mulla ole... Mutta yritän vastata haasteeseen silti :D Mukavaa viikkoa myös Susikairaan!

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa,meinaan veikan muutto,onneksi olkoon hälle ja mitä Veetiin tulee niin huhhuh vaan ja kintuthan ne mänöö alta vanhalta ämmältäkin kun sitä katselee,nam:)Kävin livenäkin Veetiä syssyllä katsomas ja kuuntelemassa,olihan näky:)Terveisiä täältä pikkusen jo lumeentuneesta etelästä.
Serkkusuttura