Poks!

Huomenaamulla yritetään herätä ajoissa, jotta päästään vielä valoisan aikaan lämmittämään mökkiä. Joululahjaksi saadut villasukat jalkaan, poskille punan nostattava lämmin rommikaakao käteen ja hyvä kirja toiseen. Takkatulta, hyvää seuraa, paljon ruokaa, muutamia poks poks-raketteja. Näillä eväillä luulisi Uuden Vuoden alkavan mainiolla tavalla.

Purppura toivottaa kaikille lukijoilleen mitä parhainta Uutta Vuotta!

Herätkää!

Mitä näette tässä kuvassa?

Joskus (onneksi kuitenkin äärimmäisen harvoin) katselen aikani kuluksi uskovaisten kanavaa, ihan vaan hauskuuttakseni itseäni. Tänä aamuna takerruin kuuntelemaan jotain naispuolista "evankelistaa", jolla oli melkoisen hauska tapa puhua ja ääntää sanoja. Ihan suomalainen se kuitenkin oli, ja keskimäärin joka viides paatoksella lausuttu sana oli herra, amen tai hallelujaa hurjasti nousevan intonaation saattelemana (Wikipedia: Nouseva intonaatio on hallitusti tai hallitsemattomasti puhuttaessa tapahtuva väliaikainen äänentason muutos korkeammaksi. Yleensä se on sijoitettu painotukseksi lauseen tai sanan loppuun). Papatuksen kuuntelijat istuivat joko silmät kiinni ja mumisivat puheen aikana itsekseen tai sitten katsoivat kyynelsilmin puhujaa kädet viuhtoen kohti taivaita. Huh huh.

Järkytyin aika pahasti jossain vaiheessa "julistusta", kun puhuja (=sanojen naukuja ja kuiskailija) ilmoitti suuren (ilo?)sanoman: Suomen kansan keskuudessa on käärme! Se käärme on *tattadadaa*

Kalevala.

Kalevala, mitä vittua??? Käärme pesii suomalaisten kirjahyllyissä, kauloissa, korvissa ja ranteissa, ja jumala on nyt kuulemma hyvin pahoilla mielin asiasta. Se oli ilmoittanut puhujalle näin, ja tämä puhuja sitten valisti seurakuntaa että pitää päästä eroon tällaisesta mytologisesta hapatuksesta, joka harmittaa jumalaa. Puhuja itse on joutunut myös luopumaan erinäisistä esineistä, muun muassa tauluista, jotka viittavat tuohon (ilmeisesti saatanasta lähtöisin olevaan) kirjaan.

Voi saakeli, ei pysty edes nauramaan kun vituttaa niin paljon. Tällaisia ihmisiä on ikävä kyllä PALJON ihan julkisissa viroissa, ja se jos mikä on pelottavaa... Pelottavampaa kuin Kalevala -tai suomalaiset perinnekorut.

Kuvassa on siis synnillinen koru, josta pitäisi kai päästä nyt eroon. Ehkä se pitäisi kiikuttaa Tuomiovuorelle ja sulattaa se ikuiseen (kiiras)tuleen? Frodo? Anyone? Who shall carry the necklace?

Jouluna

Joulurauhaa

Selkä meni viikonloppuna, ja nyt könkätään taas. No, onneksi Jouluna saa makoilla luvan kanssa! Ja jäi sitten joulusiivouksetkin tekemättä... Basisti lupasi kantaa kohta kuusen sisään ja pääsen koristelemaan. Jei!

Huomenna eli aattona Anoppilaan ja myöhemmin Muumimammalaan. Joulupäivän aamusella otetaan kyytiin Veljeni Leijonamieli ja Hirvi-Ö ja körötellään mökille maaseudun rauhaan.



Joulurauhaa ihmisille, eläimille ja koko maailmaan toivoo Purppura (Joo joo, tiedän ettei se ole mahdollista, mutta sen verran optimisti täytyy olla, että jaksaa uskoa, toivoa ja niin edelleen).

Työpaikasta

No niin, täytyy nyt hieman valaista tätä mun tulevaa duunia. Eli minusta tulee hoitoapulainen. Pääsin palkkatuella töihin kehitysvammaisten lasten ja nuorten pienryhmäkotiin, ja aloitan työskentelyn siellä tammikuun alussa. Toimin ensisijaisesti 9-vuotiaan pojan vierihoitajana ts. vähän niin kuin henkilökohtaisena avustajana. Ei ihan vastaa mun kulttuurialan koulutusta, mutta liippaa kuitenkin tarpeeksi läheltä. Ohjaajanahan siinä tavallaan myöskin toimitaan, kun järjestetään kaikkea (kivaa) tekemistä lapsille.

Allekirjoitin työsopimuksen keskiviikko-iltana kuoroharjoituksissa. Työ on määräaikainen ja vuoden mittainen. Neljän kuukauden koeaika. Työyhteisössä on pääosin tuttuja ihmisiä, ja pomoina kaksi kuorokaveria. Työpaikka on kodinomainen, ja kaikki siivoukset ja ruoatkin tehdään itse. Ei siis mitään laitosmaista "liukuhihnatyötä". Työaika kouluvuoden aikana tulee olemaan enimmäkseen klo 12-20 ja joka kolmas viikonloppu on vapaa.

Jännittää jo tulevat haasteet. Työ on ihan erilaista, mitä olen aiemmin tehnyt. Kokemusta ei ole myöskään erityislapsista, joten työ tulee olemaan taatusti haastavaa. Yritän kuitenkin pitää yllä positiivista ajattelua, että kyllä minä pärjään! Ryövärintytär ( 7 v.) oli sanonut Muumimammalle, että kyllä se täti tulee pärjäämään siellä, kun se on niin kipakka. Ilmeisesti sillä oli mielessä kaikki mun komentelut... :D

Se siitä. Kiitos vielä kaikille peukuttamisesta ja onnitteluista. Nyt keskitytään nautiskelemaan vapaapäivistä, ja Joulun odotuksesta -ja yhdessäolosta Basistin kanssa. Todennäköisesti ei tulla näkemään päivittäin ensi vuoden aikana, sillä työpaikka on vanhassa kotikaupungissani ja aion asettua Muumimammalaan työviikkojen ajaksi. Vaikeuttaa muuten meidän vauvaprojektia, ja se on ainoa asia joka tällä hetkellä vähän harmittaa. Mutta jospa siinä käy niin kuin tuleva pomo kerran sanoi, että kun saa ajatukset pois koko asiasta niin sitten voikin yllättäen napsahtaa :)

Minä toivottelen kaikille oikein hyvää ja rauhaisaa viikonloppua. Me mennään Basistin kanssa Appiukon mökille takkatulen loimuun...

Happy happy joy joy

Minä pääsin töihin, minä pääsin töihin!!!



Hyvät fiilikset. Tammikuussa alkaa uusi duuni ja uudet haasteet, työttömän identiteetti vaihtuu työntekijän identiteettiin. Mahtavaa!



Kuvassa Ryövärintyttären riemua saippuakuplien puhaltamisesta. Sori kuvan heikkolaatuisuus, mutta pakko oli laittaa, kun omat fiilikset on just samanlaiset :D

Niin hyvä lämmin hellä (kellä on ja kellä ei)

Näin tehdään köyhä mielenterveysongelmainen:

Pakotetaan se työvoimapoliittisin keinoin opiskelemaan huonoon kouluun ja varmistetaan, että se ottaa opintolainaa koko kahdelle vuodelle. Onhan sen hankittava tarpeellista varustusta opiskelua varten.

Kun se valmistuu, se ei osaa mitään eikä näin ollen saa mistään töitä. Laitetaan työtön työnhakija humpuukityönhakukurssille (kaksi kertaa) että se varmasti osaa hakea töitä, joita ei ole edes tarjolla.

Vaahdotaan opiskelun tärkeydestä ja hyvistä työllistymismahdollisuuksista sen jälkeen. Näin saadaan köyhä työtön hakeutumaan taas koulutukseen. Varmistetaan edelleen, että se on tarpeeksi tyhmä ottaakseen lisää opintolainaa. Koulussa aivopestään oppilaat luulemaan, että niillä on ammattitaitoa ja että ne viedään käsistä työelämään kun ne valmistuu.

Kun se valmistuu, eikä töitä ole, se hakee vielä jatkokoulutukseen. Että olisi jotakin järkevää tekemistä. Toiveikkaana se olettaa, että kohta jo tärppää.

Sitten se on käynyt koulua yhteenlasketusti 19 vuoden ajan, tuplaamatta mitään luokkaa suorittaen kaikki ajallaan ja kohtalaisen hyvin. Kyllä se on fiksu!

Se hakee töitä omalta alalta, alkaen projektipäällikön tehtävistä ja päättyen kulttuuriohjaajan tehtäviin. Ja kaikkea siltä väliltä. Ei se pääse minnekään, koska kyseiset työpaikat annetaan yliopistossa itseään sivistäneille eri alojen maistereille.

Liian monta kertaa se ei kelpaa minnekään. Paitsi puhelinhaastatteluhelvettiin, jossa se saa kuukausipalkaksi ainakin satasen. Joskus kaksikin. Sitten se hakee kaupan kassalle, mutta ei se pääse sinnekään. Ei ainakaan kuukautta pidemmäksi aikaa.

Sitten läpsähtävät opintovelkojen takaisinmaksut niskaan. Ne menevät suoraveloituksena tililtä. Jouluun on aikaa viikko ja sen tilillä on 8 euroa. Vielä pitäisi maksaa vuokra ja muita laskuja, puhumattakaan ruoan ostosta ja lääkkeistä. Olisi ollut kiva ostaa myös muutama joululahja, mutta onhan se jo ostanut yhden.

Tilanne on siis se, että jos se ei saa pian töitä, niin se todennäköisesti kävelee junan alle tai jotain. Koska se on tyhmä, köyhä ja masentunut.

Tontut ovat olleet liikkeellä

Viikonlopun joulukonsertit onnistuivat hyvin ja pikkujoulut vielä paremmin. Hauskaa siis oli. Onnistuin jopa pitämään mopon hallinnassa, joten päästiin Muumimammalan elpymään pitkästä päivästä jo puolen yön jälkeen. Näin ollen Basistikin vääntäytyi ylös melko hyvissä ajoin, ja iltapäivällä suunnattiin jouluostoksille. Muutama paketti on nyt hankittu! Vielä pitäisi suunnata kaupunkiin loppuviikosta, mutta ilmeisesti joudun lähtemään yksin, kun Basisti on kai hankkinut jo kaikki omat lahjansa. Höh.

Väänsin tuossa taas joulukortteja ja muutaman kirjekuorenkin, kun sattuivat loppumaan kesken. Ai miten niin taas viime tingassa??? Käsittämätöntä selkärangattomuutta, mutta minkäs teet. Olen minä silti ihan hyvä ihminen :)

Pitäkäähän peukkuja huomisen työhaastattelun suhteen. Olen nähnyt haastattelusta unta jo kahtena yönä, toisella kertaa sain paikan ja toisella en. Kai se on vähän niin kuin fifty/sixty... Jännittää!

Äänenavaus

Kuten kuvasta näkyy, hajusintti on tullut meille tuomaan joulun tuoksua. Mikä ei tietenkään ole järkevää tällaisen nuhanenän/astmaatikon näkökulmasta, mutta minähän harvoin olen järkevä...

Tänään ohjelmassa on joululauluja, sillä illalla on kenraaliharjoitukset. Harjoitella pitäisi. *Ma me mi mo muu... Signoo-o-o-o-ooo-re...* No nyt on ääni ainakin avattu! Huomenna kaksi joulukonserttia ja sen perään totaalinen nollaus eli kuoron pikkujoulut. Näin ollen sunnuntai menee todennäköisesti enemmän tai vähemmän harakoille. Mutta ei se mitään, kunhan on ollut hauskaa. Ja meillä toivottavasti tulee olemaan!

Hyvää viikonloppua ystävät. Rentoutukaa :)

Jotain tapahtuu

Vihdoinkin jotain tapahtuu:

• joulukorttitehdas pyörähti käyntiin ja tuloksena on jo 19 valmista korttia

• uusi Apteekin ovulaatiotesti näytti positiivista -kaksi kertaa, kun piti oikein varmistaa

• sain kutsun työhaastatteluun ensi viikolla, JEI!

Saakelin pissatikut

kuva osoitteesta http://www.mtv3.fi/helmi/arkisto.shtml/547992

Ai että mä kihisen kiukusta... Apteekin Ovulaatiotesti, jonka ostin viime kuussa on kyllä ihan humpuukia. Seitsemästä tikusta 4 tikkua meni hukkaan, kun ne eivät vaan suostuneet näyttämään minkäänlaista tulosta. Ja kyllä, kaiken olen tehnyt tismalleen ohjeen mukaan. Testasin tuossa äsken viimeiset kaksi tikkua, joista toiseen viivoja tuli vasta puolen tunnin päästä ja toiseen ei ole tullut vieläkään ja testauksesta on jo tunti aikaa. Tuloksen pitäisi oikeasti tulla muutamassa minuutissa, ja yli viiden minuutin jälkeen testitulosta ei voi enää edes pitää luotettavana. Voi jösses.



Soitin sitten apteekkiin, josta ostin tuotteen ja he kehoittivat soittamaan suoraan valmistajalle, eli Oriolaan. Sieltä pahoiteltiin kovasti, ja käskettiin hakemaan uusi paketti apteekista viallisen tuotteen tilalle. Onneksi on tänään kuoroharjoitukset, muuten olisi pitänyt ajaa yksien pissatikkujen takia melkein 30 kilometriä. Ostin paketin siis muualta kuin omasta kotiapteekista. Arghhhhh!



No, onneksi sentään tuote korvataan. Mutta menipä vähän usko noihin apteekin testeihin, kun eka paketti sattui olemaan tuollainen laatutuote. Ja kun testit on vielä markkinoiden kalliimmat, niin luulisi niiden sitten olevan myös laadultaan vähän parempia.



Että näin. Miten voi lisääntymisen yrittäminen olla näin vaikeaa?????????

Tukkailua part 2

No nih. Laitanpa nyt kuvan uudesta tukasta. Vähän kirvelee näyttäytyä täällä "julkisesti", mutta koska yleisöni on pieni (mutta sitäkin ihanampi) ja suurimmaksi osaksi tuttua porukkaa, niin haluan esitellä tukan, kun olen siihen itse niin mahdottoman tyytyväinen.

*Tadaa* (rumpujen pärinää, pimpparautojen kilinää) May I present... The Tukka!





Miksiköhän mun muuten piti yrittää perustella, että laitan kuvan tänne? Tämähän on mun oma blogi. Höh. Ihminen on kummallinen otus... Joka tapauksessa, tukka on jo vähän kärsinyt eilisen jälkeen, sillä märkä lumisade (jossa äsken tarvoin helmat paukkuen tavaratalohelvetistä toiseen) meinaa väkisinkin saada hiukset aaltoilemaan. Mutta ei se mitään, lopputulos on edelleen noin 99 % suorempi kuin normaalissa olotilassa!



Mummokerhossa kuhistiin (niin kuin mummot nyt kuhisee, kun ne oikein ruotii jotain asiaa) eilen tästä tukasta ja sitä kehuttiin kovasti. Muumimamman mielestä näytän pikkutytöltä ja Jarsun mielestä energisemmältä. Basisti vaan naureskelee. Toivottavasti se on hyvä juttu...

Ja jos joku ihmettelee hirveää vouhotusta yhdestä tukasta, niin se kertoo vain siitä, että allekirjoittaneen pitäisi ehkä hankkia elämä. Jos sellaisen saisi joululahjaksi?

Tukkailua

Uusi tukka hulmuaa kauniina ja kiiltävänä. Kuvaa ette saa ainakaan tänään (vaikka Basisti kotiin tultuaan kaivoikin ensimmäisenä kameran käteensä ja rupesi räpsimään kuvia edestä ja sivulta ja takaa ja kiinni ja auki...), mutta tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen uuteen pehkooni. Se on tumman suklaanruskea, siinä on vaaleita raitoja, minulla on kunnollinen etutukka (viimeksi sellainen oli noin 20 vuotta sitten), tukan saa halutessaan suoraksi tai kiharaksi ja se on kerroksittain leikattu. Great. Me likes it a lot!

Viikonloppu vierähti bänditreeneissä Ullan ja Tompan luona ja lauantaina vedettiin setti harjoituksen vuoksi ensin Muumimammalassa ja sitten varsinaisella keikkapaikalla. Hirmuinen suksee; yleisö mylvi ja kuolasi ja taputti (välillä myös oikeissa paikoissa), lauloi mukana ja mukavaa oli :D

Keikan jälkeen haettiin Ryövärintytär meille yökylään ja illalla saunottiin ja herkuteltiin ja vahdattiin perinteisesti tietysti Linnan juhlia. Sellaista kivaa yhdessäoloa! Sohvalla köllötellessä kävi kyllä ajatus mielessä, että voi kunpa meillä olisi oma lapsi... Onhan se toki hyvä, että noita veljien tenavia saa silloin tällöin lainaan ja rutisteltavaksi. Vaikka ne alkaakin jo olla niin isoja, että halailu on jo vähän jäämässä pois :(

Sellaista tänne. Huomisaamuna startataan Muumimamman kanssa kaupunkiin jouluostoksille. Pääsee ulkoiluttamaan uutta tukkaa, jee!

Syntymäpäivälahja ja verenpaineen nostattamista

Pikku Myy ja Vuorenpeikko piipahtivat eilen syntymäpäiväkahvilla ja toivat lahjaksi uuden muumimukin (etualalla). Ihana!



Suunniteltiin pikkujouluja, ja saatiin lyötyä päivä lukkoon. Sovittiin, että tällä kertaa ei laitella jouluruokia, kun viimeksi kävi vähän huonosti... Edellisvuonna Pikku Myy oli näet nähnyt runsaasti vaivaa ja laittanut kystä kyllä, ja minä päädyin oksentamaan kaiken keittiön lavuaariin muiden nauttiessa vielä jälkiruokaa. Ja ei mitään tietoa, missä oli vika. Ehkä tervetuliaisglögi tyhjään mahaan ja "keveän" jouluruoan ankaraa mättöä päälle ei ollut hyvä yhdistelmä???




Mulla on muuten syvä epäilys, että meidän terassin alla on jälleen (ties monettako vuotta) alivuokralainen. Siili sippura, Valpuri nimeltään. Luulisin ainakin, että se on sama tyyppi. Terassin alta kuuluu nimittäin ajoittain sellaista *huum, huum* -ääntä, ja sellaista vähän nuhaista hengitystä, samanlaista kuin meidän rotilla silloin kun niille tuli mykoplasma. Viime kesänä Valpurilla oli ihan selvästi hengityksen rohinaa ja normaalia enemmän tuhinaa, ja nyt terassin alta kuuluu ihan samanlaista ääntä. Mitenkähän se reppana siellä tarkenee, ja miten sen horrostamisen käy kun kelit on joulukuussa edelleen plussan puolella? Nyyh. Toivottavasti se ei herää sieltä kesken unien!




Muutenkin vituttaa tämä luonnon tila. Viime viikonloppuna uutisoitiin taas valaiden joukkorantautumisesta. Ja ei muka tiedetä syytä siihen. Paskat. Käyttäkööt vaan armeijat vedenalaisia ääniluotaimiaan ja siinä samalla tapetaan meren elävät sukupuuttoon. Katsoin tuossa jokunen viikko sitten digiboxilta dokumentin valaiden käyttäytymisestä, ja siinä sanottiin, että Yhdysvaltojen armeija oli myöntänyt (ainakin kerran) heidän käyttämänsä ääniluotaimet valaiden joukkorantautumisen syyksi.



Yle uutisoi sivuillaan seuraavaa:

Merten melusaaste on yhä vakavampi uhka valaille, delfiineille ja kilpikonnille. Pahimmillaan se voi johtaa lajien kuolemiseen sukupuuttoon, sanovat tutkijat.
Tutkijat muistuttavat, että eläimet ääntelevät kommunikoidakseen, etsiäkseen ruokaa ja pariutuakseen. Kun ihmisten aiheuttama melu peittää eläinten äänet, ne eivät enää löydä ravintoa ja niiden käytös muuttuu. Esimerkiksi valasryhmien ajautumisen rannoille epäillään usein johtuvan juuri melusta. Tutkijat vaativat, että ongelmaan tulisi puuttua muun muassa muuttamalla laivojen reittejä ja kieltämällä kaikuluotainten käyttö sellaisilla merialueilla, joilla asustaa uhanalaisia eläimiä. Tuoreen selvityksen mukaan merenalainen, matalataajuuksinen melu on kaksinkertaistunut joka kymmenes vuosi viimeisen 50 vuoden aikana. Samaan aikaan merillä kulkevien alusten määrä on kolminkertaistunut. Reuters, AP



Ja nyt kun sain verenpaineeni taas kiitettävästi koholleen, palajan raatamaan joulukorttitehtaalle. Jossa edelleen on valmiina ainoastaan 1 kortti. Jep jep. Ahkeroitu on!

Kuppeja ja vielä vähän tukasta

Heh, näkisittepä miten entinen pörrötukka on kuin muisto vain (tai paha uni)... Uusi suoristusrauta täytti sille asetetut odotukset, ja nyt hiukset ovat suorat ja sileät. Mitä ne eivät ole olleet yli 30 vuoteen! Kummallista, mitä tuo nykytekniikka saakaan aikaan :) I love my SalonStraight Pro!!!


Ja sitten kuppiosioon. Reilu viikko sitten sain mökillä inspiraation lyödä muutamia keittiönkaapista löytyneitä kahvikuppeja näytille ja esiin. Eli laitoin Basistin poistamaan maustehyllyn oven, heitin maustepurkit kaappiin ja asettelin muutamia Arabian kuppeja näkysälle. Joissakin kupeissa ei ole leimaa, mutta Muumimamma ja Täti Monika kyllä vakuuttivat niidenkin olevan Arabiaa. Mummo (ja kourallinen muitakin sukulaisia) on ollut aikoinaan Arabian tehtaalla töissä, ja sieltä on kulkeutunut ilmeisesti myös kakkosluokan tavaraa kotiin, ja niissä ei välttämättä ole kuulemma leimoja. Eikä vissiin kaikissa ykköslaadun tuotteissakaan. En tiedä. Joka tapauksessa, ihan nättejä kuppeja löytyi, vai mitä sanotte?





Ylimmällä hyllyllä olevat kupit eivät muuten todellakaan ole Arabiaa, mutta ne vaan on jotenkin niin mummolamaiset ruusukuosissaan, että laitoin nekin esille. Ei ne kyllä yhtään sovi samaan seuraan noiden muiden kuppien kanssa, mutta jos satun kirppiksiltä löytämään lisää Arabian kuppeja, niin nakkaan nuo ruusukupit samantien johonkin toiseen nurkkaan.


Tämä pikkukuppi on leimallinen ja se on Arabiaa. Vähän on kärsineen näköinen, mutta ah, niin söpö! Satu Hannusta ja Kertusta on ilmiselvästi innoittanut kupin kuvittajaa...












No niin, nyt on kupit esitelty ja on aika tehdä muutama joulukortti. Vakaa aikomus saada ainakin 5 korttia valmiiksi asti!

Valoa pimeyden keskelle

Sain kuin sainkin eilen ostettua hiustensuoja-ainetta (Schwarzkopfin Osis Flatline Iron Serum) suoristamista varten, vaikka kaupunkiin pääseminen meinasikin vähän takkuilla. Odotin bussia 25 minuuttia, ja kun pääsin pysäkiltä takaisin kotiovelle, huristi bussi vihdoin ja viimein ohi. Vitutti. Odotin sitten vielä tunnin verran seuraavaa bussia (kotona, en pihalla) ja kaupoilla ehdinkin sitten olla kokonaisen tunnin ennen kuin bussi lähti takaisin päin. Maalla asumisen iloja. Henkilökohtaisesti en muuten tajua, miksi pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset ryntäilevät ja juoksentelevat busseihin/ratikkaan/metroon, kun seuraava kyyti on kuitenkin tulossa vartin sisään viimeistään... Joka tapauksessa tänään on siis tarkoitus pitää tukanpesupäivä, joten pääsen kokeilemaan uutta rautaani (Philips Salon Straight Pro) illemmalla. Jei!

Viikonlopusta sen verran, että mukavaa oli (vaikka kuukautisten alkaminen vähän masensikin). Saatiin Basistin kanssa yhteiseksi 64-vuotissyntymäpäivälahjaksi Bohnanza Ninnulta ja Juhalta, ja ehdittiin juuri ja juuri ottaa siitä pikaisesti tyypit. Ninnun kanssa matsattiin myös yksi Carcassonne. Muutoin aika meni seurustellessa, tupaa ja saunaa lämmittäessä, ulkotulia laitellessa ja tietenkin syödessä ja juodessa. Lauantaina kävimme päivällä Kaikkea on -liikkeessä (vanhalla tanssilavalla sijaitseva osto- ja myyntiliike, jossa on myynnissä kaikkea mahdollista uutta ja vanhaa tavaraa korvakoruista keinutuoleihin) tonttuilemassa, eli etsimme sopivat pikkujoululahjat toisillemme muutamalla eurolla. Olin pakotettu ostamaan myös seuraavan tuikkulampun keltaiseen kammariin...

Viikonlopun pikkujouluista vielä muutama tunnelmatuokio:

Valon lähteinä jätkänkynttilä, myrskylyhty, jäälyhty sekä lumilyhty. Kauniita!

Varsinkin tuo ylläoleva jäälyhty oli upea, niitä oli avannon ympärillä yhteensä kolme kappaletta. Pojat leikkasivat moottorisahalla jäästä neliöitä ja rakensivat niistä kuutiot. On ne näppäriä!

Jälkimakua mökkiviikonlopusta

Saunamökki iltavalaistuksen kera. Tunnelmallista oli. Jos joku muuta väittää, niin valehtelee.

Laitan lisää kuvia hieman myöhemmin, nyt on kiire bussille. Sain Basistilta synttärilahjaksi hiustensuoristajan, joten nyt täytyy lähteä ostamaan jonkunlaista hiustensuoja-ainetta että pääsen suoristamaan tätä pehkoa...

Pikkujoulutunnelmissa

Hitusen jouluisissa tunnelmissa tässä nyt tunnutaan puuhailevan. Laitoin aamulla kinkun uuniin, josta se alkaa jo pikkuhiljaa levittää suupielet kostuttavaa tuoksuaan asuntoon. Harjoittelin kuoron joulukonserttia varten muutamaa biisiä (eli katsoin nuotteja, joista en ymmärrä juuri mitään, ja lauloin alttostemmat lopulta kuitenkin väärin) ja lipesin lähes samantien kuuntelemaan joululauluja koneelta. Samalla ryhdyin työstämään Muumimammalle joululevyä, jonka taisin luvata sille jo viime vuonna *ups* (no, hiljaa hyvä tulee!). Pari joulukoristettakin piti kaivaa esiin ja laittaa vaniljantuoksuinen tuikkukynttilä palamaan...

Oikeasti pitäisi siivota ja vähän pakkailla viikonloppua varten. Basisti nakkaa mut tänään Muumimammalaan ja huomenaamulla starttaan Veljeni Leijonamielen kanssa bussilla kohti mökkiä tuvan lämmitykseen ja pikkujoulun viettoon (ja vähän mun syntymäpäivienkin... *vink vink, lauantaina saapi onnitella*). Basisti, Ninnu ja Juha saapuvat sitten myöhemmin perässä.

Ei kai tässä voi muuta kuin toivotella hyviä viikonloppuja kaikille, jotka sattuu tätä lukemaan. Minä lähden tästä nuuhkimaan tarkemmin tuota uunin sisältöä. Kunhan ei palaisi sieraimet... ja sormet!

Haaste

Susikairan akka haastoi eilen tällaiseen urakkaan:


Laita blogiisi kuva ja selitys siita paikasta/asiasta kodissasi mistä et pidä. Mikä sinua ärsyttää/hävettää/ mihin haluat muutoksen. Sen jälkeen haasta 5 muuta blogia esittelemään heidän ärsytyksiään.


Eli tässä tulee meidän kämpän rasittavimmat kohteet:

• Kuka on keksinyt laittaa vihreän hyttysverkon olohuoneen ikkunaan??? Ihan järkyttävä. Huomasin sitä paitsi viime kesänä, että verkkoon on tullut reikiä ilmeisesti villiviinistä. Hyvin tuli hyttysiä sisälle "kauniista" verkosta huolimatta...

• Seuraava ongelmakohta eli olohuoneen terassille vievän oven edessä oleva verho. Tästä pitää nyt kertoa vähän taustaakin. Eli ollaan asuttu tässä kämpässä muistaakseni 4 (vai joko siitä on 5?) vuotta, ja saatiin silloin muutettaessa Kakkosanopilta parit verhot ilmaiseksi. Ne verhot olivat ihan kivat, mutta aikojen saatossa rottalapset onnistuivat nakertelemaan ne resuisiksi. Viimeisen kolmen vuoden ajan olen haaveillut uusista verhoista lähes päivittäin, mutta työttömällä ei ole oikein rahaa hankkia uusia ja mieleisiä, eikä kirppiksiltä ole tullut vastaan sellaisia, jotka miellyttäisivät silmää ja sopisivat meidän olohuoneeseen. Muutama viikko sitten annoin periksi ja hain Muumimamman luota vanhat opiskelijaboxin verhoni ja kötöstin ne olohuoneeseen. Ja olin hetken aikaa melko tyytyväinen. Kunnes Basisti kotiin tullessaan kysyi viattomalla äänensävyllä, että kasvavatko nuo kukat noissa verhoissa ihan tarkoituksella alaspäin? Saakeli. Vielä ei ole ollut virtaa kääntää verhoja, joten ne roikkuvat nyt tyytyväisesti alassuin. Kaiken lisäksi verho repsottaa ylhäältä, koska verhotangossa on huonot nipsut ja verho irtoaa jatkuvasti kun ramppaan tupakalla takapihalla. Olkoon niin. Paneudun asiaan ehkä jo ensi viikolla :)

• Ja vielä ollaan olohuoneessa. Eli nurkassa näkyy pieni ala revittyä tapettia. Ne rotat taas. Nurkasta meni aikanaan televisioantennin johto makuuhuoneeseen, ja siinä oli nakertelemista. Makuuhuoneeseen kuului hyvin, kun innokas siimahäntä haisteli hajuja (!) makuuhuoneen puolelta antenninreiästä käsin. *Nuuh nuuh, syönpä tuosta vähän tapettia ja nakerran myös johtoa, jos pääsisin tätä kautta makuuhuoneeseen leikkimään...*
  

• Ja sitten keittiön nurkkaan. Siellä rötköttää vanha ja vino varastohylly, joka suorastaan imee tavaraa itseensä. Sinne nakataan kaikkea mahdollista, ja sitten pari kertaa vuodessa kiroillaan ankarasti ja siivotaan pitkin hampain. Argh!

• Ja makuuhuoneessa sijaitseva tietokonenurkka: imee myös kaikkea mahdollista, ja on AINA sotkuinen. Ihana vanha hehtaarinäyttö ja tulostin. Karmea tapetti ja boordi. Tietokone makuuhuoneessa. Voi jösses. Need I say more?
  
  
• Kylpyhuone. Siinä hyvää on se, että meillä on erikseen suihkuhuone ja wc, mutta siihen se sitten jääkin. Ihan hirveät muoviseinät ja lattia. Ja vanha ruostunut kamala hirveä hylly. Hyi olkoon!

• Eteisen pikkulipaston päälle kertyy parissa päivässä vaikka mitä.
  
  

No niin. Siinä muutama epäkohta meidän huushollissa. Vihaan vuokralla asumista. Haaveissa on jo ikuisuuden ollut oma talo, mutta tämänhetkinen työtilanne ja yleinen talousennuste ei kyllä yhtään edistä oman kodin hankintaa. Ai niin, Basisti käski ottamaan kuvia naapureista ja laittamaan ne tänne, kun kerroin että pitää kuvata asioita, joista ei pidä. Heh. Jätin sitten kuvaamatta :)

Pahoittelen pitkää postausta, vähän karkasi mopo hanskasta. Haastan edelleen Enparellin, Solutason Elsan ja Sonjan.

Pikkujoulun odotusta

Ninnu soitteli eilen, ja kertoi ystäviensä olevan menossa pääkaupunkimatkallaan pelikauppaan. Meille on tulossa nyt Bohnanza, Menolippu ja sen lisäosa Menolippu USA 1910. Jihuu! Ninnu ja Juha tilasivat Alhambran, joten päästään sitten ehkä vaihtelemaan jossain vaiheessa. Kerrassaan mainiota.



Tulevan viikonlopun pikkujoulujärjestelyt ovat nyt käynnissä. Kinkku on jo sulamassa hiljalleen jääkaapissa ja tarkoitus olisi paistaa se torstaina. Eilen pyörähdin tilpehöörikaupassa hakemassa jouluisia kertakäyttöastioita (anteeksi ympäristöaktivistit, mutta täytyyhän sitä jotain paheita olla) ja kattauksesta tulee varmasti tosi juhlava, heh :D Viikonloppu, tule äkkiä!!!



Huomasin juuri, että olen saanut elämäni ensimmäisen blogihaasteen Susikairan akalta. Hitsi vie, vähän jännää :) Nyt täytyy lähteä samantien kulkemaan kamera kourassa pitkin ja poikin tätä meidän suurensuurta kotia. Repsottavia paikkoja ja muita ongelmakohtia löytyy varmasti paljon! Niitä kuvia odotellessa laitan tähän kuvan mun sydänkaulakorukokoelmasta, joka on vasta aluillaan, mutta pikkuhiljaa kasvamaan päin. Kuvaajan varjokin näköjään näkyy kuvassa :) Kasassa on kirppislöytöjä ja lahjaksi saatuja koruja, mutta myös yksi itse tekemäni kaulakoru. Mikäköhän noista se voisi olla?

Mökki ilman mukavuuksia

Nykyisin kaikissa lomaesitteissä on vuokrattavana mökkejä kaikilla mukavuuksilla. Mukavuuksiksi lasketaan muun muassa kaikki mahdollinen kodin elektroniikka. Ja lähtötilannehan on tietenkin se, että oletettavasti joka mökissä on sähköt ja juokseva (lämmin) vesi.



Meidän mökillä ei siis ilmeisesti ole mukavuuksia lainkaan. Ellei mukavuuksiksi lasketa esimerkiksi seuraavia:

• takkaan voi lyödä elävää tulta omasta metsästä hakatusta puusta. Sitä kun katselee, on lähes kuin olisi eläwissä kuwissa. Takkatuleen tuijottaminen päihittää helposti huonon (tai vähän paremmankin) elokuvan katsomisen.

• ulkohuussissa haju hälvenee nopeasti ilman erillistä tuuletusta ja siellä asioidessaan on mukava pitää vaikka ovi auki ja katsella edessä siintävää järvimaisemaa. Joka tällä hetkellä on kylläkin jäätynyt järvimaisema. Mutta silti. Kaunista.

• sähkövalon sijaan on mukavaa polttaa kymmeniä kynttilöitä, sillä kaikkihan sen tietävät, että nainen näyttää kauneimmalta juuri kynttilänvalossa! Tunnelmakin on tietysti ihan eri kuin hehkulampun alla.

• risusavottaa riittää ympäri vuoden, ja kokon voi halutessaan laittaa vaikka lähestulkoon keskelle pihaa. Jotain hyötyä on siis siitäkin, ettei tontti ole täynnä kukkaistutuksia tai laattapolkuja tai japanilaisia kivipuutarhoja ynnä muuta.

• järvivesi tekee hiukset pehmeämmiksi kuin vesijohtovesi. Hauiskin kasvaa, kun raahaa kymmenen ämpärillistä vettä rinnettä ylös saunaan (vaikka tästähän minä en tiedä enää juuri mitään, kun selkävaivan takia tulee nykyään harvoin kannettua itse vettä).

• pakkasöinä tähdet näkyvät kirkkaampina kuin sähkövaloilla valaistujen mukavuusmökkien pihoilla. Ja lukuisat ulkotulet eivät haittaa tähtien katselua. Mun mielestä.

Jep jep. Mä vaan niin tykkään olla meidän mukavuuksettomalla mökillä. Ehkä se on niin, että yksinkertaiselle ihmiselle riittää yksinkertaiset huvit?!?

I did it my way

Valmis! Ensimmäinen täysin itse valmistettu vaatekappale sitten peruskouluaikojen jälkeen (siitä on siis KAUAN)! Onneksi rakas Marsu piirsi mulle kaavat ja ompeli ensin mallikappaleen... Ei ehkä ihan haute couturea. Mutta kuitenkin, sain tehtyä tämän ihan itse, mikä tällaiselta tumpelolta on kyllä aika suuri saavutus *kuulostelee aplodien pauhua*!

Tekisi mieli vääntää kolttuun vielä taskut ja kaikkea muuta ylimääräistä, mutta jätetäänpä se suosiolla toiseen kertaan. Sitä paitsi yksinkertainen on kaunista :)

Nyt täytyy alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan ja valmistelemaan viikonlopun eväitä. Lähdetään Basistin, Veljeni Leijonmielen ja Hirvi-Ön kanssa mökkeilemään. Jippii, paljon ulkotulia, sisällä takkatuli ja kynttilöitä, saunaan tulet ja - ööh, onkohan minussa pientä pyromaanin vikaa?!?

Lapsellista

Juhuu!!! Herättyäni tunsin lähes lapsenomaista riemua painellessani takapihalle aamusavuille. Maisema näytti tältä:

Kertakaikkisen ihanaa, kun on lunta! Maisema näyttää upealta ja ympäristö on paljon valoisampi. Voi hitsi, kunpa nämä lumet eivät nyt heti sulaisi pois...

Painelin tänään aamusta terveydenhoitajan vastaanotolle poistattamaan tikit käsivarresta, ja hyvin oli haava parantunut. Sain luvan läträtä järviveden kanssa viikonloppuna (mökillä saunassa, ei aikomustakaan mennä järveen!) mikä on erittäin hyvä juttu. Mökkireissu ilman saunaa on kuin... öö... kala ilman fillaria. Tai jotain.


Kävin vähän paukuttelemassa mattoa, jonka valmistumista saa näköjään odotella. Hirmuinen halu olisi jo aloittaa jotain muuta. Varaukset on pieneen "jouluryijyyn" sekä vhs-kasettinauhasta tehtävään laukkuun. No, nyt tulevana viikonloppuna pääsen valkkaamaan mökillä maton lopullisen sijoituspaikan ja mittaamaan, kuinka pitkä matosta pitäisi tulla. Tällä hetkellä olen kutonut sitä n. 1,75 m.


Sitten kävin päiväteellä Jarsun luona. Pitkästä aikaa.


Ja nyt odottelen saunan lämpeämistä ja kuuntelen mahani murinaa. Karmea nälkä.


Kuvassa eilisen kokkaukset eli täytettyjä paprikoita. Namia oli!

Vauvoja, vauvoja, karvaisia vauvoja heti mulle nyt!

Aikani kuluksi selailin vanhoja kuvatiedostoja, ja samalla alkoi hikoilu ja väristykset: rottakuume. Tahtoo rottia, paljon rottia, ruskeita, valkoisia, kirjavia rottia. Lihavia rottia. Kilttejä tai vähän oikukkaampiakin. Suuria persoonallisuuksia. Nyyh. Hirmu ikävä Auvoa, Pavea, Merriä ja Pippiniä, Ossia ja Suloa, Papua ja Helmiä. Aaaarghhh!

Yllä olevassa kuvassa Sulo Einari keikkuu joulukuusen oksalla. Kuusessa keikkuminen jouluisin oli sen lempipuuhaa.

Tässä kuvassa Ossi (joka oli nimetty Ozzy Osbournen mukaan) avaa joululahjaansa. Paketissa on todennäköisesti ollut banaanilastu tai pieni pala piparia.

Molemmat pojat sohvan reunalla. Niiden jäljiltä meidän sohvatyynyt ovat reikäisiä, useat takin helmat ovat riekaleina, kenkiä on järsitty samoin kuin sähköjohtoja, verhoissa on reikiä, tapetti syöty nurkasta, kaikkien fleecetakkien taskuissa on reikiä (jos ei heti tullut banaanilastua, niin sitten nakerrettiin taskuun kolo ja varastettiin herkku). Ynnä muuta. On ne vaan niin suloisia!

Ei näy eikä kuulu

Ovulaatio antaa odottaa itseään, saa nähdä onko se tulossa ollenkaan. Eilen kävin kuorotreenien ruokatauolla hakemassa apteekista lisää tikkuja ja kyllä kirveli maksaa 35 euroa niistä. No, Basistin pussistahan se raha meni.

Joskus mun on vaikea hahmottaa sitä, että Basisti on paitsi fyysisesti, myös psyykkisesti mukana tässä vauvantekorumbassa. Se vaan on yleensä niin hiljaisena "taustalla", kun ei se ole kova puhumaan puhumaan tästä(kään) aiheesta, mutta välillä tuntuu että se kaipaa vauvaa syliin vähintään yhtä kipeästi kuin minä. Ellei enemmänkin. Nytkin se patisti mut apteekkiin tikkuostoksille, vaikka minä olin ihan valmis siirtämään testailuja seuraavaan kiertoon.

Suurta rakkautta arjen keskellä koin taas eilen illalla, kun Basisti tarjoutui lämmittämään kylmettyneitä jalkojani, kietoi huovan ympärilleni ja kuori vielä mandariininkin valmiiksi.

Kuvassa viime kesänä Taalintehtaan torikirppikseltä löytynyt parin euron söpö kaulakoru. Taalintehtaalla on kesälauantaisin aina toripäivä, ja siellä on myös muutamia kirppismyyjiä myymässä vanhaa tavaraa ja vähän uuttakin. Sieltä tarttuu usein jotain pientä matkaan.

Ensilumi satoi maahan toissa yönä, ja maa on vieläkin paikoitellen valkoinen. Ihanaa!

Juhlahumun jälkitunnelmia

Puuh, johan on ollut kovin krapulainen olotila tänään... Eilinen juhlinta täytti siis odotukset ja maha oli pullollaan hyvästä ruoasta ja juomasta. Kippisteltiin ensin kuohuviiniä hotellilla, sitten siirryttiin hotellin aulabaariin drinksuille ja siitä sitten syömäpuuhiin Pöllöwaariin. Aperitiivinä nautittiin pullollinen shamppanjaa, jonka merkkiä en huomannut panna merkille. Hyvää oli joka tapauksessa :) Alkuruoaksi söin vinegrettemarinoitua vihannessalaattia, parmesanlastuja, pinjansiemeniä ja piparjuurimajoneesia valkoviinin kera ja pääruoaksi pariloitua härän sisäfileepihviä, balsamico-cabernetkastiketta, vuohenjuustokroketin ja viinisipulihilloketta talon punaviinin kera. Namia. Niin namia, että harmikseni en jaksanut ottaa jälkiruokaa ollenkaan.

Ilta jatkui kosteissa merkeissä vielä Old Bricksissä ja Jyväshovissa sekä Night Jyväskylässä, ja sitten haettiin kitarat hotellilta ja kurautettiin Basistin kanssa taksilla kotiin. Tänä aamuna olo ei ollut kovin raikas tai helmeilevä, joten jouduttiin viivästyttämään lähtöä kuorotreeneihin parilla tunnilla. 4 tuntia kuorolaulua oli kyllä ihan maksimi tänään. Toivottavasti huomenna jo jaksaa paneutua paremmin joululaulujen auvoiseen maailmaan.

Mutta mukavaa siis oli, tosin Kakkosanoppi tirautti muutaman kyyneleen kun sai kuulla poikansa lähtevän ensi viikolla jonnekin päin Afrikkaa rauhaa turvaamaan. Onneksi Basisti hieroo rauhaa (yleensä mun kanssa) vain täällä kotimaassa... Rupattelin ruokailun lomassa työllistymismahdollisuudesta Marin kanssa, joka on erään melko suuren hypermarketketjun paikallisjohtajana kaupungissa. Ensi vuoden puolella olisi ehkä mahdollisuus päästä sinne töihin! Mari lupasi harkita asiaa ja keskustella palvelupäällikön kanssa tilanteestani. Mulla alkaa iskeä paniikki, sillä viikolla postilaatikkoon kolahti opintolainojen takaisinmaksusuunnitelma ja tammikuussa alkaa lyhennykset. Voi helevettiläinen.

Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on juhlat!

Aamupäivä on mennyt pähkäillessä erään tonttu-ukon tarinaa. Se on menossa Kakkosanopille syntymäpäivälahjaksi, ja kehittelin sille sitten oheen vähän historiaa ja muuta. Vielä täytyisi saada ajatukset tarinan muotoon, ja paketoida lahja.



Tänään ollaan siis lähdössä perheen voimin juhlimaan syntymäpäivää kaupunkiin. Appiukko on varannut heille hotellihuoneen, jossa kippistellään aluksi onnittelumaljat ja lauletaan päivänsankarille onnittelulaulu. Viisuksi Appiukko on valinnut Kari Tappion kamalan jollotuksen, mutta ei auta, mukana on laulettava. Kuinka alas voikaan ihminen vajota :) Ei vaines, jos juhlakalu tykkää niin se on pääasia tottakai!



Illalliselle mennään Pöllöwaariin, jossa me ei olla Basistin kanssa käyty ennen. Ihan kivaa päästä tsekkaamaan paikka, varsinkin kun Appiukko lupasi kustantaa ruokailun. Kyseinen ravintola on muistaakseni rankattu usein parhaaksi ruokapaikaksi Jyväskylässä, ainakin jossain naistenlehdissä. Heh.



Tässä vielä kuva tontusta, jos ei joku ole nähnyt sitä aiemmassa blogissa.



Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Firma nurin

Hieman noloa tunnustaa, mutta tuskin minusta koskaan yrittäjää tulee. Eilen perustettu joulukorttitehdas nimittäin kaatui ihan alkutekijöihinsä, kun aloin haahuilemaan jo jotain ihan muuta kuin alunperin piti. Parin tunnin "uurastuksen" saldona on yksi joulukortti, ja vähän puutteellinen sekin. Ei lainkaan täydellinen. Täytyy vissiin vielä hioa suunnitelmia.

En siis palkkaisi itseäni töihin, joten miksi kukaan muukaan niin tekisi? Viime viikkojen työnhaku on jäänyt kahteen haettuun paikkaan, joista toinen ei edes koskaan ollutkaan avoinna. Nyt kun olen oikeutettu korkeimpaan mahdolliseen palkkatukeen, luulin että saan puhtia hakea useita eri duuneja, mutta ei. Ei ei ei. Toinen haettu työpaikka olisi kyllä mieluinen, mutta epäilen työhön pääsyn kaatuvan viimeistään siihen, että kyseinen työnantaja tietää raskaushaaveistani. Jotka eivät nekään ikinä tunnu toteutuvan. Kaiken järjen mukaan seuraava ovulaatio osuu viikonlopulle, joka on kivasti täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Nähtäväksi jää, ehditäänkö Basistin kanssa keskittymään toisiimme missään vaiheessa. Ja kuinka kiinnostavaa se edes olisikaan, kun nyt vihdoin ja viimein ollaan jouduttu siihen tilanteeseen, jossa sopivaa hetkeä vahdataan ovulaatiotikkujen voimalla..?

Perin romanttista, sanon minä.

Tässä kuva eilisen haahuiluni seurauksena: löysin laatikosta jotkut ikivanhat, muistaakseni Ikeasta ostetut puukehykset, jotka olen maalannut jossain vaiheessa lilan sävyisiksi. Koska sopivia valokuvia ei koskaan ole tuntunut löytyvän kehyksiin, leikkelin niihin aikani kuluksi kouluaikoina marmoroimiani papereita. Perin tylsää ja mielikuvituksetonta, mutta kun jotakin piti tehdä. Ja ne joulukortit ei sitten loppujen lopuksi oikein kiinnostaneet. En tiedä mihin nämä pikkutaulut päätyvät, todennäköisesti mökin ulkohuussiin.

Working in a factory

Tästä se lähtee, joulukorttitehdas käynnistyy ihan näillä sekunneilla! Vaatii paitsi askartelutarvikkeita, myös kynttilöitä, jouluntuoksuista teetä ja ehkä jonkun joululevyn soimaan taustalle... Pankaapa muuten merkille täysin mulle sopimattomat värit, yllätin itsenikin hankkiessani näitä (nimimerkillä Lähestyykö keski-ikä, kun ruskea näyttää hyvältä?)!

Valmiita kortteja ette näe täällä, sillä nehän lähetetään vasta viime tipassa ennen Joulua. Ja tipasta tulikin mieleen, että lopputuloksena saattaa olla myös liimatippa nenässä ja hirveä määrä tuhlattua paperia ja kartonkia :)

Se on taidetta jos minä sanon, että se on taidetta

Kävin tänään lääkärissä räpelöitävänä, eli käsivarresta poistettiin pieni patti. Se on ollut siinä jo monta vuotta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi poistattaa sen. Pari tikkiä sain. Se oli lähinnä kosmeettinen haitta, joten ei siitä sen enempää. Mutta jännästi se vaan selkä hikoaa, kun joutuu hoitopöydälle köllöttelemään. Ei tarvitse olla kyse kummoisestakaan toimenpiteestä, kun sydän loikkii kuin vasikka kevätlaitumella!





Lätkäisinpä tuohon nyt uuden käyttäjäkuvani, jonka kuvasin tänään. Kuvassa on muutama vuosi sitten tekemäni paperiveistos Avaruushyönteinen, johon saimme aiheen kuvallisen ilmaisun opettajaltamme. Tai siis aihe oli hyönteinen, josta minä sitten sovelsin (en halunnut tehdä "oikeaa" hyönteistä, koska inhoan niitä niin paljon). Kuvan värit ovat vähän vinksallaan kun yritin tehdä Andy Warholit (ei liene tarvitse erikseen sanoa epäonnistuneeni...) Ja nyt sitä paitsi huomaan valehtelevani, sillä jos ihan tarkkoja ollaan, kuvassa on Avaruushyönteinen nro 2, eikä alkuperäinen versio. Joka tapauksessa, taidetta ilman aivoja *tadaa* juuri teille! Ei pääsymaksua, ei jonoja taideteoksen edessä. Olkaa hyvä :)

Lautapelihulluus iski Basistiin

Viikonloppu sai jostain syystä Basistin innostumaan ihan urakalla lautapeleistä. Tähän asti se on lähinnä hymähdellyt innostukselleni, tosin se on kyllä aina suostunut pelailemaan kanssani. Ehkä Ilarin suosituksista oli apua!?! Ennen nukkumaanmenoa käytiin nimittäin yhdessä lautapelit.fi -sivustolla tutkailemassa eri pelejä, ja Basisti lupasi nyt tilata muutaman meille kotiin. Jee! Tilauslista on vielä vähän auki, mutta ehdolla ovat ainakin Bohnanza, Carcassonne, Settlers of Catan, Taivaan pilarit, Menolippu ja Kadonneet kaupungit.

Mua on alkanut pahasti oksettaa televisio, johon olen ihan liian koukussa. Näin työttömänä ollessa päivät on kuitenkin täytettävä jollakin, ja kaikenmaailman huippumallit ja muut realitysarjat, puhumattakaan "laadukkaista" draamasarjoista (ei sentään kauniit ja rohkeat tai salatut elämät, jossain se rajaa menee!) ynnä muista, ovat mulle jotenkin tuhat kertaa mieluisampaa ajanvietettä kuin esimerkiksi siivoaminen. Mutta mutta. Televisio vie aivan liian paljon aikaa myös muilta, hieman inspiroivimmilta toiminnoilta. Voisi askarrella, laulaa, näperrellä, lukea, huovuttaa, ommella, maalata, leipoa ja niin edelleen. Tai vaikka sivistää itseään jollain lailla (hahahhahhahaa) tai pelata seurapelejä illan tullen, kun Basisti kotiutuu työmaaltaan. Sitä ajatellen ainakin yhden uuden pelin vaatimuksena on se, että sitä voi pelata kahdestaan! Eilenkin oli kiva laittaa töllö kiinni, kynttilöitä palamaan, kuuma kuppi teetä ja rommirusinakeksejä käteen ja käydä rakentamaan Alhambraa.

Enparelli toi ihanaa teetä ja herukkahunajasuklaatia tuliaisiksi. Kyllä Enparelli tietää!

Askartelusta ja näpertelystä tuli mieleen, että sain eilen ratkottua joulukortti-idea/inspiraatio-ongelman. Eli idis ja inspis tuli, ja mikäli en pian pääse askartelukauppaan, niin ne oletettavasti myös menee (älä kysy minne). Pitäisi saada siis joulukorttitehdas käyntiin lähipäivinä!


Tähän loppuun vielä muutama kuva parin päivän takaisesta kirppishankinnasta: rannekoru, joka ei ole yhtään mun tyylinen, mutta silti kiva. Eurolla.